Ero tulossa - yhteinen asunto silti?

Vierailija

Kummallakaan ei ole varaa asua mukavasti yksin tässä meidän omakotitalossa, joten harkinnassa on että lapset asuisi tässä aina, minä ja mies vuoroviikoin. Eli vuokrattaisiin lähistöltä yksiö/kaksio jossa toinen vanhempi asuisi. Mitenhän tämmöinen järjestely toimii? Kenelläkään kokemuksia? Voisin kuvitella että homma monimutkaistuu viimeistään siinä kohtaa kun uudet parisuhteet tulee mahdollisesti kuvioihin. Haluttais tällä ehkäistä sitä lasten reissaamista kotien välillä ja halutaan että heillä on se OMA koti, ei äidin tai iskän koti.

Toinen vaihtoehto on se, että myydään talo ja muutetaan kumpikin pienempään asuntoon. Lapset vaihtaisi vuoroviikoin paikkaa, koska ehdottomasti halutaan kummatkin olla lasten arjessa läsnä, ei pelkkiä viikonloppuvanhempia. Tämä on pakkoratkaisu siinä kohtaa kun halutaan asua mahdollisten uusien kumppanien kanssa. Tämä on ehkä parempi ratkaisu sitten kun lapset on hieman vanhempia.

Toimeen tullaan oikein hyvin ja sopuisasti saadaan kyllä tässä yhdessä asuttua siihen asti että keksitään ratkaisu. Tarkoituksena on, että yhdessä asutaan ainakin tämä loppuvuosi vielä, miehellä kun on tiedossa pitkä työmatka. Tässä on siis aikaa vielä pyöritellä loppuratkaisua vielä mielessä. Siksipä siis mieluusti kuulisin teidän kokemuksia erilaisista erotilanteista.

Kommentit (11)

Vierailija

Tuo voi tosiaan toimia hyvin siihen asti, kun kuvioihin tulee uusi (mustasukkainen) kumppani. Lapsille ratkaisu olisi varmasti helpoin.

Vierailija

Meillä ollut tuo järjestely nyt melkein kaksi vuotta, hyvin on mennyt. Minä olen lasten kanssa ke-la, mies su-ti (pakollinen järjestely meidän töiden vuoksi) Toinen asunto meillä on 30min päässä työpaikan lähellä.
Meillä on miehen kanssa yhteinen yritys joten se kummalla on lapset tekee aina lyhyempää päivää. Nykyään tästä osaa melkein nauttia, enemmän aikaa itselle ja on energiaa paljon enemmän touhuilla lasten kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan semmoisen miehen kanssa joka jakaa talonsa exvaimonsa kanssa.

Se ei ehkä ole tässä se pääasia. Keksiä eron jälkeen heti sellainen asumisjärjestely joka taatusti mielyttää MAHDOLLISESTI TULEVAISUUDESSA ilmestyvää uutta kumppania.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan semmoisen miehen kanssa joka jakaa talonsa exvaimonsa kanssa.

Eiväthän he asu siellä yhtäaikaisesti. Minusta tuo on hyvä ratkaisu. Miehelläni on etälapsia, enkä haluaisi olla heidän kanssaan samassa asunnossa. Tuo olisi meille täydellistä.

Niin ja jos teillä ei ole kummallakaan varaa asua yksin tuossa, niin missä ajattelitte jatkossa asua? Ostat yksiön, jossa asut uuden puolison, hänen lastensa ja omien lastesi kanssa?

Meitä on 5 h uusperhe pienessä kaksiossa (minun omistamassani), miehellä ei ole halua ja kuulemma rahaa alkaa ostaa kanssani yhteistä isompaa kotia. Naimisissa ollaan ja ihmettelen, miten exänsä kanssa pystyi ostamaan ison okt:n puoliksi, vaikkei ollut silloin edes lapsia vaan kaksisteen elivät, mutta nyt siis viidelle hengelle ei suostu ostamaan mitään asuntoa minun kanssani.

Tämä on niin iso kriisi, että mietin hrva se päivä eropapereita. Missähän mies sitten aikoo asua, jos ei enää pääse kahden lapsensa kanssa asumaan täällä kaksiossani? On muuten hyvässä asemassa työssäkäyvä mies kyseessä ja minä olen työtön, mutta niin vain siis mun vastuullani on kustantaa asuminen heillekin.

Vierailija

Jos homma toimis teillä, niin sitten kandei varmaan alottaa tolla että lapset asuu samassa paikassa. Teillä ei kuitenkaan ole uusia kumppaneita kateltuna valmiiksi, niin siinä vaiheessa kun uusia kumppaneita tulee kuvioihin talon voi myydä, systeemin muuttaa ja siinä vaiheessa lapsetkin ovat jo isompia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan semmoisen miehen kanssa joka jakaa talonsa exvaimonsa kanssa.

Eiväthän he asu siellä yhtäaikaisesti. Minusta tuo on hyvä ratkaisu. Miehelläni on etälapsia, enkä haluaisi olla heidän kanssaan samassa asunnossa. Tuo olisi meille täydellistä.

Niin ja jos teillä ei ole kummallakaan varaa asua yksin tuossa, niin missä ajattelitte jatkossa asua? Ostat yksiön, jossa asut uuden puolison, hänen lastensa ja omien lastesi kanssa?

Meitä on 5 h uusperhe pienessä kaksiossa (minun omistamassani), miehellä ei ole halua ja kuulemma rahaa alkaa ostaa kanssani yhteistä isompaa kotia. Naimisissa ollaan ja ihmettelen, miten exänsä kanssa pystyi ostamaan ison okt:n puoliksi, vaikkei ollut silloin edes lapsia vaan kaksisteen elivät, mutta nyt siis viidelle hengelle ei suostu ostamaan mitään asuntoa minun kanssani.

Tämä on niin iso kriisi, että mietin hrva se päivä eropapereita. Missähän mies sitten aikoo asua, jos ei enää pääse kahden lapsensa kanssa asumaan täällä kaksiossani? On muuten hyvässä asemassa työssäkäyvä mies kyseessä ja minä olen työtön, mutta niin vain siis mun vastuullani on kustantaa asuminen heillekin.

Siinä kohtaa jos satun muuttamaan uuden puolison kanssa yhteen onhan meillä vuokraa/asuntolainaa/laskuja maksama myös tuo kyseinen puoliso. Minä en nimittäin tuollaiseen teidän järjestelyyn ikinä suostuisi... Ap

Vierailija

Reilu kolme vuotta mentiin meidän taloudessa tuolla järjestelyllä. Vähän vain sovellettiin, myytiin omakotitalo pois ja ostettiin rivitalopätkä (jossa siis asui aina lapset ja vaihtoviikoin äiti tai isä) lisäksi vuokrattiin kaksi yksiötä. Työpaikat niin eri suunnissa että oli pakko hommata omat yksiöt. Ja olihan se tietty mukavaa että sai sen ihan oman kodin, jonka sai laittaa ja sisustaa niinkuin halusi. Kummatki yksiöt oli sen verran laitakaupungilla ettei ne tulleet edes kovin kalliiksi.

Oikein kivasti meni kyllä meidän arki tuon ajan, lapset kasvoi kouluikäisiksi ja me oltiin miehen kanssa paremmissa väleissä kun koskaan. Joulut, synttärit jne vietettiin yhdessä kaikki, eli silloin kumpikin vanhempi oli rivitalokämpässä.

Tuossa kolmen vuoden jälkeen kummallakin oli jo sen verran vakavat uudet parisuhteet että alettiin miettiä uusia järjestelyjä. Laitettiin ihan kokeeksi rivitalokämppä myyntiin ja se menikin nopeasti kaupaksi. Minä ja mies hommasimme kummatkin omat asunnot ja lapset alkoivat olemaan meillä vuoroviikoin. Myöhemmin sitten ajallamme muutimme yhteen uusien kumppanien kanssa ja tässä sitä ollaan melkein kymmenen vuotta myöhemmin :)

Ero on usein kamala ja hämmentävä kokemus, mutta onneksi sitä saa omalla toiminnallaan usein vähän helpotettua. Tsemppiä teille!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Haluttais tällä ehkäistä sitä lasten reissaamista kotien välillä ja halutaan että heillä on se OMA koti, ei äidin tai iskän koti.

Sekään ei ole hyvä, jos on lasten oma koti, äidin oma koti ja isän oma koti... Siis jos lapsilla on koti, jossa aikuinen on "vain vieraileva tähti", eivätkä lapset koe, että kumpikaan vanhempi varsinaisesti asuu siellä. Lasten kuitenkin kuuluu asua nimenomaan vanhempien kotona. 

En väitä tuota huonoksi ratkaisuksi, mutta suosittelen miettimään, voitko aikuisena kokea yhteisen asunnon nimenomaan sun omaksi kodiksi vielä eron jälkeenkin, vai olisitko siellä vierailijana, jonka oma koti ja elämä on muualla.Se tunne ja tunnelma kuitenkin aina välittyy lapsillekin, vaikka käytännön järjestelyt toimisivat teoriassa ihan mallikkaasti.

Vierailija

Riippuu varmasti eron syistäkin. Meillä oli sopuisa ero ja tullaan lasten isän kanssa todella hyvin toimeen. Syy eroon oli fyysisen vetovoiman puuttuminen kokonaan ja arjen toimimattomuus.

Pohdittiin lapsilähtöisesti asiaa ja alun perin meillä oli tarkoitus tehdä juuri noin, että hankitaan joko yhteinen tai omat pienemmät asunnot etäviikkoja varten ja vuorotellaan vanhassa yhteisessä kodissa.

Tultiin lopulta siihen lopputulokseen, että hankimme kaksi kotia. Ei meistä ole jakamaan samaa tilaa edes vuorotellen. Meillä on todella erilaiset käsitykset kodinhoidosta eikä vanha koti olisi tuntunut omalle kodille pidemmän päälle muutenkaan. Me vanhemmat olisimme jääneet vähän limboon kodin suhteen. Ja olisiko pelkästään lasten koti ollut lopulta kenenkään koti vaan paikka, jossa vanhemmat käyvät hoitamassa lapsiaan.

Päädyttiin hankkimaan kaksi pienempää, mutta huonekooltaan riittävää asuntoa vierekkäisistä taloyhtiöistä. Minulla on lasten kanssa 4h+k ja lasten isällä 3h+k ja välimatkaa kotien välillä se 100 m ja asunnot sijaitsevat samassa korttelissa.

Yhteisen asunnon ylläpito ja kodiksi tekeminen voi olla haastavaa pidemmän päälle eron jälkeen vaikka välit olisivat hyvät. Mutta riippuu varmasti ihmisistä ja siitä, mitä itse elämältään haluaa.

Meillä lapset ovat ihan tyytyväisiä tilanteeseen koska pääsevät kulkemaan helposti kahden kodin väliä jos vaikka joku tavara on "väärässä kodissa" tai yhtäkkiä ikävä yllättää. Lapset asuvat viikko-viikko-periaatteella molemmilla vanhemmillaan. Kumpikin meistä on deittaillut muita eron jälkeen, mutta mitään vakavampaa suhdetta ei kummallakaan ole. Tällä järjestelyllä, jossa molemmilla on selkeämmin omat elämät, voi muutenkin edetä asioissa omassa tahdissaan.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan semmoisen miehen kanssa joka jakaa talonsa exvaimonsa kanssa.

Eiväthän he asu siellä yhtäaikaisesti. Minusta tuo on hyvä ratkaisu. Miehelläni on etälapsia, enkä haluaisi olla heidän kanssaan samassa asunnossa. Tuo olisi meille täydellistä.

Niin ja jos teillä ei ole kummallakaan varaa asua yksin tuossa, niin missä ajattelitte jatkossa asua? Ostat yksiön, jossa asut uuden puolison, hänen lastensa ja omien lastesi kanssa?

Meitä on 5 h uusperhe pienessä kaksiossa (minun omistamassani), miehellä ei ole halua ja kuulemma rahaa alkaa ostaa kanssani yhteistä isompaa kotia. Naimisissa ollaan ja ihmettelen, miten exänsä kanssa pystyi ostamaan ison okt:n puoliksi, vaikkei ollut silloin edes lapsia vaan kaksisteen elivät, mutta nyt siis viidelle hengelle ei suostu ostamaan mitään asuntoa minun kanssani.

Tämä on niin iso kriisi, että mietin hrva se päivä eropapereita. Missähän mies sitten aikoo asua, jos ei enää pääse kahden lapsensa kanssa asumaan täällä kaksiossani? On muuten hyvässä asemassa työssäkäyvä mies kyseessä ja minä olen työtön, mutta niin vain siis mun vastuullani on kustantaa asuminen

Siinä kohtaa jos satun muuttamaan uuden puolison kanssa yhteen onhan meillä vuokraa/asuntolainaa/laskuja maksama myös tuo kyseinen puoliso. Minä en nimittäin tuollaiseen teidän järjestelyyn ikinä suostuisi... Ap

Olen kohta valmis eroamaan. Kiitos kun sanoit, että teille ei tämä vetelisi. Miehen mielestä minulla on asenneongelma ja että uusi asunto ei helpottaisi elämää yhtään. Kukaan hänen sukulaisensa ei tiedä miten asumme ja käsittääkseni hän haluaa antaa pärjäävän kuvan itsestään muille.

Uhkasin eilen kutsua hänen sukulaisiaan kylään meille, jotta näkevät olosuhteet, ja että mielestäni myls hänen exvaimonsa pitäisi nähdä, miten lapsensa meillä elävät. Mies syytti minua epämiellyttäväksi nalkuttavaksi akaksi, joka on aina negatiivinen. Se alkaa olla tottakin kohta, niin stressaantunut ja ahdistunut alan täällä jo olla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat