vauvalla ravistelun oireet mutta mitään ei löytynyt

Vierailija kirjoitti:

Pari ehdotusta ja kysymystä.

Oletko myös huutanut, ollut tyly, hoitanut mekaanisesti tai kovakouraisesti vai vain yksi (todellakin liikaa) ravistelu? Onko vauvalla kummia, isovanhempaa tms joka voisi nyt olla tosi paljon vauvan kanssa?

Vauvalla on koliikki? Voi myös nukkua kipujensa vuoksi, koska ei uskalla huutaa enää ja on muutenkin menettänyt toivonsa apuun.

Vauvat huonoissa lastenkodeissa nukkuvat tai kököttävät flegmaattisina, koska tarpeisiin ei voida vastata. Sun vauvalle olis tärkeää saada kosketusta, turvaa, lempeitä sanoja, syliä. Vauvaa voisi pitää päivällä nukkuessaankin sylissä, jotta tuntee toisen hengityksen ja sydämenlyönnit ja vauvaa pitäisi silitellä ja jutella tai laulella lempeästi. Anna jonkun toisen tehdä, jos sulla vaara menettää hermot. Yöllä voisi laittaa unipussiin, se tuo fyysistä turvaa.

vauvaa on muuten hoidettu todella hyvin ja rakastavaisesti. Tämä säikäytti ihan kamalasti. Muuttui selvästi tuon jälkeen unisemmaksi ja vaisummaksi. Katsekontaktinkin puuttuminen huolestuttaa. Aikaisemmin selvästi otti enemmän kontaktia. En saa öisin edes nukuttua tämän takia. :(

Ap

Öisinkään ei herää enää kunnolla syömään.

Ap

Jos ei mitään fyysistä löytynyt, kysy neuvoa lastenpsykiatrilta. Kohta olet itse ihan romuna tuon takia etkä jaksa hoitaa vauvaa. Jos sinua kaduttaa aidosti tuo vakava ja kauhea tekemäsi virhe, saat sen Jumalalta anteeksi ja pois painamasta lapsen ja sinun välistä suhdetta. Ja voithan sinä sen ääneen pyytää lapseltakin anteeksi, vaikkei lapsi vielä osaa vastata, mutta ehkä se olisi henkisesti tärkeää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mitään fyysistä löytynyt, kysy neuvoa lastenpsykiatrilta. Kohta olet itse ihan romuna tuon takia etkä jaksa hoitaa vauvaa. Jos sinua kaduttaa aidosti tuo vakava ja kauhea tekemäsi virhe, saat sen Jumalalta anteeksi ja pois painamasta lapsen ja sinun välistä suhdetta. Ja voithan sinä sen ääneen pyytää lapseltakin anteeksi, vaikkei lapsi vielä osaa vastata, mutta ehkä se olisi henkisesti tärkeää sinulle.

No minä olen jo romuna ja en tiedä miten tästä suosta enää nousen. Eihän kukaan voi elää enää kun on tehnyt jotain noin kamalaa.

Ap

Eikö tulos ole nyt juuri se mitä ravistelulla haitkin: mukavan rauhallinen ja hiljainen vauva? Mahdollisesti vammainen, mutta sitä sinä et ajatellut silloin kun ravistelit.

Anteeksi kun kivitetään, mutta tiedät itsekin sen ansainneesi. Kyllä jokaisen äidin pitäisi saada jotain apua ennen kuin tilanne menee todella pahaksi, ja etenemme kansanperinteen mukaisiin vauvamurhiin.

Huomaa kuitenkin se, että aivan terveetkin vauvat jossakin vaiheessa alkavat nukkua kokonaisia öitä, eivätkä enää itke niin paljon kuin ennen. Puhutaan kolmen kuukauden koliikista, eli voi olla, että se on vaan mennyt ohi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tulos ole nyt juuri se mitä ravistelulla haitkin: mukavan rauhallinen ja hiljainen vauva? Mahdollisesti vammainen, mutta sitä sinä et ajatellut silloin kun ravistelit.

Anteeksi kun kivitetään, mutta tiedät itsekin sen ansainneesi. Kyllä jokaisen äidin pitäisi saada jotain apua ennen kuin tilanne menee todella pahaksi, ja etenemme kansanperinteen mukaisiin vauvamurhiin.

Huomaa kuitenkin se, että aivan terveetkin vauvat jossakin vaiheessa alkavat nukkua kokonaisia öitä, eivätkä enää itke niin paljon kuin ennen. Puhutaan kolmen kuukauden koliikista, eli voi olla, että se on vaan mennyt ohi.

todellakin toivon että koliikki olisi mennyt vain ohi. Taidan kyllä varmuuden vuoksi viedä uudestaan kuvattavaksi.

ap

Kyllä se näköjään välillä oksentaa vieläkin.

Ap

Viet nyt vielä tänään lääkäriin ja pyydä kiireeellinen lähete psykiatriselle puolelle vauvalle ja sinulle. Nukkuminen, oksentelu, haluttomuus ovat ainakin vanhemmalla henkilöllä psykosomaattiasiakin oireita eli älä jätä asiaa siihen, ettei mitään fyysistä löydy.

Uskon, ettet voi antaa itse itsellesi anteeksi. Mutta yritä löytää armo. Ei ole kenenkään etu, että suistut kokonaan raiteiltasi. Teit pahan virheen, huomasit virheeksi, kadut, etkä halua toistaa. Jätä jatko huomiotta, jos et halua uskonnollista lähestymistä: Jumalan armo ja Jeesuksen sovitus koskee kaikkia. Ihan pahimpiakin ihmisiä. Usein hyvät eivät edes koe sitä tarvitsevansa. Jumala ei ole luonut ihmistä rypemään synnissä ja nääntymään sen taakassa, vaan antaa katuvalle armon ja synnit anteeksi.

Kerroitko siis lääkärissä ravistelleesi? 

Koska vauvaa ei viety sinulta pois,niin pakko vain siis toivoa voimia sinulle, jotta jatkossa kaikki menisi hyvin ja että vauvalle ei tullut vakavia seuraamuksia. Pidä itsestäsi myös hyvää huolta, se on vauvankin etu. Vauva varmasti aistii huolestuneisuutesi, joten käytä lapsi vielä tutkimuksissa ja jos mitään ei löydy niin yritä vain asennoitua että kaikki on ok tai jos ei ole, niin aika näyttää, mutta lapsen etu että hän saa jatkossa kaiken mahdollisen hyvän ja turvan, oli vammautunut tai ei.

Jostain luin joskus, että traumatisoituneen vauvan merkkejä voi olla esim juuri tuo katsekontaktin puute/kontaktin välttäminen, jatkuva nukkuminen, apaattisuus, syömätttömyys/huono syöminen. Fyysisten ravistelun oireiden selvittelyn lisäksi pyytäisin apua myös vauvan mahdolliseen traumatisoitumiseen.

et tainnu kertoa lääkärille rikoksestasi. Muuten lapsi olisi otettu pois. Kerto täällä mitä teit.

Mites sen lasun kanssa kävi? Kun viimeksi kerroit että sairaalassa on tehty lasu-ilmoitus mutta peruivat sen (ei muuten onnistu oikeasti).

Jos kuvissa ei näy mitään, silloin ei ole mitään. Mutta oletko kuitenkaan ihan hyvä vanhempi lapsellesi? Tulee ihmaikää ja murrosikää, muuten vaan itkupotkuraivaria ja kiukkua. Miten meinasit homman hoitaa kun nyt jo pelkkä itku saa väkivaltaiseksi?

Älkää nyt viitsikö enää syyllistää aloittajaa, mulle ainakin on selvää, että on ihan tarpeeks syyllistyny olo hänellä muutenkin!

Noi oireet voi oikeesti ap olla sun syyllisyyden tuottamaa "harhaa" eli kun kiinnität huomiota noihin oireisiin alat myös niitä havaitsemaan. Joka tapauksessa sun olis nyt ehdottomasti syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Voivat tutkia vauvan ja tarvittaessa saat apua tuohon ahdistukseesi.

Hurja nippu voimia sulle! Oot ihan hyvä äiti ja kaikki tulee vielä menemään ihan hyvin!

Voin niin hyvin kuvitella syyllisyytesi ap! Mulla kävi niin, että kompuroin portaissa taaperoni kanssa (tästä on jo monta vuotta) ja lapsi loukkasi itsensä (ei mitään mistä olisi jäänyt pysyvä vamma). Lapsi mankui eikä olisi halunnut kävellä, olin itsekin väsynyt ja mankuminen hermostutti, joten sieppasin hänet syliini ja kaaduimme molemmat. Podin tästä syyllisyyttä vuosia (en jatkuvasti, mutta asia nousi mieleen aina välillä ja aiheutti suurta ahdistusta ja syyllisyyttä), koska tuo kompurointi oli ihan oman hermostumiseni aiheuttama, jos olisin pysynyt rauhallisena en olisi kaatunut ja lapselle ei olisi sattunut mitään. Pääsin syyllisyydestä vasta vuosien päästä kun juttelin asiasta papin kanssa.

