Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suhde marttyyrimaiseen, ehkä vähän narsistiseenkin äitiin.

tytär

Ongelmani on äitini, joka aiheuttaa minussa ahdistusta ja tuntuu, etten pysty olemaan oma itseni hänen seurassaan. Joskus olen suuttunut hänelle pahasti, mutta äiti osaa olla niin säälittävä, että annan hänelle anteeksi.

Ehkä tällä hetkellä ahdistaa eniten se, millaisen identiteetin äiti on minulle luonut. Minun pitää tekojeni kautta näyttää ihmisille, että olen hyvä ja siedettävä. Tuntuu, etten riitä omana itsenäni.

Kun olin lapsi, yritin sopetua äitini ihanteisiin. Olin äitini minän jatke ja kun tein jotain hyvää, äiti sai siitä kunniaa itselleen. Äiti kaunisteli aina totuutta ja piti kulisseja yllä. Meidän lasten piti kuunnella hänen ongelmiaan ja meidän omat murheet jäivät äidin ongelmien varjoon.

Nyt kun olen aikuinen, äiti ei jätä rauhaan. Soittelee jatkuvasti ja työntää päänsä joka paikkaan. Ei anna elää minun omaa elämää. Hän ei kuuntele toiveitani eikä voi käsittää, etten AINA kaipaa häntä joka tilanteeseen ja paikkaan.

En tiedä miksi kirjoitin tänne. 

Kommentit (3)

Vierailija

Mulla aika samantapainen äiti, paitsi että olen jo 15 vuotta sitten pannut hänet kuriin tuon tunkeilun osalta. Tarkoitti että jos jankutus alkoi puhelimessa, sanoin että en halua puhua tästä, ja jos äiti ei lopeta, luuri menee kiinni. Meni myös. Ja olin jossain vaiheessa pidemmän aikaa tapaamatta vanhempiani lainkaan, kun äiti ei tahtonut hyväksyä sitä, että minä teen omassa elämässäni ihan mitä haluan, eikä hänellä ole oikeus yrittää sitä muuttaa tai siitä syyllistää. 

Nykyisinkään äiti ei ymmärrä eikä hyväksyä valitsemaani elämäntapaa, mutta ei enää jaksa juurikaan siitä mäkättää koska tietää ettei se hyödytä. Välimme ovat peruskohteliaat, kuin kahden melko vieraan ihmisen välit, ja se on hyvä niin. Vieraitahan me olemmekin, kaksi niin täysin erilaista ihmistä. Enää en myöskään syytä äitiä sitiä mitä hän on, sillä hän on vaikeiden sodan jälkeisten vuosien köyhän suurperheen lapsi, huonoista lähtökohdista lähtöisin. Jos on lusikalla annettu, niin aineellista kuin henkistäkin pääomaa, ei voi kauhalla vaatia.

Vierailija

Semmosii ne äidit on. Hirveetä että lapsella pitää olla äiti. Kenelläkään ei ole koskaan hyvä äiti. Kaikkien elämä on pilalla äitien vuoksi. Miksei ihmiset voi syntyä jossain hautomoissa.
Loppuis tää valitus kamalista äideistä. Ja loppuis myös valitus siitä kuin kamalaa ja raskasta se äitiys nyt sitte oikeesti on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Semmosii ne äidit on. Hirveetä että lapsella pitää olla äiti. Kenelläkään ei ole koskaan hyvä äiti. Kaikkien elämä on pilalla äitien vuoksi. Miksei ihmiset voi syntyä jossain hautomoissa.
Loppuis tää valitus kamalista äideistä. Ja loppuis myös valitus siitä kuin kamalaa ja raskasta se äitiys nyt sitte oikeesti on.

Ei se äitiys ole kamalaa vaan monelle ihanaa ja välillä vähän rankkaakin - niinkuin elämäkin. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat