Koska kannattaa hankkia lapset?

Vierailija

Olen 24-vuotias nainen, vakituisessa parisuhteessa mieheni kanssa jo neljättä vuotta. Olemme kovasti puhuneet jo lasten hankkimisesta ja pohdimme, että milloin se oikea aika oikein on. Meillä on molemmille vakituinen työ ja elämä taloudellisilta osin aikalailla tasapainossa.
Haluaisin kuulla teidän kokemuksianne, jotka olette lapsia jo saaneet: Mistä tiesitte, että oli oikea aika? Oletteko koskaan katuneet, että hankitte lapset liian nuorina/vanhoina/väärään elämäntilanteeseen/väärän kumppanin kanssa tmv? Onko perhe-elämänne nyt onnellista? Kertokaahan.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Lapsettomuudesta kärsineenä sanon että jos kaikki on kunnossa, ei kannata aikailla. Me aloitimme kolmikymppisinä, kolme vuotta meni ennenkuin tärppäsi. Nyt 40-v edelleen vain yksi lapsi.

Vierailija

Sitten kun susta siltä tuntuu ja olet miehestä varma.Täytyyhän ne tehä jos meinaa tehdä.Oltiin samaa ikää kun tuli eka ja oli musta ihan hyvä ikä.Oli työpaikat ja kiva koti.

Eka meni kesken kun olin syöny pillereitä 10 vuotta joten oli aikakin kai puhdistautua niistä myrkyistä.

Vierailija

Ei sitä oikeaa aikaa tule koskaan. Äitiyteen/isyyteen kasvaa sitten vasta kun alat odottaa lasta. Tietysti elämänkokemus on aina hyväksi mutta esimerkiksi 25-vuotiaalla voi olla vahvempi psyyke kuin 35-vuotiaalla, johtuen ihan siitä miten elämä on kantanut.
Joten, juuri nyt voi olla oikea hetki hypätä tuntemattomaan. Onnea yritykseen!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitten kun susta siltä tuntuu ja olet miehestä varma.Täytyyhän ne tehä jos meinaa tehdä.Oltiin samaa ikää kun tuli eka ja oli musta ihan hyvä ikä.Oli työpaikat ja kiva koti.

Eka meni kesken kun olin syöny pillereitä 10 vuotta joten oli aikakin kai puhdistautua niistä myrkyistä.


Kerro lisää myrkyistä, joita ehkäisyvalmisteet sinun mukaasi sisältävät.

Vierailija

Olen 37-vuotias, en ole koskaan hankkinut lapsia, ja perhe-elämäni on erinomaista. Sanoisin, että jos tuollaisia miettii, on ehkä hyvä miettiä myös lapsettomaksi jäämistä. Tämä maailma ei tarvitse enää ainuttakaan lasta, ja elämä ilman lapsia on vähintään yhtä hyvää kuin vanhemman elämä, ihan millä tahansa mittareilla.

Vierailija

No aika monella menee ehkäisyn jälkeen eka kesken.Muuta en tiedä.Ja että naiset hyppii seinille kun syö pillereitä.

Haitoista ei tietenkään voida puhua kun miehille niitä ei tietenkään voida kehitellä ja muuten tulisi liikaa lapsia ja abortteja,joten naiset myrkyttävät itsensä.

Vierailija

Sitten kun tuntuu hyvältä. Ei niitä lapsia tule kaduttua, vaikka mies osoittautuisikin myöhemmin vääräksi. Hankalia elämäntilanteita tulee vastaan oli lapsia tai ei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsineenä sanon että jos kaikki on kunnossa, ei kannata aikailla. Me aloitimme kolmikymppisinä, kolme vuotta meni ennenkuin tärppäsi. Nyt 40-v edelleen vain yksi lapsi.

Ikävä kuulla, että jollekin on näinkin päässyt käymään. Juuri sitä pelkään, että jos aikailen liikaa niin lopulta lapset jäävät kokonaan saamatta... Onneksi sinun tapauksessasi edes tämä yksi siunaantui.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen 37-vuotias, en ole koskaan hankkinut lapsia, ja perhe-elämäni on erinomaista. Sanoisin, että jos tuollaisia miettii, on ehkä hyvä miettiä myös lapsettomaksi jäämistä. Tämä maailma ei tarvitse enää ainuttakaan lasta, ja elämä ilman lapsia on vähintään yhtä hyvää kuin vanhemman elämä, ihan millä tahansa mittareilla.

Luulen, että minulle lapsettomaksi jääminen ei ole ainakaan vapaaehtoinen vaihtoehto. Aiomme kuitenkin edes yrittää. 

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No aika monella menee ehkäisyn jälkeen eka kesken.Muuta en tiedä.Ja että naiset hyppii seinille kun syö pillereitä.

Haitoista ei tietenkään voida puhua kun miehille niitä ei tietenkään voida kehitellä ja muuten tulisi liikaa lapsia ja abortteja,joten naiset myrkyttävät itsensä.


Onko tää oikeasti totta?

Vierailija

Minä tein lapset tosi nuorena, koska tiesin että vanhempana niitä tuskin saisin. Kaikki sukujeni naiset ovat enemmän tai vähemmän lapsettomia.
Onneksi olin tavannut puolisoni 17-vuotiaana, mennyt naimisiin, opiskellut ammatin ja olimme onnellisia. Lapset sain 21- ja 22-vuotiaana. Eivät he helpolla silti tulleet, tosissaan sai yrittää ja kaksi keskenmenoakin oli.
Aika oli just hyvä meille. Jatkoin opiskeluja kun lapset olivat 1 ja 3, mieheni jäi heidän kanssaan vielä vuodeksi kotiin. Mitään en tekisi toisin ja olen hyvin onnellinen siitä, että säästyimme lapsettomuushoidoilta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat