Miksi jotkut ihmiset haluavat aina kieltää tuntevansa inhimillisiä tunteita, jotka osoittavat heidän heikkoutensa?

Vierailija

Tarkoitan esim. niitä jotka sanovat etteivät ole koskaan olleet kateellisia kenellekään mistään tai että jos väittelevät jonkun kanssa jostain ja selviää myöhemmin että oli itse oikeassa ja toinen väärässä, sekään ei mukamas tunnu miltään?
Totta helvetissä tuntuu hyvältä olla oikeassa! Ja aivan varmasti jokaikinen meistä on ollut joskus kateellinen. Miksi jotkut kieltävät tuntevansa näinkin inhimillisiä tunteita?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Itselläni kateus on ollut sellainen tunne, jonka on voinut käsitellä, eli se on perustunut heikkoon itsetuntoon. Kateutta ei tarvitse kokea loppuelämäänsä. Ehkäpä siis ihmiset eivät halua kaikille paljastaa heikkouksiaan ja käsittelemättömiä asioita. Itsestäni on kyllä myös tuntunut hyvältä kun olen ollut "oikeassa", mutta kyllähän siitä vähän typerä olo tulee että kinastelee jostain asiasta, jos ei kenenkään henki ole vaarassa. Harvemmn toisen ihmisen väärässä olo on mikään ongelma - antaapi ihmisten itse oppia elämästä. Eli siis oikeassa oleminenkin on eräänlaista heikon egobuustausta.

Vierailija

Koska he ovat ns. Vahvuuteen sairastuneita.
= haavoittumattomia. Voittajia. Mestareita. Kontrolloijia. Koneita eli robotteja. Tarvitaan isompi rysäys, ennenkuin heidän tarvitsevaisuutensa tulee käyttöön otetuksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Koska he ovat ns. Vahvuuteen sairastuneita.
= haavoittumattomia. Voittajia. Mestareita. Kontrolloijia. Koneita eli robotteja. Tarvitaan isompi rysäys, ennenkuin heidän tarvitsevaisuutensa tulee käyttöön otetuksi.

Tuollainen keittiöpsykologisointi on inhottavaa vallankäyttöä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi se heikkous pitäisi juuri teille paljastaa? 

Ei pidä, mutta jos haluaa olla aito, uskaltaa myöntää vahvuuksiensa lisäksi myös heikkoutensa ilman että niiden kertomisella haetaan vain kehuja tai sääliä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan esim. niitä jotka sanovat etteivät ole koskaan olleet kateellisia kenellekään mistään tai että jos väittelevät jonkun kanssa jostain ja selviää myöhemmin että oli itse oikeassa ja toinen väärässä, sekään ei mukamas tunnu miltään?
Totta helvetissä tuntuu hyvältä olla oikeassa! Ja aivan varmasti jokaikinen meistä on ollut joskus kateellinen. Miksi jotkut kieltävät tuntevansa näinkin inhimillisiä tunteita?

Jaa-a. Minä en enää kadehdi ihmisiä, koska se ei kannata. En edes tunne niitä "pieniä kateuden pistoja" tms. En koe että tässä olisi kyse mistään huonosta itsetunnosta, vaan nimenomaan siitä hyvästä itsetunnosta. 
Tiedostan omat virheeni, omat vajavaisuuteni ja heikkouteni. En ole materialistinen ihminen joten en tunne kateutta esimerkiksi raha-asioissakaan. 
Toista tämä oli silloin, kun olin masentunut ja muutenkin surkeassa jamassa (käytin liikaa alkoholia, olin rapakunnossa jne) silloin sitä tuli kadehdittua vähän kaikkia kaikessa. Vaikkakin tämä on klisee, on se totta että kun omat asiat on kunnossa (pään sisällä), ei muita ihmisiä tarvitse kadehtia. 
Eikä elämäni ole ollut edes mitään ruusuilla tanssimista. Olen ollut henkisesti todella huonossa jamassa, olen yrittänyt itsemurhaakin, taustalla on alkoholia, viiltelyä, lääkkeitä yms. En jaksa kaikkea edes eritellä. Olen ollut rahallisesti köyhä, koditon, ja talouteni on ollut niin huonossa jamassa että minulla ei ole enää luottotietoja.
Elämä kuitenkin kantoi ja asiat ovat muuttuneet. Oman asenteen muutos oli kuitenkin se kaikkein vaikuttavin tekiä. Jos en olisi ottanut asenteekseni sitä, että keskityn itseeni, siihen miten minä pärjään ja mitä minä teen, olisin edelleen siellä pohjalla ja velloisin negatiivisuudessa. Kun sain pääni ja asenteeni kuntoon, huomasin että ilman sitä kateutta pärjää mainiosti. 

