Ystävä, jolle omat elämänvalinnat tulee aina perustella juurta jaksain

Vierailija

Niin, miksi? Minulla on yksi tällainen ystävä. Aina, jos teen elämässä jotain, mitä hän ei ymmärrä, tulee minun perustella hänelle valintani perinpohjaisesti. Esim. miksi olen halunnut lapsia, miksi teen niin tai näin tai noin. Nyt olen menossa naimisiin ja neiti nirppanokka ei kuulemma hyväksy sitä, että otan aviomieheni nimen, vaikka itse sen haluan ottaa! Kuulemma kukaan itseään kunnioittava nainen ei niin tee. Hän itse ei ole perheellinen eikä parisuhteessa (ylläri). Loukkaannuin aika pahasti tästä. Tuntuu kuin ystäväni ei arvostaisi minua ja omia valintojani. Mitä tällainen käytös on? Kateutta? Vai onko hän vain vaikea ihminen, joka ei kykene ymmärtämään muita?  Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää....Ja en nyt tarkoita sitä, että ystävän pitäisi olla samaa mieltä kaikesta ja vaan peesata joka asiassa, mutta miks ihmeessä joudun selittämään ystävälleni valintojani kuin jossain pahimman luokan ristikuulustelussa!? Miten te käsittelette tällaisia ihmisiä? Ystäväni on vielä sillä tavoin vaikea, että  jos sanon, että hänen käytöksensä loukkaa minua, hän onnistuu joka ikinen kerta kääntämään asian minun syykseni (olen vauhko, vaikea, liian herkkä jne. ). Ja joka kerta rupean syyllistämään itseäni ja uskon olevani kelvoton ystävä. En tiedä mitä tehdä. Sen tiedän, että tuo ihminen aiheuttaa kerta toisensa perään minulle pahaa mieltä. 

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Huoh. Mitäpä jos käyttäisit vaikka aivojasi? Tuot oikein tarjottimella kaikki huonot puolet esiin lukijoille ja sen jälkeen mukatyhmänä 5-vuotiaana ihmettelet silmät suurina, että mitä pitäisi tehdä, kertokaa joku vaikka itsekin tiedän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Vierailija

Mutta ei ole niin helppoa. Takana pitkä ystävyys ja myös paljon hyvää. Vaikea ihminen on kyseessä, kun sille päälle sattuu. Sitten osaa taas olla tosi mukava ja ihana, ja meillä natsaa yhteen. Mutta niin, kun on vaikeaa niin on vaikeaa... Siksi kysynkin onko muilla kokemusta, miten käsitellä tällaisia ikuisia kyynikkoja, epäilijöitä ja maailmaa vain omien linssien läpi katsojia? Kun suoraa sanominen ei tepsi, sitä on kokeiltu ja jälki oli rumaa. -ap

Vierailija

Ala vaatia ystävältäsi perusteluja jokaisesta hänen valinnastaan. Käske hänen perustella miksi pysyy sinkkuna, miksi hän asuu siten kuin asuu, miksi hän tekee sellaista työtä. Onko jotain asiaa, josta voisit sanoa"ettei kukaan itseään kunnioittava ihminen valitsisi noin"?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Miksi lasten pitäisi saada juuri isän sukunimi?

Vierailija

Miksi tuosta nimijutusta pitäisi sanoa yhtään mitään? Sehän on pariskunnan ja  ap:n ihan ikioma päätös. Pitäkööt ystävä vaan omana tietonaan. Mä menin kesällä naimisiin ja halusin ottaa miehen nimen, sitä ei kaikki mun naispuoliset ystävät ymmärtäneet ja saan koko ajan selittää, miksi näin tein. Todella ärsyttävää! Otin miehen nimen, koska halusin meillä olevan yhteinen nimi ja koska halusin jättää vanhan nimen taakseni. Raivostuttavaa, se on naisen OMA päätös. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Minä taas en osaa ajatella nimen pitämisestä tai pitämättömyydestä mitään erikoista. Ei liikuta minun elämääni niin paljon, että jaksaisin pohtia toisten sukunimiä vapaa-ajallani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Eivät edes isän sukunimeä, HUH HUH! Mikä karmaiseva kohtalo noille pienille tulevaisuuden toivoille!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Miksi lasten pitäisi saada juuri isän sukunimi?

Äidin kaikki tietää :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.

Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.

Eivät edes isän sukunimeä, HUH HUH! Mikä karmaiseva kohtalo noille pienille tulevaisuuden toivoille!

Toisaalta helpottaa äidin oloa kun ei tarvitse kaikkien miesten sukunimiä muistella :)

Vierailija

Mitäkö olen tehnyt tuollaisille ihmisille? Heivannut elämästäni, jos eivät ole uskoneet, että ei tarvitse kommentoida, arvostella ja kertoa viattomasti mielipidettään joka helvetin asiasta. En todellakaan aikuisena ihmisenä enää katsele alentuvaa käytöstä enkä suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että asetan terveitä rajoja. Elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen.

Vierailija

Puhut ihan kuin mun entisestä ystävästä.  Oon tajunnu, että suurin syy siihen miksi ihmiset käyttäytyy noin on kateus, oma paha olo ja p**ka elämä, vaikka tääkin mun ystävä oli niin kivikova  bisnesnainen ja villi sinkku päällepäin, mut tosi onneton ihminen oikeasti. Mun ystävä oli ensin kateellinen ja mustasukkanen mun parisuhteesta, sitten lapsista, missä vaiheessa en jaksanu enää. Sitä ois pitänyt tsempata aina kaikessa, mutta kateus paisto kilometrien päähän aina, kun mulle tapahtui jotain kivaa. Mun neuvo on, että älä anna tollasen ihmisen myrkyttää sun elämää. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat