Uskotteko teinirakkauden kestävän?

Vierailija

Lukioikäinen tytär on seurustellut nyt reilun vuoden poikaystävänsä kanssa. Riitelevät harvoin, viettävät paljon aikaa yhdessä, tuntevat molemmat hyvin toistensa perheet... Voisikohan olla että tässä on tyttäreni tuleva puoliso? En panisi pahakseni, oikein miellyttävä poika.

Onko täällä joitain teinirakkautensa naineita? Mitä muistatte teiniaikojen seurusteluistanne? Herkistyin täällä mietiskelemään näitä, kun tyttö on selvästi niin onnellinen. :')

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Oon ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta. Ikää nyt 39 vuotta meillä molemmilla. Neljä lasta ja ollaan onnellisia ja viihdytään yhdessä. Eli mikä ettei voisi onnistua. Kyllähän monet on epäilleet ja varmaan odottaneet eroakin.

Vierailija

Minä aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa 16- vuotiaana, hän oli tuolloin 17- vuotias. Nyt ollaan yli kolmekymppisiä kahden lapsen vanhempia. Toisen lapsen syntymän jälkeen alkoi jonkinlainen kriisi joka jatkuu vieläkin (lapsi nyt 2v.) Ollaan puhuttu erosta, mutta kumpikaan ei haluaisi luovuttaa lasten takia...aika näyttää miten käy. Välillä ahdistaa ajatus, että olen ollut puolet tähän astisesta elämästäni yhdessä mieheni kanssa vaikka se aika saavutus onkin.

Vierailija

No missä tuon ikäiset nyt tapaa: koulussa, kaupungilla, harrastuksessa, kavereilla esimerkiksi.

Sitähän se vaatii, että kasvaa samaan suuntaan. Koska lapsiahan esim. 15-vuotiaat vielä on, ja ajatukset elämän tärkeistä asioista on vielä muovautumassa.

Kannattaa muistaa, että se on nuorten oma parisuhde. Tiedän sekä sellaisia tapauksia, joissa vanhemmat ovat pyrkineet erottamaan "liian aikaisin" vakavasti seurustelevan parin että sellaisia tapauksia, joissa huono suhde on jatkunut vain siksi, että se on vanhempien mielestä ollut niin kiva.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No kyllähän osa niistä kestää. Itse tiedän muutamia, oma suhde mukaan lukien. Kohta 20 vuotta yhdessä, ja ikää alle 35. :)

Vierailija

Mäkin olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta ja ikää nyt 35...

Helppoa ei kyllä todellakaan aina ole ollut ja nyt jos olisin sinkku ja valitsisin miestä itselleni, niin en kyllä omaan mieheeni valinnan suhteen päätyisi. Ihmiset muuttuu ja vanhemmiten ymmärtää asioita paremmin. Me ollaan aika erilaisia. Toisaalta kun tässä on pari lasta ja yhteinen talolaina yms. niin ei erotakaan halua, parempi näin kuitenkin kuin ero. 

Vierailija

19v olin kun mieheni tapasin ja nyt on kohta 10v oltu onnellisesti yhdessä. Lapset ja talot ja koirat löytyy. En usko että rakkautemme olisi kestänyt jos emme olisi olleet vähän sellaisia rällääjiä jotka aloitti jo yläasteella sen nuoruuden elämisen. Oltiin 19-vuotiaina jo vanhoja sieluja ja valmiita asettumaan aloilleen. Minä olin kyllä sellainen seurustelija jo ennen mieheni tapaamista, että uskoin 16-vuotiaana löytäneeni elämänkumppanini. Se jätkä kuitenkin petti ja lähti, mutta minä todella uskoin että olisimme olleet yhdessä vanhoille päiville asti. Myös pari entistä luokkakaveria ovat löytäneet kumppaninsa 17-18 -vuotiaina, molemmat naimisissa onnellisesti nykyään.

Vierailija

En tunne yhtään paria, joiden rakkaus olisi kestänyt. Itse tapasin suuren rakkauteni 16-vuotiaana, kihloihin mentiin vuosi sen jälkeen ja avoliitto lukion jälkeen. Olin niin rakastunut, ihana, pehmo, kiltti mies. Sitten hän rakastui toiseen ja jätti minut yllättäen, kun olin 21 v. Kesähäät oli suunnitteilla ja kaiken piti olla hyvin.

Vierailija

No jos molemmille ei tule mitään villiä baarikautta ja menevät naimisiin 18-vuotiaana ja hankkivat heti lapsen, koiran ja ottavat asuntolainan, niin varmaan se kestää... Yleensä kuitenkin jommallakummalla tulee joskus juoksukausi, joten riippuu myös siitä, annetaanko se anteeksi.

Vierailija

Meidän teinirakkaus alkoi lukiossa ja nyt ollaan yli nelikymppisiä ja onnellisia. Miksi ei kestäisi, ihmisistä ja luonteista kaikki riippuu.

Vierailija

Me oltiin samalla luokalla ja alettiin seurustelemaan joskus 8.luokalla. Ollaan oltu nyt yhdessä 29v, joista 21v naimissa. 6 lasta.

Kyllähän teininä aloitetut liitot voivat kestää. En kyllä usko kuitenkaan, että me oltaisiin yhdessä, jos ei olisi lapsia. Ihminen muuttuu uskomattoman paljon siitä teini-ikäisen huolettomudesta ja iloisuudesta tullessaan lopulta vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Tokihan siinä kasvataan ja muututaan yhdessä, mutta kyllä joitakin muutoksia on vaikea hyväksyä eikä välttämättä uskoisi, että se ihminen, johon aikoinaan rakastui, voisi myöhemmin olla sellainen kuin on.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat