Lue keskustelun säännöt.
Ei kiinnosta ostaa enää mitään, onko muilla samaa ongelmaa?
03.11.2015 |
Jossei ruokaostoksia lasketa, olen käytännössä lähes ostolakossa. Ostaisin mielelläni jotain, jos vaan löytäisin tarvitsemani tai haluamani tuotteen kohtuuhintaan hyvälaatuisena. Mutta kun ei, niin ei!
Joo, ymmärrän että todellinen first world problem minulla. :) Mutta onhan se aika ärsyttävää että tekisi mieli mennä esim. shoppailemaan, ja lopputulos on sitten se, että tulee kotiin -taas kerran- tyhjin käsin...
Viimeksi kun kävin shoppailemassa, tuhlasin kympin hyvälaatuiseen lounaaseen, kuusi euroa merkkipaitaan joka oli -70% ja vitosen tuliaiseen miehelleni. Alunperin oli tarkoitus ostaa kasa vaatteita, käydä mahdollisesti jossain kauneushoidossa, kahvitella pitkän kaavan mukaan jne. Että hienosti meni, joo.
Osa ongelmaa on pihiyteni ja hintatietoisuuteni, en vaan suostu maksamaan isoja summia jostain sinnepäin-tuotteesta. Tuntuu vaan siltä että lähes kaiken saan tehtyä/hankittua pienellä vaivalla itsekin kotona, joten miksi maksaa muille jopa kymmenkertaisia summia? Esim. käsihoito voi maksaa 30-40€ ja sisältää hieronnan, voiteen, kuorinnan ja ehkä kynsien siistimisen: voiteelle olen todennäköisesti allerginen (atooppinen iho), kuorinnan ja kynnet saan tehtyä itsekin, mieheni voi hieroa käsiäni hetken. Hintaa kaikelle tuli ehkä euro, jos sitäkään.
Jos käyn syömässä, en syö koskaan mitään, minkä osaan valmistaa itse yhtä hyvin. Ja silloinkin hinnan täytyy olla kunnossa, jos tarjonta miellyttää. Monesti olen jättänyt käymättä vaikkapa siellä kahvilla koska en suostu maksamaan pyydettyä hintaa.
Vaatteet, kirjat, lelut jne. talouteen hankin 99% kirpparilta tai -70% tarjouksesta. Ja sitäkään summaa en tahtoisi maksaa, tuo ylempänä mainittu kuuden euron merkkipaita ärsyttää vieläkin koska se oli ehkä sittenkin liikaa pelkästä t-paidasta.
Kommentit (23)
Ei se mulle ole ongelma. Turhaa tavaraa vähenee vaan. Olen tänä vuonna tainnut ostaa yhdet farkut ja vähän jumppavaatteita. Mitän muita vaatteita en ole ostanut enkä lainkaan asusteita. Lähes kaiken suhteen olen todennut että en tarvitse mitään. Hyvä korkeareunainen kannellinen paistinpannu on ostoslistalla, mutta ensin pitää joku vanha mennä huonoksi.
kirjoja ostin jonkun verran kirjamessuilta, kaikki niistä alelaareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se hinta, vaan laatu vie ostohaluni. Ostan uutta tarpeellista... ja huomaan ostaneeni viallista. Se hyvitetään Ok, MUTTA soittelu, tavaran kuskaus takaisin kauppaan, korvaavan tuotteen odotus tai korjaus tai selvitys kestää. Ja juosta saa monta kertaa ei, vaan jaksa. Helpompi ostaa uutta ja sama taas edessä. Parempi olla siis kokonaan ilman niin ei mene kaikki aika siihen, että saa sitä mitä halusi.
Aloittaja tässä, kiitos kirjoituksista. Kiva huomata, että muitakin pihejä löytyy!
En ollut nuorena tällainen. Nautin silloin shoppailusta ja tuhlasin isoja summia hetkeäkään miettimättä. Nyt kolmekymppisenä olen tehnyt täyskäännöksen asiassa ja koen jotenkin olevani jumissa 90-luvulla mm. hintaodotusten ja yleisen elämän suhteen. Onkohan tämä yleinen ongelma laman lapsilla..?
Toisaalta on tosi kivaa ettei ole halua ostaa mitään. Aika turhauttavaa jos olisi sellainen olo että pitäisi saada jotain jatkuvasti tai seurata trendejä. Muutama vuosi aiemmin vahtasin HM, ZARA, Mango vaatemallistoja ja etsin aina uusia rättejä eri ketjukaupoista. Nyt olen panostanut viimevuosina 300-500 eur vaatteisiin kpl. Parempi istuvuus ja olen suhteellisen tyytyväinen. Ei ole enää mitään intoa lähteä ketjukauppoihin etsimään uusia rättejä itselleen, koska vähemmälläkin pärjää. Olisi jotenkin rasittavaa, jos joutuisi jatkuvasti etsimään uusia nättejä retkuja itselleen.
Sama ongelma minullakin. Varaa olisi kuluttaa, mutta en löydä kaupoista mitään ostettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma täälläkin. Lienee kaupassa työskentelyn syytä, että näkee kaikki tuotteet ihan turhina.
t. Kassatäti
Menetin kiinnostukseni merkkituotteisiin joskus 2010 aikoihin. Tykkään toki laadusta mutta sitä saa onneksi nykyään nettikaupoista suhteellisen edullisesti, ja yllättäen monesti paljon parempaa kuin ne perinteiset merkkituotteet. Lisäksi halpistuotteet ovat nykyisin todella korkeatasoisia verrattuna siihen mitä ne olivat 15-20 vuotta sitten, joten ostan mielelläni niitäkin. Perinteiset merkkituotteet ovat todellakin olleet kehityksen häviäjiä. Halpikset ovat ottaneet ne lähes kiinni laadussa ja (netin) todelliset laatutuotteet ovat valovuosia edellä, ja vieläpä edullisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet terve! Minäkään en osta, kun en tarvitse. Oikein toivon, että joku vehje hajoiaisi ja saisi uuden, mutta ei. Parempi näin.
Halpiksissakin on hyviä tuotteita.. tai keskihintaisissa vaatteissa. Mielestäni Seppälässä, Henkkamaukassa, Ginatricotissa jne. laatu on joko todella huonoa tai se on täysin romahtanut. Meillä on äitini vaatteita 80-luvulta ja kyllä niissä laatu on ihan eri tasoa kuin nykyään, vaikka ne eivät olleetkaan sinä aikana mitään kalliita merkkituotteita vaan ihan tavallisia vaatteita. Vaikeaa enää löytää yhtä hyvin tehtyjä vaatteita.
Suomessa ei ole kovin hyviä merkkituotteita edes Stockalla myynnissä. Usein otetaan mallistojen halvimmat ja huonoimmin tehdyt mallit myyntiin kalliilla hinnalla. Samoin Suomesta saa paljon ns. keskitason tai alemman tason merkkituotebrändejä, joilla laatu ei enää juurikaan eroa halpistavaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama täällä. On kyllä tavaroita, joita haluaisin, mutta kun kukaan ei valmista niitä.
Olen miettinyt, onko olemassa jotain shoppailuassistenttipalvelua. Henkilö, joka tietää mieltymykseni, tyylini ja vaatekokoni, pitäisi silmänsä auki kaupoissa käydessään, ja jos löytää jotain minulle sopivaa, toisi sovitettavaksi. Saisi pientä provikkaa palveluksistaan. Joko niin että minä maksan, tai sitten osan voisivat maksaa ne liikkeet, joista tämä henkilö etsiskelee tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei se hinta, vaan laatu vie ostohaluni. Ostan uutta tarpeellista... ja huomaan ostaneeni viallista. Se hyvitetään Ok, MUTTA soittelu, tavaran kuskaus takaisin kauppaan, korvaavan tuotteen odotus tai korjaus tai selvitys kestää. Ja juosta saa monta kertaa ei, vaan jaksa. Helpompi ostaa uutta ja sama taas edessä. Parempi olla siis kokonaan ilman niin ei mene kaikki aika siihen, että saa sitä mitä halusi.
Sama mulla tapahtunut viiden vuoden sisään. Joskus mietin jonkun tavaran ostoa, mutta sitten jo ennalta ärsyttää, jos se kohta hajoaa. Ilo tavarasta on pienempi kuin mahdollinen ärsytys, joten jätän usein ostamatta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. On kyllä tavaroita, joita haluaisin, mutta kun kukaan ei valmista niitä.
Siis oikeasti tarvitsisin esim. hyvän välikausitakin, mutta kun en mistään ole löytänyt sitä mitä haluan. Ompelijallakaan en viitsi teetättää, kun ongelma siirtyisi siihen, että pitäisi löytää mallikirjasta mieleinen malli ja kangas.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. On kyllä tavaroita, joita haluaisin, mutta kun kukaan ei valmista niitä.
Olen miettinyt, onko olemassa jotain shoppailuassistenttipalvelua. Henkilö, joka tietää mieltymykseni, tyylini ja vaatekokoni, pitäisi silmänsä auki kaupoissa käydessään, ja jos löytää jotain minulle sopivaa, toisi sovitettavaksi. Saisi pientä provikkaa palveluksistaan. Joko niin että minä maksan, tai sitten osan voisivat maksaa ne liikkeet, joista tämä henkilö etsiskelee tuotteita.
Tuskin on assaria, joka tekee vertailua monen eri kaupan välillä. Suomessa ei juurikaan ole vielä tälläisiä henkilökohtaisia palveluja, koska kulttuurimme on siltä osin aika kehittämätön. Varakkaita on melko vähän ja osa heistäkin shoppaa vaatteensa kirppareilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. On kyllä tavaroita, joita haluaisin, mutta kun kukaan ei valmista niitä.
Olen miettinyt, onko olemassa jotain shoppailuassistenttipalvelua. Henkilö, joka tietää mieltymykseni, tyylini ja vaatekokoni, pitäisi silmänsä auki kaupoissa käydessään, ja jos löytää jotain minulle sopivaa, toisi sovitettavaksi. Saisi pientä provikkaa palveluksistaan. Joko niin että minä maksan, tai sitten osan voisivat maksaa ne liikkeet, joista tämä henkilö etsiskelee tuotteita.
Parhaimmillaan joku nettikauppa voisi yltää tuohon. Makusi ja kokosi voisi päätellä ostoshistoriasi ja ehkä antamiesi arvosanojen perusteella. Mahtaako selkaista jo olla?
Komppaan edellisiä. Ahdistaa pursuavat vaatekaapit, joista löytyy ryppyisiä vaatteita vaikka kuinka kauniisti ne sinne viikkaan. Tein totaalisen tyhjennyksen. Kolme kasaa: säästettävät, uffiin ja ehkä. Ehkä vaatteet laitoin laatikkoon ja varastoon. Jos en ole hakenut niitä vuoden päästä, heitän uffiin. Laitoin laatikon päälle pvm.n että muistan ja puhelimen kalententeriin muistutuksen :)
Nyt on helpompi olla ja myös ostohimoni on hävinnyt. En ole kesän jälkeen ostanut muuta kuin ruokaa ja pakolliset hygieniatuotteet. Vähemmän on enemmän.
Ostin äsken lapselle kengät netistä. Ei olisi pitänyt, vituttaa nyt vaan...
Ensinnäkin kengät olivat aivan vääränlaiset vrt. netissä olleeseen malliin. Ihan eri malli, väri jne. No, sitten sekin että kun kävin tarkistamassa netistä kenkien tiedot niin tottakai samat kengät olivat kymppiä halvemmat nyt kuin mitä olin itse niistä maksanut! Ja kun lopuksi sain palautettua mokomat paskat, asiakaspalvelu ei meinannut edes vastata tiedusteluuni siitä että mikä kestää rahojen palauttamisessa. Silloinkin vastaus oli luokkaa "ysiluokan tettiläinen kirjoitti lounastauolla", lyhyt ja väärin käytetty lyhenteitä jne. Aaarrgghh.
Samaistun tekstiisi. Normaalihintaisia tuotteita ostan äärimmäisen harvoin, ja kyttään aina alennusmyynnit. Niistäkin ostan harkiten. Akryylia en ota vaikka ilmaiseksi saisin. Kirpparit on kovassa huudossa, pari viikkoa sitten löysin 100% villaneuleen viidellä eurolla. Käyn aina läpi kaikki nettikaupat (ulkomaiset ja kotimaiset) ja vertaan tuotteen hintoja postikuluineen. Ostan mistä halvimmalla irtoaa.
Minä olen myös hygieniatuotteisiin ottanut sellaisen periaatteen, että ei mitään uutta tule, ennenkuin entinen on kulunut loppuun (paitsi vessapaperia on oltava aina muutama rulla). Sen jälkeen on vielä tarkistettava, onko kaapissa jotain vastaavaa tai korvaavaa tuotetta. kummasti on alkanut tulla kylppäriinkin tilaa. Esimerkiksi apteekin perusrasva on muuttunut korvikkeeksi useille eri voiteille.
Ostamattomuus on ihan tervettä - miksi hankkia nurkkiinsa sellaista mitä ei oikeasti tarvitse tai oikeasti miellytä??
Piheys on ihan eri maata - silloin jää välttämättömyydetkin hankkimatta kuten lääkkeet tai kunnon ravinto. Sitä kyllä vierastan.
Itsellä vähän sama juttu. En juurikaan käy enää liikkeissä, koska laatu on pääosin huonoa ja ostan kalliimpaa tavaraa ulkomailta. Ei ole saatavilla Suomesta. Kotiin tulee hankittua jotain välillä, mutta pääosin joko käytettyjä antiikkihuonekaluja tai jotain tarkkaan harkittua hyvälaatuista tavaraa. Ravintolat eivät juurikaan kiinnosta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, koska ketjupaikoissa ja monissa perheyrityksissäkin laatu on melko heikkoa.
Aina tietenkin tulee kulutettua jonkin verran, mutta Suomi olisi varmasti konkassa jos kaikki olisivat yhtä kitupiikkejä kuten minä.
Kauneishoitoja tms. en osta vaikka kosmetiikkaan menee jonkin verran rahaa.