Ostin naiselle kalliin korun, hän loukkaantui

Mä olisin ikionnellinen jos saisin mieheltä edes jonkinlaisen lahjan joskus mutta en mitään koskaan. En edes kukkia tai halausta. Nolottaa sanoa sukulaisille ja kavereille joulun ja merkkipäivien jälkeen kun tiedustelevat miten miesystäväni muisti että en saanut mitään.. Naisesi käyttäytyminen on törkeetä. Pitää varmaan itsestään selvyytenä myös sitä että osaat lukea ajatukset.

Miten te ootte noin ehdottomia? Mulla on keltakulta-, valkokulta-, ruusukulta-, platina- ja hopeakoruja ja käytän niitä sikinsokin yhtäaikaa.

Olet ihana <3

No joo, ehkä vaarallista ostaa kalliita lahjoja naiselle, jolla on tarkka maku korujen suhteen, joten vaihtovara kannattaa pitää... mutta kieltämättä minua kyllä henkilökohtaisesti sieppaa, jos toisen ajatuksella valittu ja jopa romanttinen lahja kuitataan tyytymättömällä tuhahduksella tai jopa loukkaantumisella. Kun se korunhankinta voi sille puolisolle kuitenkin olla iso harppaus mukavuusalueen ulkopuolelle. Pientä kunnioitusta! Ja muistaen, että yhtä hyvin se mies olisi voinut antaa vaikkapa huippuromanttisen leivänpaahtimen tai olla lahjomatta ensinkään. 

Toki olen itse nainen, jolla ei ole huiman tarkka korumaku. Mutta osaan kyllä antaa arvoa sille, että toinen on halunnut ilahduttaa romanttisella lahjalla ja yrittänyt porautua mieleni syövereihin, että mikä voisi olla kivaa.
 

Sinä vaikutat ihanalta mieheltä. Tyttöystäväsi reagoi minusta väärin, ei noin kiittämätön saisi olla. Sen ymmärrän että tykkää hopeasta enemmän, sillä minäkin esim. en pidä kullan väristä, se vaikuttaa musta vanhojen naisten materiaalilta :)

jos käyttää mummilta saatua korua mummin mieliksi, miksi ei käytä sulta saatua korua sun mieliksi?

Aloitus on provo. Kukaan mies ei käytä sanaa "harmittaa".

200€ koru kallis? "Kultainen" vieläpä, eli halvan näköinen. Tiedän, että olen hirveä ihminen kun sanon tämän, mutta jos ette ymmärrä toisen makua, älkää ostako mitään lahjakorttia kummempaa.
Sellaisia aina kiitollisia ihmisiä on hyvin vähän, suurinta osaa harmittaisi saada ruma.koru sekä itsensä että antajan puolesta.

Tyttöystävän reaktio oli kyllä liioiteltu. Ei kenenkään tarvitse "tietää", millaisen korun puoliso haluaisi pelkästään tarkkailemalla. Ei sellaisesta pidä nyt ainakaan suuttua.

Toisaalta henkilökohtaisia esineitä ostaessa voi mennä pahasti vikaan. Itseäni harmittaisi vietävästi, jos mies hassaisi 200 e (meillä iso raha) johonkin sellaiseen, mikä ei minulle lainkaan sovi (ja hävittäisi kuitin). Täytyy myös sanoa rehellisesti, etten pukisi päälle jotain sellaista, josta en itse pidä, en mummon enkä miehen mieliksi. Onneksi läheiseni tietävät tämän ja antavat vain sukkahousuja, kerrastoja, rukkasia tai sitten sen lahjakortin. Joskus kyllä tulee näitä ideoita, että joku lähipiiristä haluaisi hieman stailata minua, mutta ovat sitten kuitenkin olleet lopulta sitä mieltä, että omat ehdotukseni olivatkin paljon parempia. Työni on muuten myös visuaalista.

Sen sijaan romanttisesta leivänpaahtimesta ilahtuisin, samoin melkein mistä hyvänsä keittiövälineestä, koska ne olisivat minulle harrastusvälineitä, eikä viittaus ikäviin velvollisuuksiin.