Kauanko sydänsuru kestää?

Vierailija

Tuli riitaisa ero suhteesta, joka kesti vuoden. Oli rakkautta, mutta vaikeuksia ja muuta stressiä eikä kumpikaan jaksanut. Ei ehkä yritetty tarpeeksi, mutta uskon ettei olisi onnistunut sittenkään. En vain ollut heti valmis sellaiseen eroon.

Ikävä on kova, mutta en toivo että palaisimme enää yhteen. Haluan katsoa eteenpäin ja olen vahingossa ehtinyt tutustua jo uuteen mieheen, joka vaikuttaa todella sopivalta ja innostuneelta. Mutta olen jotenkin niin kiinni vielä eksässä, etten tiedä pystynkö ajattelemaan selkeästi. En haluaisi menettää ehkä elämäni miestä huonon, jo ohi menneen suhteen takia. Tunteita ei voi kuitenkaan pakottaa ja odotan, että aika parantaa haavoja.

Kaanko sydänsuru kestää? Koska ikävä helpottaa? Ja mikä auttaisi?
Laastaria en haluaisi enkä hae, mutta yksin on vaikea olla enkä tosiaan haluaisi viettää loppu elämääni yksin. Yksin olen ollut jo liikaakin ja huonossa suhteessa, kaipaan niin jotain hyvää elämään jo vaihteeksi.

Kommentit (8)

Vierailija

Kuukaudessa alkaa helpottamaan, sen jälkeen tulee ajoittain ikävä niitä kivoja hetkiä exäsi kanssa. Uusi ei välttämättä ole sen parempi, voi olla jopa huonompi, mutta ilman kokeilemista et voi tietää.

Vierailija

Kiitos! Kuukausi kuulostaa ihan hyvältä, jos siitä selviäisi. Onko normaalia sitten itkeä se kuukausi?

Eksä ei ainakaan ollut mulle oikea, se tieto helpottaa myös. Uudesta ei tosiaan tiedä, mutta on paljon enemmän yhteistä ja samaa.

Olen ajatellut, ettei haittaa, jos ollaan erilaisia, mutta jos on liian vähän yhteistä, se ei ehkä riitä, kun tulee vaikeuksia. Näin ajattelen edellisestä suhteestani. Että vuosi meni lähinnä tutustumiseen, sitten piti myöntää, ettei tullut todellista kohtaamista tai yhteyttä, vaikka kumpikin halusi. Mies ei tainnut tätä kyllä huomatakaan, tuskin tunsikaan minua sen vertaa lopulta. Rakasti kuulemma kyllä.

Vierailija

Miksi aloititte eksän kanssa suhteen ? Meinaan sillä vain sitä että, luulitko silloin että teillä oli paljon yhteistä, vai oliko se vain pinnallista ? Yleensä ensimmäisen seurusteluvuoden jälkeen tulee se iso riita mistä pitää selvitä esim. yhteenmuutto keskustelut ym. onko hän sittenkään minulle se oikea. Ei aina ruoho ole vihreämpää toisella puolella aitaa. Itse, ehkä useasti sitoutumiskammoisena pistän turhaan poikki liian aikasin, kuin kuvittelen että joka nurkan takana olisi uusi mies joka kohtelee hyvin ja rakastaa =) Ja sydänsurut kestää niin kauan kuin kestää! Tsemppiä!

Vierailija

Löytyisikö lääkkeitäkin?

Olo on surkea, vaikka mitä yritän.

Ajattelin alkuun, että pitää tutustua ja katsoa ilman ennakkoluuloja, millainen ihminen on edessä. Ihastuttiin eikä mitään estetäkään ollut.

Oli meillä yhteistä tekemistä enkä halunnut vaatia toiselta liikaa tai kaikkea. Mietin koko ajan, kuinka paljon on aihetta joustaa, mukautua ja tehdä kompromisseja. Se kai kuuluu parisuhteeseen eikä alkuun tiedä, mihin toinenkaan on valmis. Ehkä kumpikin kaipasi liikaa rakkautta.

Tyydyin liian vähään, olen nyt sitä mieltä ja olin liian kiltti. Halusin antaa suhteelle mahdollisuuden ja  miehelle, joka sanoi rakastavansa minua. Jälkeenpäin siihen rakkauteenkin on vaikea uskoa. Itse en luopuisi noin vaan yhtäkkiä toisesta, jos hän olisi minulle tärkeä ja rakas.

En  kaivannut muita ja ajattelin, että ongelmat saa ratkaistua, mutta tuntuu, että miehen mielestä niitä ei saanut myöntääkään. Vaikka hän alussa itse usein sanoi, että kaikesta pitää voida puhua ja asiat selvittää.

Petyin mieheen ja rakkauteen, tuntuu vaikealta uskoa ja luottaa enää.

Vierailija

Joskus ei sydänsurusta toivu koskaan, vaan se jää jonnekin kytemään ja heikkona hetkinä pitkahtaa pintaan kerta kerran jälkeen. Itse en ole viidessätoista vuodessanpäässyt yli siitä, että elämäni suurin rakkaus jätti minut kylmästi. Emme koskaan käsitelleet asiaa jälkeen päin, sillä asumme eri maissa. Vaikka olen jo ollut toisen kanssa naimisissa 12 vuotta,,saatan aamuyöllä herätä ja valvoa miettien, mikä suhteessamme meni pieleen. Toivottavasti sinun kohdallasi ei käy näin.

Vierailija

Saisikin uuden sydämen, olen tosi surullinen. Ja se suru pitää peittää töissä ja muiden nähden. Onhan minulla joitain ystäviä, mutta en voi kaataa heille kaikkia murheitani viikkokausia.

Olen eronnut aiemminkin, mutta tämä kipu yllätti. Ehkä suren samalla muutakin, mitä on tapahtunut tai sitten taas yksi ero lisää sattuu enemmän.

Löytäisipä joskus vierelleen jonkun, joka pysyisi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat