Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten tulla toimeen syömishäiriöisen äidin kanssa?

Vierailija

(Kappaleiden välissä on viivat, koska mobiililaite meinaa aina hävittää kappalejaot.)
-
En halua sen enempää avata hänen käytöstään, mutta lapsuus oli siltä osin tosi ahdistava ja sairastuin teininä itsekin siksi syömishäiriöön. Nyt aikuisena olen suht terve, mutta äitini on edelleen häiriintynyt.
-
Äiti muistaa kuitenkin aina ylpeänä mainita, että kenestäkään hänen lapsistaan ei tullut ylipainoista, vaikka hän syötti aitoa voita ja täysirasvaisia tuotteita. Joo, se olisikin ollut hyvä. Mutta totuus on se, että meille ei syötetty mitään terveellistä. "Herkkupäivä" oli joka päivä. Perusruoka meillä oli _parhaassa tapauksessa_ perunaa ja jauhelihaa ilman mausteita, mutta useimmiten meillä syötiin esim. lettuja, pannaria, pitsaa, pullaa, piirakoita, pullamaista leipää, mehuja, kaakaota, jäätelöä, vanukkaita, rahkaa jossa monta desiä sokeria, kakkua jne. Minua on pakotettu syömään tällaisia ruokia saatesanoilla "syöt tai itket ja syöt".
-
Ruokaa oli myös pakko syödä ähkyyn asti. Niinpä opinkin teininä kompensoimaan sitä oksentamisella. Kun laihdutin itseni sillä tavalla normaalipainoiseksi, ulkomuotoani haukuttiin.
-
Vettä meillä ei juotu, vaan sokerimehuja (esim. Juissi) niiden tilalla. Muistan kauhistelleeni joskus lapsena kaverin luona juotavaa kysyessäni että oikeastiko he juovat hanasta vettä? Että ihan oikeasti ei tarjota mehua?
-
Veden juomisen jouduin siis opettelemaan teininä, kun nesteytyksen puutteen takia sain vakavia oireita, joista jäi valitettavasti elämänmittaisia vaurioita (aiheuttavat jokapäiväisiä kipuja).
-
Liikuntaa tavoitteellisesti harrastavia karsastettiin. Äiti koki alemmuudentunnetta näihin. Aina myös muisti puristella makkaroitaan peilin edessä ähisten.
-
Itse olin lapsena surkeasta ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta johtuen pullukka. Äiti kieltää tämän, vaikka valokuvista näkee, että minulla on seisoessakin lapselle epänormaaleja vatsamakkaroita. En pysynyt kavereiden perässä, ja se aiheutti syrjäytymistä kun ei pystynyt tekemään samaa kuin kaverit.
-
En mielellään vieraile lapsuudenkodissani ja äitini ihmettelee kun meidän perhettämme ei paljon näy. Tämä johtuu ihan vain siitä syystä, että en halua syödä siellä, joten vierailuiden täytyy olla lyhyitä. Kun matkaa on, niin ei viitsi usein parin tunnin takia lähteä.
-
Miksikö en halua syödä siellä? Äitini haluaa kontrolloida toisten ruokailuja, arvostelee muiden painoja (liian laiha/liian lihava) ja kaikki vierailut keskittyvät yleensä ruoan ympärille. Itse närppii ruokaa lautasellaan ahdistuneen näköisenä, pilkkoo pieniksi palasiksi ja valittaa ettei jaksa syödä. Kyttää muiden joka haarukallista. (Ahmii salassa, on ylipainoinen.) Kokkaa koko ajan ja ruokaa on pöydässä ainakin kerran tunnissa. Ei hänen kanssaan voi siellä edes keskustella kun on vain ruoan parissa. Eikä todellakaan olisi tarvetta, me aikuiset ihmiset osaamme itse pitää huolen asiasta.
-
Lapsellemme yrittää koko ajan tyrkyttää mahdollisimman sokerisia asioita (1-vuotiaalle!), vaikka emme halua sellaisia vielä tälle antaa. Jos käännät selkäsi, lapsi on jo saanut pullan käteensä. Kun syötämme lapselle itse terveellistä ruokaa, kauhistelee että eikö siihen nyt laitettaisi hilloa päälle niin maistuisi paremmalta. Ylpeilee sillä, että lapsensa olivat taaperoina niin lihavia että iho hiertyi rikki makkaroiden välistä (mm. kaulamakkarat).
-
Mahdotonta asiasta on sanoakaan, loukkaantuisi varmasti verisesti.
-
Minä en kykene katsomaan sitä, kuinka koko elämä siellä pyörii ruoan ympärillä. Yksinkertaisesti sairasta.

Kommentit (4)

Vierailija

Muista, että sä et ole vastuussa äidistäsi. Hän on aikuinen eikä valitettavasti ole valmis parantumaan. Et voi tehdä asialle mitään. Vaikuttaa vähän siltä, ettet itsekään ole päässyt yli lapsuudestasi? Pitäsikö sinun käydä keskustelemassa asiasta jonkun kanssa? Edes muutaman kerran juttutuokio saattaisi auttaa sinua käsittelemään lapsuuttasi ja jättämään sen taaksesi.

Veronika
Seuraa 
Liittynyt16.10.2015

Vierailija kirjoitti:
Muista, että sä et ole vastuussa äidistäsi. Hän on aikuinen eikä valitettavasti ole valmis parantumaan. Et voi tehdä asialle mitään. Vaikuttaa vähän siltä, ettet itsekään ole päässyt yli lapsuudestasi? Pitäsikö sinun käydä keskustelemassa asiasta jonkun kanssa? Edes muutaman kerran juttutuokio saattaisi auttaa sinua käsittelemään lapsuuttasi ja jättämään sen taaksesi.

Olet oikeassa, pitäisi kyllä. Asia vaivaa lähes päivittäin, esimerkiksi vatsan ollessa täynnä tulee aina mieleen lapsuus ja pakkosyöttö. Pullaan, täytekakkuun jne. päin en pysty vilkaisemaankaan, ne muistuttavat aina äidin sairaista tavoista.

T. AP kirjautuneena

Vierailija

Ole onnellinen, että olet selvinnyt nonkin hyvin tuosta.

Äidilläsi ei taida olla pelkästään syömishäiriö, vaikuttaa muutenkin mielenvikaiselta.

Sä ajattelet terveesti/normaalisti, muista se! Jos/kun kyläilette äitisi luona, syö niin kuin haluat (samoin lapsesi) ja koita olla välittämättä äitisi typeristä kommenteista toisten painoista. Jos ei tajua käskemällä lopettaa, et voi asialle mitään.

Äläkä tunne huonoa omatuntoa jos käytte vain harvemmin. Mutta ensisijaisesti koita vahvistaa itseäsi sanomaan ei ja nyt loppu.

Veronika
Seuraa 
Liittynyt16.10.2015

Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, että olet selvinnyt nonkin hyvin tuosta.

Äidilläsi ei taida olla pelkästään syömishäiriö, vaikuttaa muutenkin mielenvikaiselta.

Sä ajattelet terveesti/normaalisti, muista se! Jos/kun kyläilette äitisi luona, syö niin kuin haluat (samoin lapsesi) ja koita olla välittämättä äitisi typeristä kommenteista toisten painoista. Jos ei tajua käskemällä lopettaa, et voi asialle mitään.

Äläkä tunne huonoa omatuntoa jos käytte vain harvemmin. Mutta ensisijaisesti koita vahvistaa itseäsi sanomaan ei ja nyt loppu.

Kiitos kauniista sanoista. Tiedän, pitäisi opetella olemaan tiukempi. Muut sisarukseni käyvät kotona vielä harvemmin, oletettavasti samasta syystä. Emme ole keskenämme puhuneet tästä juurikaan, vaikka ulkopuolisetkin (ne jotka asiasta ovat saaneet vihiä) ovat meitä säälineet lapsena. Eräs perhetuttu taisi aikoinaan yrittää saada äitiäni hakeutumaan terapiaan, äiti sai raivarit. Sama perhetuttu miehensä kanssa onneksi myös tuki meitä lapsia.

AP

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat