Jos olisi mahdollisuus tuhota kiusaajasi elämän

En tekisi mitään tuollaista, sillä ymmärtäisin, että vikaa on aina myös kiusattavassa.

Vierailija kirjoitti:

En tekisi mitään tuollaista, sillä ymmärtäisin, että vikaa on aina myös kiusattavassa.

Näin sanoo kiusaaja!

Tuo elämän tuhoaminen kuulostaa vähän ylidramaattiselta. Mutta en tiedä käyttäisinkö tietojani toisen elämän vaikeuttamiseen, vaikka tämä olisi joskus kiusannut minua. Saisinko siitä jotenkin oloni paremmaksi, en usko. Jos kyseessä olisi rikos, jonka kiusaajani olisi tehnyt ja sen paljastaminen, niin en tiedä sittenkään. Riippuu rikoksesta. 

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

En ole kauhean kiinnostunut kiusaajieni aivoituksista. Ilmeisesti heillä on jonkinlainen tukahdutettu raiskausvietti.

Muuten kyllä, mutta se on mennyt saamaan lapsen ja en halua vaikeuttaa sen lapsen elämää. Ilmeisesti menneisyyden perseilystä ja törttöilystä huolimatta on ihan hyvä äiti, joten vaikka tilaisuus tulisi varmaan nielisin sen lapsen takia kiukkuni vaikka se ihminen mua kohtaan olikin aivan kauhea (parina esimerkkinä koetti sytyttää mun hiukset tuleen ja tuhosi mun koulukirjat ja rikkoi mun makuuhuoneen ikkunan).

Varaudu menettämään myös oma maineesi.

Minua vainosi ja häiriköi eräs ihminen vuosikausia. Tämä on aihettanut minulle pelkoa oman mielenterveyden menettämisestä, pelkotiloja (välttelen tiettyjä paikkoja jossa häneen saattaisin törmätä), opintojeni pitkittymisen, alanvaihdon (ei mikään pieni juttu, mutta en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan). Pahinta on kuitenkin se, että läheinen ystävä käänsi minulle selkänsä, täysin. Hän ei uskonut minua, vaan epäili, että sairastan skitsofreniaa ja kaikki on mielikuvitukseni tuotetta.

Päätin jättää asian sikseen. Rikossyytettä en voi nostaa, koska minulla ei ole mitään muuta todistetta kuin oma sanani. Jos tuon asian jollakin tapaa ilmi, menetän maineeni lopullisesti. Huhuja varmasti liikkuu jo. Ja tosiaan, minä en ole tehnyt muuta kuin elänyt omaa elämääni. En pyytänyt tulla vainotuksi, en provosoinut hänen käytöstään tietoisesti. Pysyvä haitta on se, että elän hyvin eristäytynyttä elämää, en liiku paljon kotialueeni ulkopuolella. Ja pelkään.

Onko konservatiivinen firma jolle on tärkeää työntekijöiden nuhteettomuus?

Varmasti tekisin. Kiusaajat tuhosivat lapsuuteni ja nuoruuteni. Työn menettäminen ei olisi tarpeeksi mutta parempi kun ei mitään

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

 

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

 

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

Ahaa, toisen elämän tuhoaminen tarkoittaa tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko konservatiivinen firma jolle on tärkeää työntekijöiden nuhteettomuus?

On. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä, mutta se on mennyt saamaan lapsen ja en halua vaikeuttaa sen lapsen elämää. Ilmeisesti menneisyyden perseilystä ja törttöilystä huolimatta on ihan hyvä äiti, joten vaikka tilaisuus tulisi varmaan nielisin sen lapsen takia kiukkuni vaikka se ihminen mua kohtaan olikin aivan kauhea (parina esimerkkinä koetti sytyttää mun hiukset tuleen ja tuhosi mun koulukirjat ja rikkoi mun makuuhuoneen ikkunan).

Kutsu se ravintolaillalliselle. Puhutte asiat ja laitat laskun mulle? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

 

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

 

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

Ahaa, toisen elämän tuhoaminen tarkoittaa tällaista. 

Parempi kuin ei mitään. Jos olisin voinut varmistaa että kyseinen ihminen ei koko elämänsä aikana olisi pystynyt enää työskentelemään ikinä tai olisi vaikka joutunut pyörätuoliin, tai hemmetti vaikka olisin voinut varmistaa että olisi saanut neliraajahalvauksen niin oisin ottanut tilaisuuden vastaan ja käyttänyt sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

 

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

 

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

Ahaa, toisen elämän tuhoaminen tarkoittaa tällaista. 

 

Parempi kuin ei mitään. Jos olisin voinut varmistaa että kyseinen ihminen ei koko elämänsä aikana olisi pystynyt enää työskentelemään ikinä tai olisi vaikka joutunut pyörätuoliin, tai hemmetti vaikka olisin voinut varmistaa että olisi saanut neliraajahalvauksen niin oisin ottanut tilaisuuden vastaan ja käyttänyt sen.

Karmeaa. 

Olisi kiva jos ap tarkentaisi, mitä otsikollaan varsinaisesti tarkoitti? Oikeastiko tuhoamista, vai jotain lievempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

 

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

 

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

Ahaa, toisen elämän tuhoaminen tarkoittaa tällaista. 

 

Parempi kuin ei mitään. Jos olisin voinut varmistaa että kyseinen ihminen ei koko elämänsä aikana olisi pystynyt enää työskentelemään ikinä tai olisi vaikka joutunut pyörätuoliin, tai hemmetti vaikka olisin voinut varmistaa että olisi saanut neliraajahalvauksen niin oisin ottanut tilaisuuden vastaan ja käyttänyt sen.

Karmeaa. 

Olisi kiva jos ap tarkentaisi, mitä otsikollaan varsinaisesti tarkoitti? Oikeastiko tuhoamista, vai jotain lievempää.

Häpeälliset potkut ja juorut sen jälkeen.

Minä en todellakaan halua mitään pahaa kiusaajilleni. Ihmisiä hekin ovat ja haluan että heidän elämänsä sujuu hyvin. Minun on tosin helppo sanoa näin, koska minua ei ole kiusattu mitenkään erityisen raa'alla tavalla, vaan kiusaaminen on ollut vain pientä nälvimistä, eikä mitään äärimmäisen vakavaa.

No en mä varsinaisesti menisi kielimään kiusaajieni pomoille mitään. Tai en tiedä jos kyse olisi jostain työhön vaikuttavasta asiasta ja olisin paljon tekemisissä jonkun pomon kanssa niin saattaisi kai sitä lipsahtaa.

Tyyliin hoitaja myy lääkkeitä tai jotain vastaavaa. Tai saikkuilija lomailisi jossain, olisi selvää että käyttää firman rahoja väärin tms. mutta samalla tavalla saattaisin kertoa kenestä tahansa muustakin.

Jos sen voisi tehdä nimettömänä, tekisin. Onko kyseessä kuvamateriaalia? Nimetön kirje johdolle?

Olisin tehnyt aikanaan, mutta siitä on mennyt jo yli miesmuistin verran :)

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teet.

Oli mun elämäni varmaan parhaita hetkiä kun olin päätynyt tilanteeseen jossa piti palkata henkilö.. Tuttu nimi tuli vastaan. Katoin CV:n ja ei ollut mennyt hyvin. Kutsuin haastatteluun ja tuttu tyyppihän sieltä tuli vastaan. Juteltiin mukavia ja annoin tyypille vähän köyttä, vihjailin että saattaa vihdoinkin päästä takas työelämään tälleen hyvä-veli kaupoilla.

 

Lopulta päädyin että julmin tapa oli se täysin valmiiksi kirjoitettu ja persoonaton: "valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun.."-sähköposti.

 

Et kuule usko edes kuinka tyydyttävä tämä tilanne oli. Anna mennä, täysillä, toivo potkuja, maineen menetyskin on ihan siedettävä kuitenkin.

Olen tehnyt myös näin ja torpedoinut kiusaajani pääsyn firmaan. Viimeisin tieto on että on työttömänä. Elämän tähtihetkiä.