En usko, että sinulla ap on ollut tarkoitus vahingoittaa vauvaasi. Inhottaa nämä "kivien heittelijät" täällä! En ole kovin uskonnollinen, mutta minua koskettaa hyvin paljon Raamatun kertomus, jossa Jeesus sanoo: "se kuka teistä on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven..." Yritän itse aina muistaa tuon lauseen (ja omat virheeni) kun tekee mieli moralisoida. Ap tietää tehneensä väärin, haukkuminen ja syyllistäminen ei auta yhtään, päinvastoin se vain huonontaa vauvankin tilannetta.

Hyvä, että olet ap nyt saamassa apua! Älä kieltäydy mistään avusta nyt äläkä jatkossa! Sinuna kyllä kävisin vielä kerran lääkärissä varmistamassa, että kaikki on ok. En ole lääkäri, mutta minulla on kyllä se käsitys, että vakavat vammat (joista olisi pysyviä seurauksia, esim aivovamma) olisivat kyllä tulleet tutkimuksissa esiin.

Voi olla, että olet tämän kamalan kokemuksen jälkeen entistä parempi äiti. Itselläni ainakin oma kokemukseni vaikutti niin, että olen vastaavissa tilanteissa pystynyt olemaan rauhallisempi, enkä enää lähde niin helposti tunteideni vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Voin niin hyvin kuvitella syyllisyytesi ap! Mulla kävi niin, että kompuroin portaissa taaperoni kanssa (tästä on jo monta vuotta) ja lapsi loukkasi itsensä (ei mitään mistä olisi jäänyt pysyvä vamma). Lapsi mankui eikä olisi halunnut kävellä, olin itsekin väsynyt ja mankuminen hermostutti, joten sieppasin hänet syliini ja kaaduimme molemmat. Podin tästä syyllisyyttä vuosia (en jatkuvasti, mutta asia nousi mieleen aina välillä ja aiheutti suurta ahdistusta ja syyllisyyttä), koska tuo kompurointi oli ihan oman hermostumiseni aiheuttama, jos olisin pysynyt rauhallisena en olisi kaatunut ja lapselle ei olisi sattunut mitään. Pääsin syyllisyydestä vasta vuosien päästä kun juttelin asiasta papin kanssa.

En usko, että sinulla ap on ollut tarkoitus vahingoittaa vauvaasi. Inhottaa nämä "kivien heittelijät" täällä! En ole kovin uskonnollinen, mutta minua koskettaa hyvin paljon Raamatun kertomus, jossa Jeesus sanoo: "se kuka teistä on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven..." Yritän itse aina muistaa tuon lauseen (ja omat virheeni) kun tekee mieli moralisoida. Ap tietää tehneensä väärin, haukkuminen ja syyllistäminen ei auta yhtään, päinvastoin se vain huonontaa vauvankin tilannetta.

Hyvä, että olet ap nyt saamassa apua! Älä kieltäydy mistään avusta nyt äläkä jatkossa! Sinuna kyllä kävisin vielä kerran lääkärissä varmistamassa, että kaikki on ok. En ole lääkäri, mutta minulla on kyllä se käsitys, että vakavat vammat (joista olisi pysyviä seurauksia, esim aivovamma) olisivat kyllä tulleet tutkimuksissa esiin.

Voi olla, että olet tämän kamalan kokemuksen jälkeen entistä parempi äiti. Itselläni ainakin oma kokemukseni vaikutti niin, että olen vastaavissa tilanteissa pystynyt olemaan rauhallisempi, enkä enää lähde niin helposti tunteideni vietäväksi.

Voi kiitos näistä ihanista sanoista

Ap

Eikö sulla ole ketään joka auttaisi jaksamaan?Tärkeää on hoitaa itseään ja rentoutuakin välillä niin jaksaa paremmin.Ei ole häpeä pyytää apua päinvastoin.Voimia sulle ap!

Mun mielestä kannattaa käyttää lääkärissä. Itseä huolestuttais jos vauva vaan nukkuu eikä syö kunnolla. Tsemppiä ap! Koita päästä syyllisyydestä eroon niin ei paina mieltä koko ajan.

Niin siis ei vauva koko aikaa sentään nuku vaan mutta aika paljon kuitenkin.. ja syö kyllä kun annetaan maitoa mutta ei itse juurikaan sitä pyydä. Ja on minulla tuossa mies joka on nyt enemmän ottanut vauvaa hoitaakseen ja vanhempani myös auttavat. Tärkeintä minulle nyt olisi että vauva on kunnossa!

Ap

Missä se sun eka ketju on ap. minulta meni ohi? voisko joku linkata?