Itkusta ei tuu loppua, mä en jaksa tätä yksinäisyyttä :(

Harrastukset, työpaikka, netistä kavereita, jne. 

Mahdollisuuksia on.

Mistä päin olet? Eiköhän täältä löydy sulle kaveria.

Missä päin asut? Itse olen parikymppinen ja Turun seudulta, jos haluaisit vaikka jutella tai jotain :)

Minä olen saanut kavereita netistä, kun livenä olen liian ujo tutustumaan. En ole enää niin yksinäinen kun on edes nettikavereita :)

Oletko työelämässä ja harrastatko mitään? Oletko kokeillut koskaan kansalaisopiston tai vaikkapa avoimen yliopiston kursseja? Kirjekavereita, vaikka ulkomailtakin? Onko täysin mahdotonta, että ottaisit yhteyttä vanhoihin kavereihisi tai sukulaiseen?

Voi.. Mulla on ihan täsmälleen samanlainen tilanne, ja olen myös 26. Asuttaisipa samassa kaupungissa. Meistä voisi tulla hyvät ystävät kun kumpikin ymmärtää toisen tilanteen eikä tarvitse selitellä ja saada hölmistyneitä katseita.

N26

Millaisessa paikassa asut? Olisko sun mahdollista aloittaa jotain harrastusta yms? Itsekin olen ollut yksinäinen, mutta onneksi päässyt siitä ohi jo. Entä, voisitko etsiä esim netistä seuraa? Varmasti jossain on ihmisiä, jotka olisivat mielellään ystäviäsi! Tsemppiä!

Oletko kokeillut mennä johonkin ryhmiin mukaan? Kursseille tai harrastuksiin? Niistä löytää monesti uusia tuttavuuksia joiden kanssa saattaa se ystävyykin muodostua. 

Voi sinua. Mitä jos aloittaisit jonkun harrastuksen? Hommaa vaikka koira kaveriksi ja ala  lenkkeillä sen kanssa ja tutustua muihin koiranulkoiluttajiin.  Oletko pitänyt itse sukuun yhteyttä?  Oletko töissä tai opiskeletko? Hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä tuntuu olevan.

Mene Tinderiin etsimään itsellesi miesystävä. Siitä se lähtee.

Jospa joku ilta laittautuisit nätiksi ja menissit ravintolaan/baariin/tanssipaikkaan? Jos otat ihmisiin katsekontaktia ja hymyilet niin joku saattaa tulla juttelemaan. Voit toki myös mennä juttelemaan jollekin kuka näyttää yksinäiseltä. Tutustuminen ja kavereiden saaminen lähtee pienestä. Kotiin ei kannata jäädä yksin murehtimaan!

Onhan sulla meidät :). Juu ymmärrän sua, tuntuu varmaan tosi pahalta, mutta voitko ajatella että yksin on parempi kuin huonossa seurassa ja pssst. ei niitä ystäviä joka sormelle ole kovin monella muullakaan. Voimia!

Oletko itse ottanut yhteyttä sukulaisiin?

Ystäviin kotipaikkakunnalla?

Oletko itse hankkinut työkavereita illanviettoon?

Oletko itse alkanut harrastaa?

Liittynyt urheiluseuraan?

Käynyt ulkona?

Ei ne sua kotoa hae. Vaivaa pitää nähdä.

Voi sinua. Tunnen surua ja myötätuntoa puolestasi. Itsekin näin kolmikymppisenä huomaan, kuinka ystävät alkavat yksi toisensa jälkeen tippua pois kun asuu toisella paikkakunnalla. Lasten kautta vähän olen muihin tutustunut, mutta ystävystyminen on työlästä ja hidasta. Toisaalta on aika normaalia, etteivät muut sukulaiset kuin ihan lähiperhe pidä yhteyttä. Älä sääli itseäsi, jos ei enosi soita, ei muidenkaan enot soittele. En osaa neuvoa sinua, mutta tuskin neuvoja kaipaatkaan, vaan kuuntelevia korvia. Toivon sinulle voimia, yksinäisyys on kamalaa, mutta ei koskaan välttämättä lopullista.

Käy vanhalla paikkakunnallasi moikkaamassa ja pyydä heitäkin käymään sinun luonasi? Itse olen asunut jo 3 kaupungissa elämäni aikana ja olen nuori, ystävänikin siis asuvat eri puolilla Suomea. Harrastuskaveri sivustolta löysin pari ihanaa ystävää, suosittelen tutustumaan siihen sivuun. Soittele myös vanhoille ystävillesi. Tiedän tunteesi, mutta älä valita kotona vaan tee asialle jotai niin kaikki on paremmin :)

Toi menee ohi. Kokemusta on. Elämä on yli 30- vuotiaana sitten kokoajan vaan hauskempaa.

Mene kuntosalille. Liiku itsesi paremmalle mielelle.

Käy joskus kaljalla. Alkoholista sopivassa määrin on apua tutustumistilanteessa.

Valitettava tosiasia on ettei kukaan kiinnostu masentuneista itkupilleistä.

Elämä on sillä tavalla epäreilua.

Sun on itse saatava itsesi ensin paremmalle tuulelle ja sitten alat vetää ihmisiä puoleesi ihan eri tavalla.

Huomaatko, että monella on hyvin samanlainen tilanne.

Voisitko vaikka täältä netin kautta pikku hiljaa saada tuttavia,  joista voisi tulla ystäviä?

Minä ainakin välitän mitä sinulle kuuluu ja toivon tosissani, että löydät ystäviä, etkä tuntisi itseäsi niin yksinäiseksi.

Tosi asiassa varmasti moni muukin sinusta välittää.

Lämmin halaus sinulle!

Sää oot vielä niin nuori. Kun menee parikymmentä vuotta niin olet jo tottunut siihen.

I feel you. Tämä aloitus voisi olla itseni kirjoittama. Terveisin yksinäinen 24-vuotias Tampereen seudulta.

ps. tuo isäsi vastaus isänpäiväviestiisi oli kauhea :(

http://www.vauva.fi/keskustelu/4526526/ketju/yksinaisten_av_mammojen_ka…;

Tuonne vaan ap ja muut, uppasin vanhan ketjun josko se heräis taas henkiin! :)