Mitä moraalisesti pahaa yhden yön jutuissa on?Sel

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Liityn keskusteluun. Kyllä ilman parisuhdetta saa kunnollista seksiä, miksi ei saisi? Kokemusta on sekä parillisesta että "parittomasta" seksistä. Parisuhteessa on tietenkin se tunneside voimakkaampi, mutta kyllä ilman sitä sidettäkin seksistä nauttii.

Turha käydä tässäkään asiassa yleistämään omaa mielipidettä kaikkiin.

 

 

Ilman parisuhdetta on vaan naimista ilman rakkautta, parisuhteessa on rakkautta ja naimista. Aivan eri asiat. Pitkässä suhteessa oppii toisen kehon, mistä nauttii ja miten.

Yhden illan jutut ovat vain tarpeiden tekemistä, parisuhteessa rakastelua.

On olemassa myös rakkautta ilman parisuhdetta. Kyseessä kuitenkin pitempiaikainen eikä yhden yön juttu. Parisuhde rajoittaa liikaa ja asettaa vaatimuksia. Silloin rakkaus ei ole enää ehdotonta ja seksistäkin tulee suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallisesti ajateltuna sinkut ovat epätasapainoisia, joka näkyy myös tuottavuudessa. Ajatusprosessit pyörivät muualla kuin olennaisessa. Tasaisessa suhteessa ei tarvitse miettiä milloin ja miten saisi seksiä seuraavan kerran.

Kyllä mä paikkaan useampaakin kollegaa, joiden tuottavuuden syö sairasteleva jälkikasvu ja univaje. 

Naisena yhdenillan seuraa on kyllä tarjolla ilman, että sen hankintaan suurempia ajatus- ja suunnitteluprosesseja tarvittaisiin.

Sinullako muka hyvä koulutus? Näet vain tämän hetken, itsesi ja kollegasi? Katsoppa asiaa pidemmällä tähtäimellä, mielellään käsittäen koko työuran.

Kyllä, olen korkeakoulutettu ja koulutustani vastaavassa työssä. Miten koulutukseni ja urani liittyy yy-suhteisiin? 

 

 

Tämä on taas irti asiayheydestään, mutta hyvin koulutettuna osaat kyseenalaistaa ja katsoa asiaa kokonaisuuden, et vain itsesi, kannalta.

Esitän hypoteesin: hyvin koulutettu on usein uraohjus ja usein sellainen, joka asettaa suhteelle epärealistisia vaatimuksia, jolloin sopivan kumppanin löytyminen on lähes mahdotonta. Toisaalla siis uran luominen ei mahdollista parisuhdetta, toisaalla se, että vaatimukset eivät täyty. Tällöin ajaudutaan yy-suhteisiin, koska se on omien (väärien?) elämän valintojen tulosta (ja toisaalta yhteiskunnan paineiden tulosta). Olenko oikeassa?

Uranluonnin ja parisuhteen välisten ristiriitojen osalta toki olet oikeassa. Omalla kohdallani en koe asiaa ongelmaksi sillä en koe tarvetta parisuhteeseen.

Enkä edelleenkään allekirjoita väittämää(si?) yy-suhteita harrastavien sinkkujen alemmasta työpanoksessa verrattuna "suhteellisiin".

Vierailija kirjoitti:

 

Kykenemättömyytesi parisuhteeseen on selkeä psyykkinen ongelma. 

 

Voi hyvää päivää tällaisia kommentteja. Kaikki eivät halua parisuhteita, eikä sitä kyllä asiantuntijat pidä minkäänlaisena psyykkisenä ongelmana. Elämä on valintoja, ja yksi valinnoista on se haluaako parisuhteen ja / tai perheen vai ei. Ei kukaan ole psyykkisesti ongelmainen siksi mitä on näissä asioissa valinnut.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallisesti ajateltuna sinkut ovat epätasapainoisia, joka näkyy myös tuottavuudessa. Ajatusprosessit pyörivät muualla kuin olennaisessa. Tasaisessa suhteessa ei tarvitse miettiä milloin ja miten saisi seksiä seuraavan kerran.

Kyllä mä paikkaan useampaakin kollegaa, joiden tuottavuuden syö sairasteleva jälkikasvu ja univaje. 

Naisena yhdenillan seuraa on kyllä tarjolla ilman, että sen hankintaan suurempia ajatus- ja suunnitteluprosesseja tarvittaisiin.

Sinullako muka hyvä koulutus? Näet vain tämän hetken, itsesi ja kollegasi? Katsoppa asiaa pidemmällä tähtäimellä, mielellään käsittäen koko työuran.

Kyllä, olen korkeakoulutettu ja koulutustani vastaavassa työssä. Miten koulutukseni ja urani liittyy yy-suhteisiin? 

Tämä on taas irti asiayheydestään, mutta hyvin koulutettuna osaat kyseenalaistaa ja katsoa asiaa kokonaisuuden, et vain itsesi, kannalta.

Esitän hypoteesin: hyvin koulutettu on usein uraohjus ja usein sellainen, joka asettaa suhteelle epärealistisia vaatimuksia, jolloin sopivan kumppanin löytyminen on lähes mahdotonta. Toisaalla siis uran luominen ei mahdollista parisuhdetta, toisaalla se, että vaatimukset eivät täyty. Tällöin ajaudutaan yy-suhteisiin, koska se on omien (väärien?) elämän valintojen tulosta (ja toisaalta yhteiskunnan paineiden tulosta). Olenko oikeassa?

 

 

Uranluonnin ja parisuhteen välisten ristiriitojen osalta toki olet oikeassa. Omalla kohdallani en koe asiaa ongelmaksi sillä en koe tarvetta parisuhteeseen.

Enkä edelleenkään allekirjoita väittämää(si?) yy-suhteita harrastavien sinkkujen alemmasta työpanoksessa verrattuna "suhteellisiin".

Vaikea sitä on ymmärtää ja tässäkin ajauduttaisiin mittaamisen ogelmiin jos alamme kunnolla asiaa halkomaan, mutta pääpiirteittäin näin: reikäpäinen, työsuoritteilla itsetuntoaan paikkaava (hakeassaan työsuoritteilla muiden hyväksyntää), yy-suhteita harrastava voi olla tehokkaampi aluksi, mutta tilanne kääntyy toisin päin vanhemmalla iällä ja silloin tasaisessa parisuhteessa ollut menee ohi (tasainen parisuhde mahdolllistaa puolison tuen ja kestää paremmin paineita pitkällä tähtäimellä).

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallisesti ajateltuna sinkut ovat epätasapainoisia, joka näkyy myös tuottavuudessa. Ajatusprosessit pyörivät muualla kuin olennaisessa. Tasaisessa suhteessa ei tarvitse miettiä milloin ja miten saisi seksiä seuraavan kerran.

Kyllä mä paikkaan useampaakin kollegaa, joiden tuottavuuden syö sairasteleva jälkikasvu ja univaje. 

Naisena yhdenillan seuraa on kyllä tarjolla ilman, että sen hankintaan suurempia ajatus- ja suunnitteluprosesseja tarvittaisiin.

Sinullako muka hyvä koulutus? Näet vain tämän hetken, itsesi ja kollegasi? Katsoppa asiaa pidemmällä tähtäimellä, mielellään käsittäen koko työuran.

Kyllä, olen korkeakoulutettu ja koulutustani vastaavassa työssä. Miten koulutukseni ja urani liittyy yy-suhteisiin? 

Tämä on taas irti asiayheydestään, mutta hyvin koulutettuna osaat kyseenalaistaa ja katsoa asiaa kokonaisuuden, et vain itsesi, kannalta.

Esitän hypoteesin: hyvin koulutettu on usein uraohjus ja usein sellainen, joka asettaa suhteelle epärealistisia vaatimuksia, jolloin sopivan kumppanin löytyminen on lähes mahdotonta. Toisaalla siis uran luominen ei mahdollista parisuhdetta, toisaalla se, että vaatimukset eivät täyty. Tällöin ajaudutaan yy-suhteisiin, koska se on omien (väärien?) elämän valintojen tulosta (ja toisaalta yhteiskunnan paineiden tulosta). Olenko oikeassa?

Uranluonnin ja parisuhteen välisten ristiriitojen osalta toki olet oikeassa. Omalla kohdallani en koe asiaa ongelmaksi sillä en koe tarvetta parisuhteeseen.

Enkä edelleenkään allekirjoita väittämää(si?) yy-suhteita harrastavien sinkkujen alemmasta työpanoksessa verrattuna "suhteellisiin".

 

 

Vaikea sitä on ymmärtää ja tässäkin ajauduttaisiin mittaamisen ogelmiin jos alamme kunnolla asiaa halkomaan, mutta pääpiirteittäin näin: reikäpäinen, työsuoritteilla itsetuntoaan paikkaava (hakeassaan työsuoritteilla muiden hyväksyntää), yy-suhteita harrastava voi olla tehokkaampi aluksi, mutta tilanne kääntyy toisin päin vanhemmalla iällä ja silloin tasaisessa parisuhteessa ollut menee ohi (tasainen parisuhde mahdolllistaa puolison tuen ja kestää paremmin paineita pitkällä tähtäimellä).

Kiitos tästä syväanalyysistä. En ollut lainkaan tietoinen itsetunto-ongelmistani, reikäpäisyydestäni tai pätemisentarpeestani :D Tervetuloa työpaikalleni seuraamaan meidän turmeltuneiden sinkkujen ja pitkään parisuhteessa olleiden työtehoja. Saattaisit yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallisesti tuottamaton ei ole sama asia kuin epävakaa. Silloin kun se kutina sinulle tulee, on ajatuksesi pois muusta. Tasaisessa suhteessa oleva tuottaisi tuolloin paremmin.

Näkisin kyllä että pysyvässä suhteessa on enemmän sellaisia tekijöitä, jotka voivat häiritä yksilön tuottavuutta, jos sellaista nyt pitää oleellisena. Panokset on kuitenkin kovemmat ja tulee kaikenlaista ylä- ja alamäkeä. Tai jos kuvittelit, että pysyvä suhde on sellainen, että sovitaan, että nyt ollaan yhdessä ja sen jälkeen ei suhdeasioilla tarvitse päätään vaivata, niin tulet vielä yllättymään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi emme sitten hyväksy lapsiin tai eläimiin kohdistuvaa seksiä samoilla periaatteilla? Mikäli lapsi haluaa pappaa, niin annetaan vaan panna! Tai jos lammas tykkää kun sitä pannaan, niin suotakoot se heille.

 

Tosissasiko ihmettelet, että miksi kahden aikuisen yhteisestä halusta harrastama seksi on hyväksytympää kuin lapsen hyväksikäyttäminen? 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmettelet, jos sinä saat huoran maineen ja lapsiasi  siitä kiusataan? Kannattaisiko miettiä kuka aiheutti lapsillesi ne traumat, jotka puhkeavat keski-iässä? Tämä jos mikä on omaan napaan tuijottamista ja touhuamista ilman vastuuta!

Jos joku saa huoran maineen yhdenyön jutuista ja hänen lapsensa sen takia kiusataan pilalle, niin sitä ovat kyllä vastuussa ensisijaisesti ne kiusaajat, eli kaltaisesi suu vaahdoten ja silmät kiiluen muiden seksielämää vahtivat sekopäät.