Itkusta ei tuu loppua, mä en jaksa tätä yksinäisyyttä :(
Olen 26-vuotias nainen. Ja olen niin yksinäinen että ihan ihmetyttää mitä järkeä tässä elämässä on.
Teini-iässä jouduin muuttamaan traumaattisten asioiden takia pois kotikaupungista ja kaverit jäivät sinne. En ole kyennyt solmimaan uusia kaverisuhteita sen jälkeen. Halua olisi, mutta en ole ketään löytänyt..
Sukuni asuu muualla ja heistä kukaan ei ole ottanut minuun yhteyttä puoleen vuoteen (kummisetä, mummu, veli, enot jne). Äitiini laitoin välit poikki kesällä, koska hän jäi valheesta kiinni (tapahtunut useasti, enkä enää jaksanut enempää pahaa oloa) ja isänikin asuu muualla. Hänestä kuulunut viimeksi kesällä kun laittoi nimipäiväonnittelut. Eilen laitoin hänelle isänpäiväonnittelut ja kysyin, mitä kuuluu. Hän vastasi "kiitos. Ei kuulu mitään".
Puhelimeni on oikeasti soinut muun kuin lehtimyyjän toimesta viimeksi heinäkuussa. Kukaan, ei siis yksi ainoakaan ihminen ole kysynyt 4-5kk aikana mitä kuuluu tai ottanut muullakaan tavoin yhteyttä.
Itken taas yksinäisyyttäni enkä ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt elämässäni, että ketään ei kiinnosta yhtään mitä minulle kuuluu.
Kyyneleet vaan valuvat ja tuntuu niin pahalta :( Olen kuitenkin mieleltäni ja ulkoisesti "terve" jos niin voi sanoa. Olen kouluttautunut, en ole liikkunut huonoissa porukoissa jne. Kaupungilla kävellessä olen kuin kuka tahansa ikäiseni ja tuskin kukaan ulkoapäin huomaakaan mitä tuskaa käyn elämässäni läpi.
Kommentit (28)
Täällä eräs yksinäinen Keski-Suomesta. Reilu parikymppien naisihminen olen. :)
Tässä pari kaverinhakupalstaa:
http://keskustelu.anna.fi/forums/uusia-ystaeviae.81/
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelu
Löysin nämä, en tiedä toimiiko, mut kokeile :)
Sun pitää olla kiinnostunut ihmisistä, homma on vastavuoroista
Siis, kenen soittoa oikein odotat, kun olet kerran jättänyt vanhat kaverisi etkä ole hankkinut uusia? Tämä ystävyyskuvio menee niin, että ensin solmitaan ystävyyssuhteita, ja sen jälkeen ne ystävät soittelevat.
Masentunut se on isäsikin. Hienoa, että teillä yhteys on. Ymmärrän sinua hirmu hyvin. Itsellä samoja oloja. Ja sinne itsesääliin niin helposti jää. Kelaa samoja uria. Ja se uuden vaihteen tai tavan oppiminen vaatii aikaa ja energiaa ja yritystä.
Ja se vie aikaaaa...ja sitten menee taas paremmin ja sitten tulee taas monttu ja sitten taas paremmin. Mutta onneksi me oksaan kehittyä.
Mene Nyyti. Ry sivuille. Al anon on ihan hyvä.
Hirveesti ei kannata pistää painoa satunnaisiin tuttavuuksiin...tai voi nauttia siitä, että on erilaisia ihmisiä. Tarkoitan ettei kande masentua, jos kaikista ei tuu ystäviä tai kaikki ei kiinnosta tai ei kiinnostu. Ystäviä voi löytyä mistä vaan.
Hoida itseäsi hyvin. Syö nuku liiku peseydy, lue. Tee jotain kiinnostavaa. Laita pieniä tavoitteita. Sellaisia mitä voit saavuttaa. Ole armollinen itsellesi. Isääsi ole enemmän yhteydessä. Sinä olet arvokas. Omanaan itsenäsi. Juttele hänelle tunteistasi. Luulen, että hän ymmärtää ja teillä voi olla juteltavaa.
Iloa ja valoa päivääsi ap! Toivottavasti innostut jostain vinkistä mitä tänne listataan :)
Voiskohan tänne perustaa ns. kaveriketjun? Itselläkin ois tarvetta ystävälle.