Kaipaan vanhojen ja viisaiden av-mammojen apua parisuhdeasioissa
Olen itse 22-vuotias, mulla on 1,5v lapsi edellisestä 5 vuotta kestäneestä suhteesta. Olen totaali-yh. Tän parisuhteen jälkeen mulla on ollut dilemma ja kaipaan nyt että joku antaa mulle järkeviä neuvoja. Mun ongelma on siis että en tunnu löytävän järkevää miestä parisuhteeseen, enkä toisaalta tiedä haluanko edes juuri nyt parisuhdetta. Olen tapaillut tässä vuoden aikana jo kahta miestä ja kumpikaan ei vastannut yhtään odotuksia. No, ongelmahan olisi helposti ratkaistavissa; olla vaan ilman jonkun aikaa ja nauttia sinkkuudesta. Mutta kaipaan seksiä ja läheisyyttä, tulen masturboimisesta vain surulliseksi ja alan inhoamaan itseäni. Miten tämä dilemma on ratkaistavissa? Jos tuntuu ettei kukaan mies ole parisuhdemateriaalia (ja kun mullaon lapsikin niin on erittäin tärkeää että se mies on hyvä ja järkevä)?
Kommentit (22)
Aloittaja on seksuaaliselta halultaan ja tarpeiltaan terve nuori nainen ja se on hyvä se.
Pakkaa sekoittaa nyt tilanne, missä omat velvollisuudet sekä omat & lapsen tarpeet sekä mahdollisuudet niiden hoitamiseksi olisi saatava synkkaamaan kaikkia tyydyttävästi.
Ja siihen vaikuttaa monet tekijät ja muuttujat, itse voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka: mitä tehdä tai tekemättä jättää.
Aloittajalle sanon, että nyt täytyy antaa elämän kuljettaa, tehdä niitä asioita, jotka ovat "pakollisia" = lapsen hoito & opiskelu, kenties työskentely. Ja siinä ohessa olla henkisesti silmät auki erilaisille ihmissuhteille ja mahdollisuuksille. Ei niitä pomppaa joka viikko tai kuukausi eteen, mutta silloin tällöin. Eikä ihan alkuun kannata päättää, vastaako joku omia odotuksia. Ne odotukset voivat muovautua ajan myötä erilaisiksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi.
Kunpa pystyisit vapautumaan ajatuksesta, että masturbointi on huono juttu. Jos et onnistu täysin vapautumaan sellaisesta ajatuksesta, niin josko auttaisi, että ajattelet niin, että se on pakon sanelemaa toimintaa tässä elämäntilanteessa -ja jos vaan olisi suhde, missä saisit seks. tarpeet tyydytettyä, ei sun tarvitsisi masturboida.
Luottavaisin mielin tätä päivää ja eteenpäin.
Mulla ei ole ollut tuollaista ongelmaa, koska minusta myös äiti saa paneskella kenen kanssa huvittaa, seurustella ja erota, yrittää uudelleen jne. Enkä minä ole edes välttänyt miesystävien esittelyä lapsille, mutta en ole toki niitä siihen isäehdokkaina tuonut vaan ihan vaan äidin kavereina. Kyllä varmaan noin viittä piti tapailla ennen kuin sitten pysyvä puoliso löytyi, eli ei olisi ap:n periaatteella löytynyt koskaan.