Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei 9 kuukauden seurustelun jälkeen vielä rakasta minua

Vierailija

Eli tilanne on tämä, että elän tällä hetkellä hyvin onnellisessa parisuhteessa. Ei asuta vielä yhdessä, mutta lähes joka yö nukutaan kuitenkin yhdessä. Viihdytään toistemme seurassa, nauretaan paljon, autetaan toisiamme kaikessa ja musta aidosti tuntuu siltä, että hän pelastaisi mut tilanteesta kuin tilanteesta ihan koska vain. Pari kk sitten tajusin, että alan tuntemaan ihastumista syvempää tunnetta häntä kohtaan. Eilen vihdoin tunnustin, että rakastan häntä. Hän vastasi, että ei koe rakastavansa mua VIELÄ. Mä menin ihan shokkiin ja aloin miettimään, mikä mussa on vikana. Mä jopa suutuspäissäni sanoin, että on varmaan parempi erota jos ei ole rakkauden tunteita näin pitkässä ajassa kehittynyt. 

Mies alkoi itkemään ja sanoi, että ei missään nimessä halua erota. Ei kuulemma oo koskaan kenestäkään välittänyt yhtä paljon, eikä tasan tarkkaan tiedä edes mitä rakkaus on, koska ei ole koskaan rakastanut ketään. (Ei ole vakavia parisuhteita takana, ainoastaan muutaman kuukauden säätöjä). Hän pyysi, että antaisin lisää aikaa koska uskoo, että ne tunteet mua kohtaan kasvaa joku päivä ihan rakkaudeksi, koska joka päivä kuulemma välittää enemmän ja enemmän. Toivoi, etten luovuta ja anna periksi koska tämä vaatii kuulemma ainoastaan aikaa ja kaikki muut hommat tässä suhteessa pelaa.

Kysymys kuuluu: Onko mulla syytä huoleen? Onko normaalia, että 9kk seurustelun jälkeen ei koe rakastavansa? Missä vaiheessa teidän parisuhteessa lausuttiin noi sanat? Keskustelua kehiin, haluan vain kuulla reagoinko todella typerästi vai olenko aiheesta huolissani.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Sanojen lausuminen on ihan eri asia kuin sen tunteminen.
Jos ei ole ikinä rakastanut ketään ei tiedä miltä se tuntuu. Voi olla että rakastaa jo, ei vain ole sitä tajunnut.
Anna aikaa.

Vierailija

Älä takerru tuolla tavalla sanoihin. Ei niillä ole lopulta mitään merkitystä. Sillä vaan on että viihdyttekö yhdessä nyt, ja mitä suunnittelette tulevaisuudelta. 

Rakkaus on vain yksi sana, joka tarkoittaa eri ihmisille ihan eri asioista. Itselleni se on vain hetken tunne: voin sanoa koiralleni tai vaikka hyvänpäivän tutulle että rakastan sinua niin paljon, jos kerran sillä hetkellä niin tunnen. Miehelleni sanoin sen ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Joillekin toisille taas rakkaus on jotain elämää suurempaa, jonka pitäisi kestää loppuikä, ja heistä on ymmärrettävästi vaikea sanoa rakastavansa, koska mistäpä ihminen koskaan sellaisesta tietää.

On paljon ihmisiä, jotka ei koskaan oikein tiedä rakastavatko tai voisivatko rehellisesti sanoa rakastavansa, mutta silti saattavat olla olleet onnellisesti naimisissa pitkään. Esim. oma isäni sanoo ettei tieäd oikein mitä semmoinen rakkaus edes on, ja on ollut 42 vuotta naimisissa äitini kanssa, ja ovat hyvin onnellisen oloisia.

Vierailija

Kiitos kommenteista, pisti kyllä ajattelemaan. Mietin vain, että kuinka kauan siihen voi mennä, että kokee rakastavansa toista? Mies sanoi, että suhteessa eteneminen ei ole järkevää, ennen kun molemmat tuntee rakastavansa toista. Hän ehdotti, että annan aikaa edes ensi vuoteen saakka ja rauhassa katsotaan, mihin tunteet kehittyy. Tuntuu niin pahalta, koska itse aidosti voin sanoa rakastavani. Toisaalta olen onnellinen, että mies on rehellinen eikä sano rakastavansa mua vaan sen takia, että mäkin sanon niin. -ap

Vierailija

No, kuten jo sanoit, ettei miehesi edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, niin minusta ei tuossa vaiheessa syytä huoleen. Mutta jos hän esim. haluaa vielä 9 kk jälkeen katsella ja miettiä mihin kaikki johtaa, niin se on vähän outoa, jos kuitenkin olette tiiviisti yhdessä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo vähän tietää haluaako sitoutua vakavasti. En nyt tarkoita, että 9 kk jälkeen pitäisi olla mitää kihloja, lapsia tai edes yhteen muuttamista... Mutta jotain ajatuksia pitäisi olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No, kuten jo sanoit, ettei miehesi edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, niin minusta ei tuossa vaiheessa syytä huoleen. Mutta jos hän esim. haluaa vielä 9 kk jälkeen katsella ja miettiä mihin kaikki johtaa, niin se on vähän outoa, jos kuitenkin olette tiiviisti yhdessä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo vähän tietää haluaako sitoutua vakavasti. En nyt tarkoita, että 9 kk jälkeen pitäisi olla mitää kihloja, lapsia tai edes yhteen muuttamista... Mutta jotain ajatuksia pitäisi olla.

No uskon, että haluaa nähdä itsensä mun kanssa vielä tulevaisuudessakin, jos kerran pyytää mua odottamaan/pyytää lisää aikaa. Ensimmäistä kertaa 9 kuukauden aikana näin mieheni itkevän, kun otin eroasian esille. Ei se tietenkään ole mikään mittari, mutta kertoo hieman siitä, että en mä ihan merkityksetönkään hänelle voi kuitenkaan olla. Silti tuntuu pahalta, että itse rakastan häntä ja en saa sitä samaa takaisin. Mulla kyllä on hyvin rakastettu ja välitetty olo kaiken aikaa hänen kanssaan, mutta omien sanojensa mukaan ei vielä pysty sanomaan, että rakastaisi.. -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kuten jo sanoit, ettei miehesi edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, niin minusta ei tuossa vaiheessa syytä huoleen. Mutta jos hän esim. haluaa vielä 9 kk jälkeen katsella ja miettiä mihin kaikki johtaa, niin se on vähän outoa, jos kuitenkin olette tiiviisti yhdessä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo vähän tietää haluaako sitoutua vakavasti. En nyt tarkoita, että 9 kk jälkeen pitäisi olla mitää kihloja, lapsia tai edes yhteen muuttamista... Mutta jotain ajatuksia pitäisi olla.

No uskon, että haluaa nähdä itsensä mun kanssa vielä tulevaisuudessakin, jos kerran pyytää mua odottamaan/pyytää lisää aikaa. Ensimmäistä kertaa 9 kuukauden aikana näin mieheni itkevän, kun otin eroasian esille. Ei se tietenkään ole mikään mittari, mutta kertoo hieman siitä, että en mä ihan merkityksetönkään hänelle voi kuitenkaan olla. Silti tuntuu pahalta, että itse rakastan häntä ja en saa sitä samaa takaisin. Mulla kyllä on hyvin rakastettu ja välitetty olo kaiken aikaa hänen kanssaan, mutta omien sanojensa mukaan ei vielä pysty sanomaan, että rakastaisi.. -ap

Jos tuosta syystä eroa harktset, niin taitaakin olla niinpäin, että sinä et rakasta miestäsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kuten jo sanoit, ettei miehesi edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, niin minusta ei tuossa vaiheessa syytä huoleen. Mutta jos hän esim. haluaa vielä 9 kk jälkeen katsella ja miettiä mihin kaikki johtaa, niin se on vähän outoa, jos kuitenkin olette tiiviisti yhdessä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo vähän tietää haluaako sitoutua vakavasti. En nyt tarkoita, että 9 kk jälkeen pitäisi olla mitää kihloja, lapsia tai edes yhteen muuttamista... Mutta jotain ajatuksia pitäisi olla.

No uskon, että haluaa nähdä itsensä mun kanssa vielä tulevaisuudessakin, jos kerran pyytää mua odottamaan/pyytää lisää aikaa. Ensimmäistä kertaa 9 kuukauden aikana näin mieheni itkevän, kun otin eroasian esille. Ei se tietenkään ole mikään mittari, mutta kertoo hieman siitä, että en mä ihan merkityksetönkään hänelle voi kuitenkaan olla. Silti tuntuu pahalta, että itse rakastan häntä ja en saa sitä samaa takaisin. Mulla kyllä on hyvin rakastettu ja välitetty olo kaiken aikaa hänen kanssaan, mutta omien sanojensa mukaan ei vielä pysty sanomaan, että rakastaisi.. -ap

Jos tuosta syystä eroa harktset, niin taitaakin olla niinpäin, että sinä et rakasta miestäsi.

Entä jos aikuinen ihminen on rakastumisestaan huolimatta niin aikuistunut, ettei enää teinin lailla roiku väen väkisin miehessä mikä ei vastaa tunteisiin? Tuo meininki on hieman siinä ja siinä, että onko tuo miehen puolelta vain oleskelua ennen kuin se oikea tulee maisemiin, hengailua kun ei muutakaan löydy vai omaa pelkoa "säätämiseksi tämäkin menee". Mies on todennäköisesti jälkimäistä, eli kokematon ja sen vuoksi tosi varovainen. Ehkä mies rakastaakin mutta ei osaa kertoa sitä? Joka tapauksessa ap, ymmärrän tuskasi. 

Empaattinen ihminen ei kuulemma vertaa omiin kokemuksiinsa, mutta pakko tässä julkaisukanavalla kertoa miten itse kaadoin pari suhdetta siihen kun kuulin valitut sanat. Ne sanat olivat "pidän sinusta - ja olen jo puoli vuotta tykännyt", kun suhdetta takana kuitenkin se vuosi. Toinen vastaava tilanne oli "Piditkö minusta muka alusta asti? Mä en ainakaan. Sitä paitsi et ole mulle korvaamaton.."

Näissä tilanteissa pitää itse vain miettiä missä nipistää. Ketään ei saa haavepaketissa, tai jos saakin, jossain on silloin vikaa. Jokaisessa meistä on piirteemme, joista on tehtävä itsensä kanssa kompromissi mutta missä kohtaa sen tekee, on toinen juttu. Jos kaikki muu toimii, niin onko niin suuri juttu että elää elämäänsä vaikka kaikki ei niin prikaatin sääntöjen mukaan menisikään? Voisit toisaalta jakaa nykyisen elämäntilanteesi miehen kanssa joka rakastaa mutta ei ole valmis hakemaan sua asemalta pakkasesta kolmelta yöllä saati vastaa puhelimeen kun itket menkkarageissa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, pisti kyllä ajattelemaan. Mietin vain, että kuinka kauan siihen voi mennä, että kokee rakastavansa toista? Mies sanoi, että suhteessa eteneminen ei ole järkevää, ennen kun molemmat tuntee rakastavansa toista. Hän ehdotti, että annan aikaa edes ensi vuoteen saakka ja rauhassa katsotaan, mihin tunteet kehittyy. Tuntuu niin pahalta, koska itse aidosti voin sanoa rakastavani. Toisaalta olen onnellinen, että mies on rehellinen eikä sano rakastavansa mua vaan sen takia, että mäkin sanon niin. -ap

Mitä ihmeen kalenterillisia aikarajoja te asetatte? :p Enemmänkin tilanteen sun muun mukaan näissä edetään eikä sen miten tunteet on asettuneet 1. tammikuuta mennessä :p 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kuten jo sanoit, ettei miehesi edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, niin minusta ei tuossa vaiheessa syytä huoleen. Mutta jos hän esim. haluaa vielä 9 kk jälkeen katsella ja miettiä mihin kaikki johtaa, niin se on vähän outoa, jos kuitenkin olette tiiviisti yhdessä. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo vähän tietää haluaako sitoutua vakavasti. En nyt tarkoita, että 9 kk jälkeen pitäisi olla mitää kihloja, lapsia tai edes yhteen muuttamista... Mutta jotain ajatuksia pitäisi olla.

No uskon, että haluaa nähdä itsensä mun kanssa vielä tulevaisuudessakin, jos kerran pyytää mua odottamaan/pyytää lisää aikaa. Ensimmäistä kertaa 9 kuukauden aikana näin mieheni itkevän, kun otin eroasian esille. Ei se tietenkään ole mikään mittari, mutta kertoo hieman siitä, että en mä ihan merkityksetönkään hänelle voi kuitenkaan olla. Silti tuntuu pahalta, että itse rakastan häntä ja en saa sitä samaa takaisin. Mulla kyllä on hyvin rakastettu ja välitetty olo kaiken aikaa hänen kanssaan, mutta omien sanojensa mukaan ei vielä pysty sanomaan, että rakastaisi.. -ap


No, aika monet miehet ovat sellaisia, että osoittavat rakkautensa teoilla, ei sanoilla. Ei minunkaan mieheni 5 vuoden yhdessäolon jälkeen ole kovin usein toitottanut, että "rakastan sinua", mutta tiedän, että rakastaa, kun käyttäytyy niin.

Vierailija

Itse tiedän ja en tiedä mitä rakkaus on. Rakastin lemmikkiäni yli kaiken. Tein kaikkeni sen eteen, en välittänyt omasta väsymyksestäni tai tunteistani, pääasia oli että rakkaani sai kaiken ja vähän enemmän. Vaikka se oli omalla tavallaan hankala ja vaikeahoitoinen (lisäksi KALLIS) tapaus, ei rakkauteni ikinä vähentynyt tippaakaan. Ihmisten kohdalla minun on vaikeampi rakastaa täysin ehdoitta, koska ihmiset tekevät asioita täydellä järjellään, eivät hölmöyttään kuten eläimet. Mutta uskoisin voivani rakastaa. Varmasti voin. Sitten kun koen, että hyväksyn miehen yhtä täydellisesti kuin lemmikkini aikoinaan.
Toivottavasti rakastun nykyiseen<3 Ja hän minuun.

Vierailija

Kuta kuinkin eroa pohtiessani mietin juuri noin kuten viestin numero 7 kirjoittaja kirjoitti. Ja kuten aloitusviestistäni kävi ilmi, niin eroa pohdin vain suutuspäissäni täysin tunnekuohussa ja jälkikäteen olen miettinyt, että olisi pitänyt toimia tilanteessa toisin. Olen aiemmin ollut kaksi kertaa parisuhteessa jossa kummassakin mies kertoi rakastavansa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Kuitenkin kun mietin niin kumpikaan heistä ei rakastamisestaan huolimatta kohdellut minua läheskään yhtä hyvin kuin nykyinen mieheni. Enkä kumpaakaan kohtaan itse tuntenut näin voimakkaita tunteita mitä nyt tunnen. Tänään rauhoituttuani olen tullut siihen tulokseen, että annan aikaa enkä painosta. Haluan kuulla ne sanat vasta sitten kun hän oikeasti rakastaa mua. -ap

Vierailija

Kyllä tuo yhdeksän kuukautta kuulostaa silti pitkältä ajalta. Mun nykyinen sanoi mulle nuo sanat kuukauden seurustelun jälkeen ja itse sanoin myös. Ja tarkotimme sitä. Kun taas eksäni sanoi vasta vuoden seurustelun jälkeen, ja olinkin ihan paskana n. puoli vuotta sitä ennen, koska itse koin rakastavani häntä ja hän ei minua. Noh, se suhde sitten loppuikin.

Vierailija

Mä sanoin vuoden seurustelun jälkeen, mies sanoi siitä puolen vuoden päästä. Yhteiseloa takana 20v. Edelliselle kirjottajalle voisin sanoo että en usko että ihminen rakastuu kuukaudessa. Olette ehkä sekoittaneet alkuhuuman ja rakastumisen, jotka kuitenkin on ihan eri asioita.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat