Miten vahvistaa lapsen leikkitaitoja?

Vierailija

Olen kyllä googlannut ja lukenut artikkelit, sanon sen heti alkuun. Mutta muiden kokemuksia kaipaan. Onko teidän lapset oppineet leikkitaitoja, kun asiaan on kiinnitetty huomiota?
Leikin kyllä lapsen kanssa jonkin verran, mutta lapsi vie kaikki mielikuvitusleikit heti tappeluksi "tää lyö tätä". Muuten ei ole juuri väkivaltainen, joten tulkitsen että ei vain keksi muita leikinkulkuja. Ohjeissa joita olen lukeut, on sanottu että aikuinen ei saa ohjailla tai rajoittaa leikkiä, mutta välillä kyllä ehdotan että "tehtäiskö mieluummin näin?"
On päiväkodissa ja leikkii paljon muiden kanssa, mutta ei koskaan ohjaa itse leikkiä vaan peesaa mukana. Ainoa lapsi.

Kommentit (6)

Vierailija

Lapset on erilaisia. Leikki on sitä paitsi hyvin vaikeasti määriteltävissä eikä välttämättä tarkoita sitä, että lapsi ottaa sen pikkuauton käteensä ja ajelee sillä (rauhallisesti). Ainakin toinen pojistani on lähinnä keskittynyt mekastamaan, taistelemaan ja painimaan. Ei koskaan, ei siis ikinä, leiki kotona esim. autoilla. Joskus saattaa käyttää pikkuautoja pommeina. Leikki on luovaa ja vapaata ja jos se ei satuta toisia tai aiheuta kohtuutonta häiriötä, anna lapsen leikkiä niin kuin hän haluaa. Olisi tosin paljon helpompaa jos lapsi osaisi leikkiä "normaalilla tavalla".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset on erilaisia. Leikki on sitä paitsi hyvin vaikeasti määriteltävissä eikä välttämättä tarkoita sitä, että lapsi ottaa sen pikkuauton käteensä ja ajelee sillä (rauhallisesti). Ainakin toinen pojistani on lähinnä keskittynyt mekastamaan, taistelemaan ja painimaan. Ei koskaan, ei siis ikinä, leiki kotona esim. autoilla. Joskus saattaa käyttää pikkuautoja pommeina. Leikki on luovaa ja vapaata ja jos se ei satuta toisia tai aiheuta kohtuutonta häiriötä, anna lapsen leikkiä niin kuin hän haluaa. Olisi tosin paljon helpompaa jos lapsi osaisi leikkiä "normaalilla tavalla".

Juu, en itse olisi edes tajunnut että jotain puuttuu, ellei päiväkodista olisi sanottu asiasta. Tietysti haluan lapsen leikkitaitoja vahvistaa, nyt kun asiasta tiedän. Lapsi ei yksin leiki juuri lainkaan, pyytelee aina vanhempia mukaan.

ap

Vierailija

Minua vähän häiritsee tämä lasten vikojen haku jo noin nuorena. Siskon lapsesta päiviteltiin jo 3-vuotiaana, kun leikki on niin lyhytkestoista  eikä kestä sitä vaadittua minimiä eli 15 minuuttia. Kotonaankin kyseinen lapsi leikki usein hyvin kokonaisvaltaisesti eli majaleikki saattoi muuttua kesken kaiken autojen invaasioksi ja sitten taas jatkuva majaleikkinä, kun autot oli kukistettu.  Nyt tuo lyhytjännitteinen poika on ihan normaali ja reipas koululainen, mutta sisko joutui ravaamaan palaverista toiseen ja koulukypsyyskokeeseenkin lastansa laittamaan, kun ei millään uskottu, että tämä yksilö ei mahdu tähän ahtaaseen muottiin, johon jokaisen lapsen pitäisi ilmeisesti mahtua.

Nyt oma lapseni saa noottia siitä, ettei uskalla kiipeillä tai kokeilla ns. rajumpia leikkejä. Salihetkissä on vetäytyvä ja varovainen. Ollaan päästy päiväkodin huolen kanssa ihan toimintaterapiaankin, missä lapsen motorisia taitoja on vahvistettu. Ne taidot ovat olemassa mutta lasta jännittää itselleen vieraat asiat. Nyt on käyty terapiaa, päiväkotia on ohjeistettu ja meitä vanhempia on ohjeistettu eikä se lapsi yhtään sen innokkaammin kiipeile tai syöksy rajuihin leikkeihin mukaan. Tulee varmaan loppuelämänsä olemaan vähän varautunut ja mieluummin sivusta seuraava kuin kaiken keskellä remuava. Mutta ei sovi tähän täydellisen lapsen muottiin tämäkään lapsi.

Olen itse ollut samanlainen kuin lapseni. Muistan, että opin uimaan 5-vuotiaana mutta en halunnut 7-vuotiaana koulussa lähteä uimaan syvässä altaassa ja sain opettajan kuvittelemaan, etten osaa uida. Minua jännitti vieras uima-allas ja (minun mielestäni) hyvin huoleton opettaja.  En joutunut mihinkään terapiaan eikä kukaan ollut huolissaan ja ihan täyspäinen ja kohtuumenestynyt ihminen minustakin on tullut.

On tietenkin hyvä, että ongelmiin pyritään puuttumaan varhain mutta onkohan tämä ongelmien kartoittaminen ja havaitseminen mennyt vähän turhan pitkälle. Miksi se "normaali" lapsi on niin hirvittävän kapea muotti?

Vierailija

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Jos lapsi on kiinnostunut taisteluleikeistä, voi niitä rikastaa ja laajentaa lukemalla hyvän ja pahan taistelusta kertovia kirjoja ja auttamalla lasta rikastamaan leikin juonta sillä tavalla - ketjuttaa juonen tapahtumia. Ettei leikki junnaa paikallaan. Ylipäätään aikuisen osallistuminen leikkiin on hyväksi, aikuinen voi ehdottaa leikkiin sisältöjä ja laajentaa niitä omilla ehdotuksillaan ja olemalla roolissa. Nykyisin ajatellaan, että aikuinen voi oikein hyvin osallistua ja vaikuttaa lapsen leikkiin, mallittaa lapselle leikkimistä ja sen sisältöjä ja jos lapsia on useampia, auttaa lapsia yhteisleikissä. Leikki kertoo lapsen kyvystä kuvitella ja se vaikuttaa lapsen abstraktin ajattelun kykyyn  ja on tärkeä kehitystekijä.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minua vähän häiritsee tämä lasten vikojen haku jo noin nuorena. Siskon lapsesta päiviteltiin jo 3-vuotiaana, kun leikki on niin lyhytkestoista  eikä kestä sitä vaadittua minimiä eli 15 minuuttia. Kotonaankin kyseinen lapsi leikki usein hyvin kokonaisvaltaisesti eli majaleikki saattoi muuttua kesken kaiken autojen invaasioksi ja sitten taas jatkuva majaleikkinä, kun autot oli kukistettu.  Nyt tuo lyhytjännitteinen poika on ihan normaali ja reipas koululainen, mutta sisko joutui ravaamaan palaverista toiseen ja koulukypsyyskokeeseenkin lastansa laittamaan, kun ei millään uskottu, että tämä yksilö ei mahdu tähän ahtaaseen muottiin, johon jokaisen lapsen pitäisi ilmeisesti mahtua.

Nyt oma lapseni saa noottia siitä, ettei uskalla kiipeillä tai kokeilla ns. rajumpia leikkejä. Salihetkissä on vetäytyvä ja varovainen. Ollaan päästy päiväkodin huolen kanssa ihan toimintaterapiaankin, missä lapsen motorisia taitoja on vahvistettu. Ne taidot ovat olemassa mutta lasta jännittää itselleen vieraat asiat. Nyt on käyty terapiaa, päiväkotia on ohjeistettu ja meitä vanhempia on ohjeistettu eikä se lapsi yhtään sen innokkaammin kiipeile tai syöksy rajuihin leikkeihin mukaan. Tulee varmaan loppuelämänsä olemaan vähän varautunut ja mieluummin sivusta seuraava kuin kaiken keskellä remuava. Mutta ei sovi tähän täydellisen lapsen muottiin tämäkään lapsi.

Olen itse ollut samanlainen kuin lapseni. Muistan, että opin uimaan 5-vuotiaana mutta en halunnut 7-vuotiaana koulussa lähteä uimaan syvässä altaassa ja sain opettajan kuvittelemaan, etten osaa uida. Minua jännitti vieras uima-allas ja (minun mielestäni) hyvin huoleton opettaja.  En joutunut mihinkään terapiaan eikä kukaan ollut huolissaan ja ihan täyspäinen ja kohtuumenestynyt ihminen minustakin on tullut.

On tietenkin hyvä, että ongelmiin pyritään puuttumaan varhain mutta onkohan tämä ongelmien kartoittaminen ja havaitseminen mennyt vähän turhan pitkälle. Miksi se "normaali" lapsi on niin hirvittävän kapea muotti?

Olen samaa mieltä kanssasi. Meillä on mukamas "ongelmalapsia", mutta todellisuudessa normit on liian tiukat. Koulussa opetetaan tietyn kaavan mukaan ja jos lapsi ei sovi siihen kaavaan, ongelma on lapsessa, ei systeemissä. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat