Kaveri odottaa yh:na yllätyskaksosia, haluaa vaan yhden vauvan, onko mitään mahdollisuutta

Ainakin sukulaisilta tuo onnistuu. Esim täti voi adoptoida siskonsa lapsen.

Suomessa biologisella äidillä ei ole valitettavasti niin paljon oikeuttaa päättää kun esim Yhdysvalloissa.

Toki tuo voi silti olla mahdollista jos pystytte todistamaan sen että olette läheisiä ystäviä ja tilanteessa ei ole kyse rahasta.

Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon tai esimerkiksi PeLaan (http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/) ja kysy.

Voi hyvää päivää... Tulevan yh:n mieli kyllä muuttuu, kun kaksoset pompsahtavat maailmaan. Ei se luovu toisesta, ei kummastakaan.

Biologiset vanhemmat voivat esittää toiveita adoptioperheen suhteen ja heidän kanssaan keskustellaan mahdollisuudesta yhteydenpitoon adoption jälkeen.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotim…
 

Itse en herättäisi sen isompia toiveita vielä. Mites sitten kun äiti on nähnyt vauvat ja hänen pitäisi päättää kummasta luopua? Voi olla ettei hän kykene siihen päätökseen. 

Toivottavasti kuitenkin asiat onnistuis ja tekin saisitte pian sen oman pikkuisen :)

Oletteko nyt miettineet ihan loppuun asti? Erottaisitte sisarukset toisistaan? Mieti sitä kaikkea jossittelun määrää, mikä lapsille tuosta järjestelystä aiheutuisi. Tosin ovathan lapset kautta aikain kasvaneet karmeammissakin oloissa, että en minä sillä..

Luulen ettei tämä lopulta onnistu. Miten äiti pystyy päättämään kummasta lapsesta luopua? Miten raaskitte erottaa sisarukset? 

Voisitteko vain sopia olevanne miehenne kanssa hänelle tukena ja turvana? Alkaa vaikka kummeiksi. Tietenkään se ei ole sama asia kun oma vauva, mutta varmasti sen oman lapsenkin aika tulee teille joskus :-)

Mulle tuli sellanen viilinki että tää ei tule menemään ihan putkeen tämä juttu.Älä elättele liian suuria toiveita etukäteen.Varaudu siihenkin että jäät ilman lasta ja saatat menettää vielä ystäväsikin.

Kiitos asiallisista vastauksista.

Ei tämä idea ole mikään ihan ex tempore, useamman kuukauden molemminpuolisen pohdinnan tulos. Ja aloite tuli ystävältäni, en minä olisi ikinä kehdannut/uskaltanut tuollaista edes esittää. Tottakai tiedostan, ettei ole syytä rynnätä vauvanvaateostoksille vielä, mutta kyllä nyt on hirmuisen toiveikas olo, ja ilon kyyneleitä vuodateltu päivä jos toinenkin...

Kaverini sanoo, että on aina halunnut tytön, osaa kuvitella itsensä vaan tytön äidiksi jne... No ultrassa paljastui sekä poika että se tyttö. Eli hän tällä hetkellä ainakin on vakaasti sitä mieltä, että pojan "saisimme".

Tietysti voi muuttaa mielensä vielä. Toivon, että ei muuta. On pyytänyt mua synnytykseen tukihenkilöksikin. Ja ollaan puhuttu, että jos niin hyvin kävisi, että lapsista toinen tulisi meille, pitäisimme aina tiiviisti yhteyttä ja näkisimme vaikka päivittäin (muutenkin näemme usein). Ja minä ja mun mies auttaisimme häntä yh:na paljon kaikissa mahdollisissa käytännön asioissa jne.

Anteeksi jos kuulostaa vain naaivilta höttöiseltä unelmalta.. Mä vaan.. niin kipeästi toivon, että tämä onnistuisi!

Soitan heti huomenna sinne Pelastakaa Lapsiin. Kiitos. Neuvoista ja kommenteista ja siitä, että sain purkaa johonkin...

*nyt jo vähän seinille innosta pomppiva ap* ;)

Ryhtykää mieluummin "tukiperheeksi" tälle yh:lle eli hoidatte lapsia tarvittaessa, otatte yökylään jne.

Tuntuu hullulta erottaa sisarukset.

I smell some trouble...... D:

Siinä tilanteessa jos lapsen oikeasti saatte, en todellakaan suosittele sitä että näkisitte päivittäin. Enkä näe että pystyisitte siinä kohtaa olemaan kovin apuna ystävällenne. Kummankin perheen täytyy saada rauhassa totutella omiin arkiinsa. Ja jos bioäiti näkee liian usein tätä teille antamaa poikaansa, voikin käydä niin että hän ei pystykään luopumaan pojasta.

Ei kaksosia voi tuolla tavalla erottaa. Ja miten äiti osaisi päättää, kumman pitää.

Pahoin pelkään, että ap tulee tippumaan kovaa ja korkealta. 

No tulepa ap sitten huomenna kertomaan, että mitä ne Pelassa sanoi.

Minä näen tässä kaksi vaihtoehtoa

Adoptiota ei tapahdu:

Ystävänne pitää kummatkin lapset, te olette heidän tukena ja turvana ja vaikka tukiperheenä - saisitte lapset säännöllisesti hoitoon jne. Näkisitte heitä usein. Oman lapsenne saisitte sitten toista kautta.

Adoptio tapahtuu:

Adoptoitte ystävänne pojan. Tässä tilanteessa en ymmärrä miten voit edes kuvitella että voisitte tapailla PÄIVITTÄIN. Kyllä menee bioäidillä kiintymyssuhteet vinksalleen jos "joutuu" päivittäin tapaamaan pois antamaansa lasta. Adoption tapahtuessa ette voi mitenkään olla noin usein tekemisissä. Tietysti ajan kuluessa tilanne voi helpottua ja tietysti myöhemmin sisaruksillekkin olisi kiva että he näkisivät.

Haloo AP! Ihana ajatus ja todellakin toivon että saatte lapsen, MUTTA ymmärräthän että jos oikeasti saatte lapsen adoptoitua, ystävänne ja teidän välit muuttuvat kovasti. Kummallakin täytyy olla oma tila - erityisesti ystävällänne joka on joutunut luopumaan lapsestaan. Hän ei voi tavata adoptioon antamaansa lasta päivittäin ilman että se vaikuttaa häneen vähän liikaakin. Pärjääkö hän oman vauvansa kanssa ilman teidän tukeanne? 

Vierailija kirjoitti:

Minä näen tässä kaksi vaihtoehtoa

Adoptiota ei tapahdu:

Ystävänne pitää kummatkin lapset, te olette heidän tukena ja turvana ja vaikka tukiperheenä - saisitte lapset säännöllisesti hoitoon jne. Näkisitte heitä usein. Oman lapsenne saisitte sitten toista kautta.

Adoptio tapahtuu:

Adoptoitte ystävänne pojan. Tässä tilanteessa en ymmärrä miten voit edes kuvitella että voisitte tapailla PÄIVITTÄIN. Kyllä menee bioäidillä kiintymyssuhteet vinksalleen jos "joutuu" päivittäin tapaamaan pois antamaansa lasta. Adoption tapahtuessa ette voi mitenkään olla noin usein tekemisissä. Tietysti ajan kuluessa tilanne voi helpottua ja tietysti myöhemmin sisaruksillekkin olisi kiva että he näkisivät.

Tämä.

Mietin myös miten lapset (ja varsinkin adoptioon annettu) reagoi siihen että lähes joka päivä näkisi bioäitinsä ja sisaruksensa. Vai ajatteliko ap pitää asian salaisuutena hamaan hautaan asti?

Tutkitusti adoptiolapsilla on ongelmia esim. kiintymyssuhteissa niin miten paljon ongelmia tulisi kun se lapsensa "hylännyt" bioäiti on kuitenkin usein tekemisissä  lapsen kanssa.

Voi ei. Kuulostaa oudolta, ihan kun kirjottaisit jostain koiranpennuista.