En tiedä mistä tämä epävarmuuteni kumpuaa - tai miten saisin itsetuntoani parannettua. Tunnetko samoin tai osaatko neuvoa? (Pitkä viesti)...

Vierailija

Olen nyt 25-vuotias. Lapsuudessani olin koulussa ala-asteella sosiaalinen, ekstrovertti, kaikkien kanssa toimeen tuleva. Vanhempani ovat eronneet ja sen myötä isäni hieman epäkypsänä ihmisenä yritti urkkia minulta tietoja äidin uudesta elämästä, mutta sen lisäksi minulla ei ole vanhemmistani negatiivisia kokemuksia. En muista väkivallan uhkaa tai muutakaan traumatisoivaa käytöstä.
Kuudennella luokalla pidin esitelmää ja ensimmäistä kertaa ikinä jännitin puhua luokkakavereideni edessä.

Yläasteella: välit vanhoihin ystäviini katkesivat kun menin eri luokalle. Olin osan 7-luokkaa yksin, kahdeksannen alussa löysin "parhaan ystävän" jonka kanssa kokeiltiin bileitä ja muuta sellaista. Lukioon mentäessä mulla ei jälleen oikein ollut kavereita, en tiedä miksi mutta se porukka jossa sitä ennen olin ei ilmeisesti pitänyt minusta kovin paljoa. Lukiossa sosiaalisten tilanteiden pelko ja kaikenlainen ahdistus alkoi vallata alaa, olin yksin lukion ajan ja sen jälkeen muutin toiseen kaupunkiin. Ahdistus ja ihmispelko oli niin suurta että en kyennyt hakemaan opiskelupaikkaa tai menemään töihin, en tutustunut ihmisiin uudessa asuinpaikassani.

Nyt, 7 vuotta myöhemmin: löysin vuosi sitten asioita joista minulle tuli hyvä olo. Löysin sellaisen itsevarmuuden, jossa katson itseäni peilistä ja koen olevani hyvännäköinen, pidän itsestäni ja luonteestani. Aloitin harrastuksen ja odotin innolla uusiin ihmisiin tutustumista, mutta olen huomannut etten uskalla avata suutani siinä porukassa ellei minulta nimenomaan kysytä erikseen jotain. Koen olevani harrastustuttujeni, sosiaalisten ja avointen ihmisten vierellä lättähiuksinen ja huonoryhtinen nörtti.

En ole kokenut koulukiusaamista tai aikuisiälläkään minkäänlaista pilkkaa/vähättelyä/tms. itsestäni tai elämästäni. En ymmärrä miksi olen tilanteessa, jossa itsetuntoni romuttuu täysin muiden ihmisten seurassa, ja miten en saa suutani avattua vaikka minulla on vahvoja mielipiteitä joihin uskon. Olen ujo, mutta se on mulle ok, kuten myös introverttius. Mutta jotenkin tämä arkuuteni ihmisten seurassa on tehnyt sen etten uskalla tutustua ihmisiin ja minulla ei tosiaan edelleenkään ole edes tuttavia, saatika ystäviä.

Olisiko sinulla antaa neuvoja, miten lähtisin rakentamaan itseäni varmemmaksi ja rohkeammaksi muiden seurassa? Miten voisin olla pelkäämättä kaikkea tuntematonta ja olla avoimesti oma itseni?

Myös muiden kokemukset tervetulleita.

Kommentit (2)

Vierailija

Olet vielä aika nuori ja vasta etsit itseäsi aikuisena. Itse olen ollut vähän samanlainen, mutta olen iän myötä pikkuhiljaa vahvistunut. Ehkä sinun ei pidä väkisin muuttaa itseäsi. Voi olla ihan hyväkin olla porukassa vähän hiljempaa ja tarkkailla, sillä tavalla oppii elämästä ja ihmisistä paljon. Monesti ne suulaimmat eivät tosin ole niitä viisaimpia, joten tulet vamaan huomaamaan, että itse saatat ajatella jostain asioista laajemminkin kuin ne jotka puhuvat paljon. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat