Onko ihan hölmöä hankkia sisarusrattaat vastasyntyneelle ja melkein 3-vuotiaalle?

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että sulla on ihan riittävästi puuhaa toisen lapsen tulossa ettei kannata hankaloittaa elämää yhtään lisää vaan sen takia että joku saattaa katsoa pitkään.

Ei kolmevuotiasta sisarusrattaissa yleensä katsota pitkään. Tässä ihmeteltiin sitä yhtä äippää, joka roudasi vielä 5-vuotiasta rattaissa.

Mä ainakin tykkäsin tehdä pitkät kävelylenkit ja ulkoilut päivisin, kun mies oli töissä ja oli valoisaa. Illat sitten vietettiin perheenä. Mitä järkeä siirtää omat pitkät reippailunsa iltaan ja viikonloppuihin vain sen takia, että muuten muut voi katsoa pitkään :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kävelette pitkiä matkoja ja käytätte paljon rattaita, hankkisin käytetyt sisarusrattaat, ei kannata ihan uusia sikakalliita, ellei teillä ole liikaa rahaa ja tarkoitus raijata isompaa rattaissa vielä 4-5 -vuotiaana.

Pienempään tarpeeseen seisomalauta ajaa asiansa hyvin. Riippuu paljon 3-vuotiaastakin. Istuuko hän rattaissa kuin tatti vai pyrkiikö jo pois? Millä mielellä suhtautuu vauvaan, hoitaako vai onko mustis? Mustasukkaista voi olla vaikea pidellä laudalla tai kävelyttää kädestä, jos hän haluaisi kunnon kyydityksen kun vauvakin saa. Sisarusrattaiden avulla sulla ei mene puolta päivää reissujen tekemiseen. Ajan kanssa tietty saattaa onnistua ilman rattaita, vaikka isompi temppuilisikin. Jotkut 3-vuotiaat tykkää ja osaa ajella jo pyörällä, appareilla tai ilman. Lumentuloon en luottaisi, joten pulkkaan ei kannata varata, ellette asu ihan pohjoisessa.

 

Olen katsellut käytettyjä, mutta aika vähän tulee sopivia vastaan. Kun haluaisin rinnakkain istuttavat, ja että esikoinen on katse menosuuntaan ja vauvan koppa taas minun suuntaan. 

Lapsi istuu rattaissa kuin tatti. Mieluiten istuisi koko ajan, mutta suostuttelemalla suostuu kävelemään. Vauva ei ole vielä syntynyt, joten en tiedä miten tulee suhtautumaan häneen. Ja tykkääkö edelleen sitten istua rattaissa, jos vauvan koppa tulee viereen. Pyörällä lapsi ei vielä osaa eikä ole kiinnostunut kulkemaan. Ap

Sitten ehdottomasti hommaat ne sisarusrattaat. Jos isommalla ei ole mitään tarvetta liikkua omin jaloin, hän ei tule sitä tekemään vauvan synnyttyäkään. Tietty sisarusrattaissa on se "vaara", että niitä tulee käytettyä silloinkin kun isompi olisi jo hyvin kykenevä liikkumaan, joten laiskistuu istuessaan. Mutta jos löydät jostain käytetyt, raaskit niistä luopuakin, kun isomman on jo aika liikkua omin voimin. Kevään tullen voisit yrittää sitä polkupyörää, jos kiinnostus heräisi. Tai sitten työntelet kumpaakin vankkureissa niin kauan kuin jaksat tai lapsi itse haluaa pois.

Meillä tuplat oli käytössä (vauvan ja 2.5 v ikäerolla olevan esikoisen kanssa) n.9kk. Syksyllä ja talven yli, seisomalauta kun kerää lunta alleen. Esikoinen usein nukahti myös vaunuihin puistosta tultaessa. Keväällä kun oli täyttänyt 3v. oli seisomalauta ja potkupyörä, minkä pysty heittämään kuomun päälle jos halusi laudalle. seuraavana talvena jo pelkkä seisomalauta ja jaksoi kävellä jos tuli kinospaikka eikä päiväunillekkaan ollut tarvetta nukahtaa pidemmillä reissuilla.

Ei mitenkään olisi niihin emmaljungan tupliin mahtunut toppavaatteet päällä vauvankopan viereen enää paljon yli 3-vuotiaana, oli sellaiset vierekkäin istuvat tuplat. Kuomua joutui pitämään auki nytkin. Ehkä sellaiset kerrosänky tyyppiset rattaat tai erisuuntaanolevat istumet vetävät isompia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmevuotiasta sisarusrattaissa yleensä katsota pitkään. Tässä ihmeteltiin sitä yhtä äippää, joka roudasi vielä 5-vuotiasta rattaissa.

Meillä siis ei ole autoa käytössä joten lapset eivät istu autossa hetkeäkään.  Ovatko sinun lapsesi päivittäin auton kyydissä?

Saatan kävellä päivän aikana 10-15km. Jaksaako sinun 5v todella kävellä _reipasta tahtia_ sen verran?

On meillä pyörätkin olemassa, mutta liikutaan pk-seudulla sen verran ristiin kolmen kaupungin sisällä lähes päivittäin, että pyörien kanssa hankala liikkua. Ja kuten mainitsin on meillä sille 2,5v ne omat rattaat jolloin se 5v kävelee jos on lyhyitä matkoja tai kuljetaan paljon julkisilla. Mutta yksinhuoltajana jos haluan käydä vetämässä 10km reippaan kävelylenkin niin kyllä mä ne lapset niihin tupliin laitan että se lenkki sujuu reippaasti. 

Kyllä se mun 5v on ihan liikunnallinen tyyppi vaikka välillä istuukin rattaissa. Tuskinpa hän nyt ikuisesti rattaissa istuu, ehkä vielä tämä talvi. 

Tilanteen mukaan meillä kuljetaan, välillä kävellään kaikki, joskus pyöräillään kaikki, joskus nuorempi istuu rattaissa ja isompi kävelee/potkulautailee/pyöräilee vieressä, joskus mennään kaikki julkisilla, välillä istutan molemmat lapset tuplarattaisiin. 

Mä en välitä siitä mitä mieltä muut on tästä. Monesti vaan ihmiset eivät tule ajatelleeksi ettei kaikilla ole sama tilanne. Kerran mun yks uusi kaveri ihmetteli että miks mun silloin 4v istui vielä rattaissa, no selvisi että hän liikkuu lähinnä 1km säteellä kodista jolloin tarvetta ei todellakaan olis tuplille. 

Ap:n tarpeeseen ehdottomasti sisarusrattaat. Meille hankittiin sisaruslauta, mutta se on tosi epäkäytännöllinen. Joutuu työntämään huonossa asennossa ja on tosi raskasta. Ei tule toimimaan senkään vertaa kun lunta tulee. Saattaa tietysti riippua vaunujen ja laudan mallistakin, mutta ei toimi ainakaan meillä. Onneksi esikoinen on sen verran isompi, että kävelee tai pyöräilee. Lauta on jäänyt vähälle käytölle.

Ihmettelen vain sitä, että terve 5-vuotias itse suostuu istumaan rattaisssa. Johan siinä naureskelee koko kylä. 

Kolmivuotiaanakin alkoi pikku hiljaan tulla vastalauseita, vaikka joskus olivat tarpeelliset. Sitten ei auttanut kuin aikatauluttaa hieman väljemmin menoja. 

Aina minusta kuitenkin parempi kävellä ja pyöräillä ja näin ollen antaa esimerkki ekologisesta ja liikunnallisesta elämäntavasta kuin istuttaa takapenkille autoon. Vaikka se vähän isompi lapsi rattaissa istuisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisia paschoja ja Kiinan keisareita te oikein lapsistanne kasvatatte, kun vielä 5-vuotiastakin lykitte rattaissa? On eri asia, jos lapsella on jokin liikkumista estävä fyysinen vamma, mutta terveet lapset osaavat ja jaksavat kyllä kävellä pitkiäkin matkoja. Kysykääs muuten huviksenne äideiltänne, minkä ikäisiksi asti he kärräsivät teitä rattaissa.

Minä kerroin isoäidilleni (päälle 70-vuotias), että kävellään 2-vuotiaani kanssa parin kilsan pituisia lenkkejä. Hän hämmästeli, että miten noin pieni jaksaa. Ehkä hänen aikanaan ei sitten lenkkeilty vaan lapset olivat vaan pihapiirissä?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia paschoja ja Kiinan keisareita te oikein lapsistanne kasvatatte, kun vielä 5-vuotiastakin lykitte rattaissa? On eri asia, jos lapsella on jokin liikkumista estävä fyysinen vamma, mutta terveet lapset osaavat ja jaksavat kyllä kävellä pitkiäkin matkoja. Kysykääs muuten huviksenne äideiltänne, minkä ikäisiksi asti he kärräsivät teitä rattaissa.

:DD Mä kysyin. Mä kuulemma sain alkaa kävellä 2v 4kk iässä kun sisko syntyi. Jaksoin kävellä kuulemma tosi pienenä tosi pitkiä matkoja. Seisomatelineitä ei siihen aikaan ollut, tai ainakaan niitä ei katukuvassa näkynyt.

Sisko sen sijaan kuulemma sai alkaa kävellä kun meni eskariin :DD Oli kuulemma kova huutamaan jos ei saanut tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmevuotiasta sisarusrattaissa yleensä katsota pitkään. Tässä ihmeteltiin sitä yhtä äippää, joka roudasi vielä 5-vuotiasta rattaissa.

 

Meillä siis ei ole autoa käytössä joten lapset eivät istu autossa hetkeäkään.  Ovatko sinun lapsesi päivittäin auton kyydissä?

 

 

Ihan noin liikunnan kannalta, miten se, että istuu rattaissa eroaa siitä, että istuu autossa?

Ekologisesti ajatellen on tietenkin hienoa, että kävelet jääräpäisesti kaikkialle. Mutta yhtäkaikki, se 5-vuotias istuu, eikä liiku. Ei siinä hänen kannaltaan ole mitään eroa, istuuko rattaissa, bussissa vai autossa. 

Meillä jäi ainakin käyttämättä vaikka ikäeroa alle kaksi vuotta. Seisomalauta oli paljon parempi.

Voiko kolmevuotiasta kuljettaa enää autossa? Saako siitä pitkiä katseita?

En edelleenkään ymmärrä, miksi isomman lapsen kuljettaminen rattaissa aiheuttaa keskustelua, mutta autolla kuljettaminen ei. Moni joka kuljettaa niitä isompiakin lapsia rattaissa, korvaa rattailla autokyydit. Lapsen kannalta asiassa ei ole mitään eroa (paitsi että rattaissa saa raitista ilmaa), mutta sille vanhemmalle se voi olla ekologinen valinta, rahakysymys tai liikuntamuoto. Eivätköhän ne lapset saa liikuntansa muutenkin - siinä missä autoilevien perheiden lapset.

Muistan ikuisesti, miten sain pitkiä katseita viedessäni 4,5-vuotiasta kipeää lasta lääkäriin rattailla. Olisiko joku ratasvastainen laittanut lapsen kulkemaan neljän kilometrin matkan? Ei. Hän olisi kulkenut autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmevuotiasta sisarusrattaissa yleensä katsota pitkään. Tässä ihmeteltiin sitä yhtä äippää, joka roudasi vielä 5-vuotiasta rattaissa.

 

Meillä siis ei ole autoa käytössä joten lapset eivät istu autossa hetkeäkään.  Ovatko sinun lapsesi päivittäin auton kyydissä?

 

 

Ihan noin liikunnan kannalta, miten se, että istuu rattaissa eroaa siitä, että istuu autossa?

Ekologisesti ajatellen on tietenkin hienoa, että kävelet jääräpäisesti kaikkialle. Mutta yhtäkaikki, se 5-vuotias istuu, eikä liiku. Ei siinä hänen kannaltaan ole mitään eroa, istuuko rattaissa, bussissa vai autossa. 

Mä ymmärsin että pointti oli just se ettei se eroa mitenkään. Ajatus taisi olla että monesti autolliset ihmiset ei hahmota sitä että rattaat voi olla isommankin lapsen kanssa tarpeelliset jos _kaikki_ matkat tehdään kävellen kun sitä autoa ei ole käytössä. Autolla on niin näppärä hurauttaa ettei sitä matkan pituutta tajua. Muutamakin kilsa lapsen kanssa kävellen vie aikaa ja hermoja kun se tehdään joka päivä säässä kuin säässä.

Mun lapsi oli 5-vuotias kun meni eskariin (syntynyt joulukuussa).

Yritin oikein muistella, koska hänellä oli rattaat käytössä, en kyllä muista. Hämärästi muistan, että päiväkodissa, jonka aloitti 2-vuotiaana oli ekana vuonna rattaat, mutta aika pikaisesti sen jälkeen myytiin pois. 

Isosiskonsa oli 3-vuotias kun kuopus syntyi, eikä ollut rattaita.

Toki ei 15 kilsan lenkkejä kävelty, mutta kerho- ja eskarimatkat kyllä käveltiin ihan reippaasti. Ei kyllä eskarissa, eikä edes pikku-eskarissa (meillä päiväkodissa oli siis tällainen ryhmäjako), jossa oli 4-vuotiaita kenelläkään ollut rattaita.

Eikö tuota 5-vuotiasta itseään yhtään ihmetytä miksi hän on rattaissa? Vai onko paljonkin kavereita, jotka kulkevat vielä rattaissa? Mietin, että miten oppii koulumatkat kävelemään, kyydin raja on kuitenkin useita kilometrejä, jos vielä eskari-ikäisenä istuu rattaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lähes kolmevuotias jaksaa kävellä tai voi käyttää seisomislautaa. Ja kun sun sulla on vauva ja olet kotona, niin varmaan äitiyslomalla voi liikkua lapsentahtisesti. Sitten lapsi on jo varmasti tarpeeksi iso kävelemään ilman lautoja.

No huh huh.. Eipä olisi meidän 3v kävellyt seitsemän kilometriä kaupunkiin + kaupungilla kävellyt ja vielä päälle samat 7km takaisin kotiin. Lapsentahtisesti jos alkaisi tuota matkaa kävelemään, menisi kaksi päivää. Vielä monesti 3v nukkuu päiväunet...

Hassua, etten tunne ketään joka jatkuvasti kävelee 7 km kauppaan ja vielä kotiin. Olen maalata kotoisin, ja sukua asuu pikkukaupungeissa, taajamien ulkopuolella, ja isoissa kaupungeissa. Maalla tai pikkukaupungeissa kaikilla tuntuu olevan autot ja isommissa kaupungeissa on julkinen liikenne kohtuullinen.

Mä kävelin lapsen kanssa usein 2,5 km keskustaan, siellä käveltiin pari kilometriä, ja usein tultiin sit julkisella jonkun sadan metrin päähän kodista. Kyllä 2,5 v jaksoi kävellä ton hyvin. Rattaat olin antanut pois jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmevuotiasta sisarusrattaissa yleensä katsota pitkään. Tässä ihmeteltiin sitä yhtä äippää, joka roudasi vielä 5-vuotiasta rattaissa.

 

Meillä siis ei ole autoa käytössä joten lapset eivät istu autossa hetkeäkään.  Ovatko sinun lapsesi päivittäin auton kyydissä?

 

 

Ihan noin liikunnan kannalta, miten se, että istuu rattaissa eroaa siitä, että istuu autossa?

Ekologisesti ajatellen on tietenkin hienoa, että kävelet jääräpäisesti kaikkialle. Mutta yhtäkaikki, se 5-vuotias istuu, eikä liiku. Ei siinä hänen kannaltaan ole mitään eroa, istuuko rattaissa, bussissa vai autossa. 

Asenteiden kannalta eroaa. 

Jos vanhemmat kävelevät lapsi rattaissa, pyöräilevät lapsi istuimessa, niin toki se on malli liikkumisesta. 

Liikuttiinko meillä kun olin pieni autolla vai omin jaloin? 

Myös ympäristön havainnoint kehittyy paremmin vähän hitaamman kulkuvälineen kyydissä. Kävellen ja pyöräillen pysähdellään varmasti enemmän naapurin kanssa jutustelemaan, silittämään koiraa ja katsomaan siiliä... 

Liikunnan kannalta ei sillä hetkellä eroa, siinä olet oikeassa. Mutta myöhemmin elämässä hyvinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on edelleen tuplat käytössä 2,5v ja 5v lapsille. Pienemmälle on myös omat rattaat jolloin isompi kävelee. Mutta jos haluan käydä pidemmällä kävelylenkillä, olemme koko päivän menossa tai tiedän että isommalla on vähän kiukkupäivä niin liikumme sisarusrarrailla. 

 

Mulle on ainakin samantekevää mitä joku vastaantulija ajattelee siitä että meillä on välillä 5v rattaissa. Toimiva arki on kuitenkin se mitä arvostan ja jos siihen kuuluu se että iso lapsi istuu rattaissa niin sitten se on hyvä niin. Esim eilen illalla kun kävelin kaupungilta kotiin illalla vesisateessa 4km, niin onneksi 5v oli tuplissa eikä joutunut käveleen tai juoksemaan matkaa. Meillä ei ole edes autoa ja olen yksinhuoltaja. 

 

Riippuu ihan perheen tarpeista onko sisarusrattaille käyttöä. Pitää kuitenkin muistaa se, että vaikka esikoisesta tulee isosisarus niin pieni se kolmevuotiaskin on vielä. Välillä inhottaa nähdä tilanteita joissa vauva on vaunuissa ja äiti komentelee ja huutaa vaunujen vierellä kävelevälle isosisarukselle joka ihan hyvin voisi olla vielä sisarusrattaissa. 

Tarkoitat varmaan omasta mielestäsi hyvää, mutta saatat tehdä lapsellesi karhunpalveluksen.

Lapset rakastavat liikuntaa eri muodoissa, mutta heidät on  myös hyvin helppo opettaa mukavuudenhaluisiksi. Silloin liikuntakipinä ei syty. Ja sillä on lapsen kunnolle ikävät seuraukset. Lääkärit ovat kovin huolissaan koululaisten huonosta fyysisestä kunnosta.

Aikuisen ihmisen luuston kunto on myös oleellisesti kiinni siitä, kuinka paljon hän on lapsena ja nuorena liikkunut. Silloin luodaan se pohja, jota sitten ylläpidetään aikuisena - ja vanhana.

Usein näissä "iso lapsi rattaissa" -tapauksissa on kyse vanhemman mukavuudenhalusta. Rattaiden kanssa pääsee etenemään nopeammin.

Lapsia kannattaisi alkaa kävelyttää heti, ku oppivat kunnolla kävelemään. Toki matkan pituus on suhteutettava lapsen ikään. Hyvä keino on ottaa ne rattaat mukaan ja käyttää niitä sitten, kun lapsi väsähtää. Mutta yllättävän pitkiä matkoja jaksaa jo reilu kasivuotiaskin kävellä.

Toki pienen lapsen kanssa se käveleminen tarkoittaa, että pysähdellään toistuvasti tarkastelemaan jotain mielenkiintoista:)

Hiton kiva tietää etukäteen että katseita tulee....

No minkäs teet. Ehkä liimaan esikoisen lapun "Olen autistinen"?

Meillä esikoinen siis täyttää 3 vuotta kun vauva syntyy, eikä ole toistaiseksi halunnut tehdä mitään itse. Ei ota lusikkaa käteen, ei laita leipää suuhun itse jne. Ei edes yritä pukea itse, ja omatoimiset vessa asiat on kauhistus.

Kävelee kyllä, joskus vähän pidempäänkin, mutta en voi kuvitella vaativani jaksamaan useita kilometrejä. Jossain vaiheessa vähintäänkin päättää ettei halua tulla samaan suuntaan tai edetä ollenkaan.

En usko että suostuu olemaan pitkiä aikoja seidomalaudalla, joten tuplarattaita ollaan hankkimassa.

Toivon mukaan pienempi sisarus vauhdittaisi isomman kehitystä edes vähän...

Pyydän tuijottajia muistamaan, että terveen näköiset lapset ei sitä aina ole.

Tietenkin hankit, koska liikutte kävellen noin paljon. Turha verrata muihin. Kaikilla on yksilöllinen tilanne. Suosittelen baby joggerin city select-rattaita. Parhaat tuplarattaat ja eniten vaihtoehtoja muuttaa systeemiä. No se vaunukoppa oli kyllä pettymys. Siinä olisi tuotekehittelyn paikka. Siirryttiinkin heti siihen kunnon istuimeen, kun kuopus oli 6kk. Ja myös se on miinusta että niihin ei ole olemassa suojapeittoa.  Mutta olen pärjännyt äitiyspakkauksen makuupussilla ja talvella lämpöpussilla.

Isompi on nyt 3v ja kuopus 1v. Edelleen välillä on isommalle istuin mukana, välillä taas seisomalauta ja talvella pulkka. Löytyy myös potkupyörä ja potkulauta, mutta hankalaa niiden kanssa on mennä jos olen yksin liikenteessä ja rattaita pitää työntää. Käveleekin tietysti jo reippaasti, mutta ei aina jaksa ja varsinkin jos on pitkä matka. Monesti on myös kiire kotiin esim. puistosta syömään eli silloin on todella kätevää kun 3-vuotias tulee kyytiin ja päästään nopeasti kotiin eikä niin että tarvii hoputtaa ja maanitella ja hermo menee kun toinen laahustaa hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Hiton kiva tietää etukäteen että katseita tulee....

No minkäs teet. Ehkä liimaan esikoisen lapun "Olen autistinen"?

Meillä esikoinen siis täyttää 3 vuotta kun vauva syntyy, eikä ole toistaiseksi halunnut tehdä mitään itse. Ei ota lusikkaa käteen, ei laita leipää suuhun itse jne. Ei edes yritä pukea itse, ja omatoimiset vessa asiat on kauhistus.

Kävelee kyllä, joskus vähän pidempäänkin, mutta en voi kuvitella vaativani jaksamaan useita kilometrejä. Jossain vaiheessa vähintäänkin päättää ettei halua tulla samaan suuntaan tai edetä ollenkaan.

En usko että suostuu olemaan pitkiä aikoja seidomalaudalla, joten tuplarattaita ollaan hankkimassa.

Toivon mukaan pienempi sisarus vauhdittaisi isomman kehitystä edes vähän...

Pyydän tuijottajia muistamaan, että terveen näköiset lapset ei sitä aina ole.

3-vuotias on hyvinkin paljon eri asia kuin 5-vuotias, joka on melkein esikouluikäinen.

Kyllä väkisinkin tulee mieleen näitä polvet suussa rattaissa istuvia n. 5 + vuotiaita nähdessä, että on jonkinlainen liikuntavamma. Varsinkin jossain keskustassa, koska kyllä ne rattaissa istujat ihan siellä määränpäässäkin yleensä istuvat niissä rattaissa.