Veronika

En todellakaan. Ahnetta touhua olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, että olet selvinnyt nonkin hyvin tuosta.

Äidilläsi ei taida olla pelkästään syömishäiriö, vaikuttaa muutenkin mielenvikaiselta.

Sä ajattelet terveesti/normaalisti, muista se! Jos/kun kyläilette äitisi luona, syö niin kuin haluat (samoin lapsesi) ja koita olla välittämättä äitisi typeristä kommenteista toisten painoista. Jos ei tajua käskemällä lopettaa, et voi asialle mitään.

Äläkä tunne huonoa omatuntoa jos käytte vain harvemmin. Mutta ensisijaisesti koita vahvistaa itseäsi sanomaan ei ja nyt loppu.

Kiitos kauniista sanoista. Tiedän, pitäisi opetella olemaan tiukempi. Muut sisarukseni käyvät kotona vielä harvemmin, oletettavasti samasta syystä. Emme ole keskenämme puhuneet tästä juurikaan, vaikka ulkopuolisetkin (ne jotka asiasta ovat saaneet vihiä) ovat meitä säälineet lapsena. Eräs perhetuttu taisi aikoinaan yrittää saada äitiäni hakeutumaan terapiaan, äiti sai raivarit. Sama perhetuttu miehensä kanssa onneksi myös tuki meitä lapsia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Muista, että sä et ole vastuussa äidistäsi. Hän on aikuinen eikä valitettavasti ole valmis parantumaan. Et voi tehdä asialle mitään. Vaikuttaa vähän siltä, ettet itsekään ole päässyt yli lapsuudestasi? Pitäsikö sinun käydä keskustelemassa asiasta jonkun kanssa? Edes muutaman kerran juttutuokio saattaisi auttaa sinua käsittelemään lapsuuttasi ja jättämään sen taaksesi.

Olet oikeassa, pitäisi kyllä. Asia vaivaa lähes päivittäin, esimerkiksi vatsan ollessa täynnä tulee aina mieleen lapsuus ja pakkosyöttö. Pullaan, täytekakkuun jne. päin en pysty vilkaisemaankaan, ne muistuttavat aina äidin sairaista tavoista.

T. AP kirjautuneena

Verneri

Konstantin

Joonatan

Joakim

Vilhelmi

Anselmi

Ilmari

Valdemar

Sitikka, Renaultti ja Pösö tietty. ;)