Minä ainakin valehtelisin jos sanoisin että tunnen edes silloin tällöin kateutta. Olen senkin vaihtanut katsokaas positiivisempaan tunteeseen, eli ihailuun. Olen niitä, jotka ovat aidosti onnellisia toisten puolesta ja jotka eivät nurise nurkassa että "kun se ja se lähti taas kahdeksi viikoksi lomamatkalle sinne ja sinne", vaan sanon ihan reilusti ihaillen että "hienoa että hän pääsi lomalle, ehkä joku päivä mekin voimme tehdä samanlaisen reissun" ja alan säästämään.

Mitä tulee tuohon oikeassa olemiseen, niin en nyt tiedä. Itse en jaksa haaskata aikaani väittelyihin, enkä jaksa olla voitonriemuinen jos joku tulee sanomaan että olin jossain tilanteessa oikeassa. Ehkä en vain ole mitenkään kilpailunhaluinen, ainakaan muita vastaan. Itseäni jaksan kyllä haastaa ja pidän itseni voittamisesta, mutta se onkin toinen asia.

Puhun kyllä mieluusti ihmisten kanssa erilaisista asioista, niistä negatiivisistakin. Omat tunteeni vain kiertävät nykyään enemmän positiivista ympyrää kuin sitä negatiivista. Siksi tosiaan valehtelisin jos sanoisin olevani nykyään kateellinen jollekin. Ennen se oli ihan elossa oleva tunne sisälläni, muttei enää.

Vierailija

Kyllä mä pystyn myöntämään (ainakin itselleni), että tuntuu pahalta huomata olleensa väärässä. Se hävettää, oma tyhmyys. Mutta kateutta en myönnä. En myöskään katkeruutta tai vihaa. Ne on sellaisia tunteita, etten yksinkertaisesti kestäisi tuntea niitä. Haluan aina, että on hyvä olla. Sitä paitsi olen aika tyytyväinen itseeni ja onnellinen. Varmasti näkyisi naamasta, jos olisi kateellinen tai katkera.

En tiedä, olenko koskaan nuorempanakaan ollut kenellekään kateellinen. Mustasukkaisuus on mielestäni eri tunne kuin kateus. Mustasukkaisuutta olen kyllä tuntenut.

Resiprookkinen
Seuraa 
Liittynyt24.10.2015

Vierailija kirjoitti:

Heikko itsetunto. Hyvä itsetunto on sitä että ihminen uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja on sinut niiden kanssa.

Samaa mieltä. Hyvällä itsetunnolla varustettu hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä pyri olemaan muuta kuin on. Sinänsä harmi yhteiskunnan kannalta, koska huonolla itsetunnolla varustetut kuluttavat eniten "krääsää".

Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee.

Resiprookkinen
Seuraa 
Liittynyt24.10.2015

Vierailija kirjoitti:

Miksi oikeassa oleminen tutuisi läheskään aina hyvältä?

Riippuu varmasti tilanteesta: jos pelastat jonkun hengen ollessasi oikeassa, tuntuu se hyvältä. Tätä ei kuitenkaan pidä yleistää.

Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole kateellinen kenellekään. Sehän on luonnevika eikä mikään tunne.

Kohta tulee tekopyhät ihmiset kieltämään olevansa luonnevikaisia!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole kateellinen kenellekään. Sehän on luonnevika eikä mikään tunne.

Tässä meillä on oikea asiantuntija.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat