Mä en jaksa enää.

En jaksa hakea töitä. Olen korkeasti koulutettu nuori nainen ja olen viimeiset neljä vuotta siivonnut. En saa mitään muuta työtä. Olen hakenut todella erilaisia töitä, voin muuttaa työn perässä vaikka maailman ääriin. Olen kielitaitoinen, luotettava, kiva, aikaansaava. Kohta en enää ole, minusta tulee katkera, elämään tympääntynyt, iloton, levoton ja saamaton.

Minusta ei ole sosiaalialalle. Lähihoitajan, lastenhoitajan tai sairaanhoitajan työ eivät ole minua varten. Olisin todella huono hoitaja. Tulen erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa, mutta hoivatyöhön minusta ei ole.

En yksinkertaisesti jaksa. Minusta ei ole mitään hyötyä tälle yhteiskunnalle, eikä kenellekään. Poikaystävä yrittää tukea ja kannustaa, mutta huono itsetuntoni vaikuttaa parisuhteeseemme. 

Kapitalistisessa yhteiskunnassamme eliitti rikastuu, kun pörssiyhtiöiden on pakko tehdä voittoa. Työntekijät pannaan pihalle, jotta voittoa tulisi. Jäljelle jäävät tekevät kahta kauheammin töitä, jotta saisivat pitää työpaikkansa.

Mitä järkeä tässä on?