Töissä hirveä kiire, opinnot seisoo

Vierailija

Aloitin vuoden alussa uudessa työssä ja siellä on jatkuva kiire. En ole ehtinyt oikein ajatustakaan suoda opintojen suuntaan. Kauhea morkkis. 

Nyt ajattelin repiä jostain aikaa ja ilmoittauduin muutamaan tenttiin että saisi edes muutaman suorituksen tälle vuodelle. 

Onko kukaan muu kokenut vaikeuksia kokopäivätyön ja yliopisto-opintojen kanssa?

En arvannut että uusi työ on niin kuormittavaa, että ei oikeasti ole mahdollisuutta edes vilkaista sähköpostia työpäivän aikana ja sitten illat on ollut puolikuollut kotona. 

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Mitä opiskelet? Kokopäivätyö ja yliopisto-opinnot kuulostavat aika hurjalta yhdistelmältä, sinun varmaan olisi nyt vain valittava kumpi on tärkeämpi.

Vierailija

Ei tuossa auta kuin priorisoida. Jonkun ABC:n kassatyttöduunin ohi menee opinnot heittämällä koska tahansa, jos on omaa alaa sivuavasta hommasta kysymys niin voit työnantajan kanssa yhdessäkin kokeilla jotain sopimusta tehdä, sinun kouluttautumisesi kun hyödyttää usein häntäkin. Joka tapauksessa työt voivat loppua koska vain, koulutus on pysyvää henkistä pääomaa, jota kukaan ei voi ottaa sinulta pois ja joka tekee tulevaisuudestasi aina asteen turvatumman verrattuna kouluttamattomaan. 

Vierailija

Olen omalla alalla assistenttitasoisissa hommissa, mutta kokoajan on annettu lisää vastuuta ja tehtäviä, että vaikka työ sujuu jo jouhevammin kuin ensimmäisinä kuukausina, tehtävää on vain kamalasti. 

En voi työstä luopua, kun on lapset, asuntolaina jne, mutta olette oikeassa, jotenkin täytyy priorisoida. 

En tavoittele mitään supernopeaa valmistumista, mutta toivoisin että opinnot kuitenkin edes vähän edistyisivät. Nyt on kasassa 175/300 op. Kandityön olen jo tehnyt, mutta muutamia pakollisia kursseja puuttuu, että voisi ottaa kandin paperit ulos. 

Ap

Vierailija

Ongelmasi on siis se, että on liikaa töitä? Niin paljon, että ilmainen yliopistotutkintosi meinaa viivästyä? Mitä vielä? Naarmuttaako timanttikorvikset puhelimen ruutua? 

Voimahali, yritä kestää...

Vierailija

On kokemusta... Loppumetreillä krakasi muisti ja väsähdin ihan totaalisesti. Kesä meni zombiena ja oli pakko ottaa etäisyyttä opintoihin. Työssä jatkoin ja jatkan. Nyt koitan loppuvuonna purkittaa gradun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Aika huvittavaa tehdä ahkerasta ihmisestä ahne ihminen. Mun mielestä ahne on sellainen, joka makuuttaa itseään kotona tukirahoilla eikä edes yritä tehdä mitään.

Vierailija

Minullekin tuli muistiongelmia. Lopulta tuli selväksi, että en pysty jatkamaan niin. Sain sinnitellä, etten nukahtanut luennoille.

Hyvin olet jaksanut tähän mennessä. Sinuna nyt kuitenkin miettisin, mikä on tärkeintä: oma terveys, assistenttitason työ, työkokemus, yliopisto-opinnot, raha-asiat? Itse laittaisin terveyden tärkeimmäksi. Muista, että nuorenkin ihmisen keho voi sanoa stop, ellei siitä huolehdi. Miten käy lapsillesi, jos sinä kuolet tai sairastut? Seuraavaksi tärkeimmäksi laittaisin yliopisto-opinnot. Jos olet jo sinut assistenttitason työsi kanssa, et opi siitä enää juurikaan ja todennäköisesti palkkasi ei ole niin hyvä, että sen takia kannattaisi viivästyttää opintoja. Olet saanut siitä jo työkokemusta ja oppia. Opitko enää lisää riittävässä suhteessa? Kannattaa miettiä asuntolainan uudelleen järjestämistä, opintolainaa ja työn osa-aikaistamista tai opintovapaata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Aika huvittavaa tehdä ahkerasta ihmisestä ahne ihminen. Mun mielestä ahne on sellainen, joka makuuttaa itseään kotona tukirahoilla eikä edes yritä tehdä mitään.

Kuvittele sä toki mitä haluat. Tosiasiasia on kuitenkin se, etttä vain ahnene ihminen prkii kähmimään itselleen vain lisää ja lisää rahaa - aj alkaa sen lisäksi valittamaan kun se ahne rahan kähminen alkaa ottaan luonon päälle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika huvittavaa tehdä ahkerasta ihmisestä ahne ihminen. Mun mielestä ahne on sellainen, joka makuuttaa itseään kotona tukirahoilla eikä edes yritä tehdä mitään.

Kuvittele sä toki mitä haluat. Tosiasiasia on kuitenkin se, etttä vain ahnene ihminen prkii kähmimään itselleen vain lisää ja lisää rahaa - aj alkaa sen lisäksi valittamaan kun se ahne rahan kähminen alkaa ottaan luonon päälle.

Kähmimään lisää rahaa? Eikös ap todennut, että käy töissä, koska on perheellinen ja lainallinen. Onhan se yhteiskunnan taholta parempi vaihtoehto yrittää itse ansaita elantonsa kuin ottaa ne yhteiskunnalta. Ap:han maksaa vielä verojakin. Mikä siinä on ahnea? Opiskeluihin voi olla sinänsä erilaisia syitä. Itse aikoinani hakeuduin yliopisto-opintoihin, koska koin saavani aivan liian huonoa palkkaa enkä päässyt etenemään uralla, joten turhauduin ja voin henkisesti huonosti. Ehkä se on ahneutta, ehkä ei, mutta sillä oli itselleni suuri merkitys koko elämän kannalta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika huvittavaa tehdä ahkerasta ihmisestä ahne ihminen. Mun mielestä ahne on sellainen, joka makuuttaa itseään kotona tukirahoilla eikä edes yritä tehdä mitään.

Kuvittele sä toki mitä haluat. Tosiasiasia on kuitenkin se, etttä vain ahnene ihminen prkii kähmimään itselleen vain lisää ja lisää rahaa - aj alkaa sen lisäksi valittamaan kun se ahne rahan kähminen alkaa ottaan luonon päälle.

Olet katkera, kun itselläsi ei ole yliopistopaikkaa tai työpaikkaa tai molempia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika huvittavaa tehdä ahkerasta ihmisestä ahne ihminen. Mun mielestä ahne on sellainen, joka makuuttaa itseään kotona tukirahoilla eikä edes yritä tehdä mitään.

Kuvittele sä toki mitä haluat. Tosiasiasia on kuitenkin se, etttä vain ahnene ihminen prkii kähmimään itselleen vain lisää ja lisää rahaa - aj alkaa sen lisäksi valittamaan kun se ahne rahan kähminen alkaa ottaan luonon päälle.

Kähmimään lisää rahaa? Eikös ap todennut, että käy töissä, koska on perheellinen ja lainallinen. Onhan se yhteiskunnan taholta parempi vaihtoehto yrittää itse ansaita elantonsa kuin ottaa ne yhteiskunnalta. Ap:han maksaa vielä verojakin. Mikä siinä on ahnea? Opiskeluihin voi olla sinänsä erilaisia syitä. Itse aikoinani hakeuduin yliopisto-opintoihin, koska koin saavani aivan liian huonoa palkkaa enkä päässyt etenemään uralla, joten turhauduin ja voin henkisesti huonosti. Ehkä se on ahneutta, ehkä ei, mutta sillä oli itselleni suuri merkitys koko elämän kannalta. 

No tuossahan tuo loppuosassa paljastui tämäntyyppisten tilanteiden syy. Minä minä minä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse aikoinani hakeuduin yliopisto-opintoihin, koska koin saavani aivan liian huonoa palkkaa enkä päässyt etenemään uralla

Eli molemmilla sama syy. Ahneuksissaan rahan takia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olet katkera, kun itselläsi ei ole yliopistopaikkaa tai työpaikkaa tai molempia?

Alan ennemmin vaikka varkaaksi kuin menen amkiin/yliopistoon/töihin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat