Pelkään ettei kuolemakaan tuo rauhaa
Minulla on irrationaalinen pelko siitä, etten ole tyytyväinen tai rauhallisin mielin edes kuolleena. Mitä jos sitä kärsii vielä elämän päätyttyäkin?
Kommentit (4)
Riippuu siitä mihin paikkaan jatkat matkaasi kun tästä ajasta erkanet. Taivaassa on elo ihanaa ja auvoissaa, huolet ja murheet taakse jääneet kokonaan. Siellä toisella puolen onkin sitten vähän tylsempää, aluksi pimeää ja pelottavaa mutta asioiden saadessa lopullisen käänteensä perin kuumaa ja polttavaa. Kannattaa varmistaa menolippunsa oikeaan paikkaan hyvissä ajoin ennen kuin käy kohti viimeistä hengen vetoaan. Toisaalta lipun tarjoaminen voi tapahtua vaikka viime minuuteilla, loppuun asti Luoja omiaan tahtoo omaan matkaansa odotella.
Niin, itse olen alkanut uskomaan kummituksiin ja koska ilmeisestikkin kuollut vain silloin tällöin jää kummittelemaan, on ehkä todennäköistä että kummittelijat on niitä joiden elämään liittyy jotain draamaa tai kuolema ei ole ollut mikään rauhallinen poisnukkuminen 90-vuotiaana. Tällä ajatusmaailmalla en uskaltaisi tappaa itseäni.
Mielenkiintoisia juttuja löytyy netistä esimerkiksi googlettamalla ghostbox.
Olen ajatellut että haluaisin polttohautauksen, varmistaakseni ettei ruumiiseeni jää yhtä ainutta osaa joka voisi aiheuttaa kipua tai psyykkistä kärsimystä. Hauta-arkussa minulle tulisi ahtaanpaikankammo ja ajatus siitä että madot syövät mädäntynyttä ruumistani kammottaa.
Ap
Vaikea vastata kysymykseesi, koska itse en usko kuolemanjälkeiseen elämään. Minua kuitenkin kiinnostaa ihmisten erilaiset näkemykset asiasta. Mikä on pahin pelkosi asian suhteen ja minkälaista luulet, että se kärsimys olisi kuoleman jälkeen?