Kuinka pian eron jälkeen helpottaa (30 vuotta yhdessä)

Vierailija

Sain laitettua eron vireille. Haluaisin kuulla pitkästä parisuhteesta lähteneiden kokemuksia ja ajatuksia ensimmäisiltä kuukausilta ja vuosilta eron jälkeen. En kerro tarkemmin syytä. mutta en pysty jatkamaan mieheni kanssa enää kun en pysty luottamaan häneen. Olen 2,5 vuotta yrittänyt jatkaa tätä, mutta en pysty enää asumaan yhdessä. Haluaisin kuulla tässä niitä positiivisia hetkiä mitä tuli eron jälkeen. Tulee olemaan varmasti vaikeaa kun on niin hitsautunut yhteen vuosien kuluessa.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että tulihan tuokin kortti katsottua. Muutama vuosi elettiin erossa, mutta kun on yhteiset lapset ja heidän perheensä niin jatkuvasti kuitenkin oli ne tutut ympyrät. Aikuiset lapsemme eivät koskaan hyväksyneet eroamme ja sitte kun alkoi noita lapsenlapsia putkahdella, niin niinhän siinä kävi, että neljän erovuoden jälkeen palattiin uudelleen yhteen. Erossa olo vuosien aikana en päässyt irti ikävästä ja yhteisestä historiasta. Kaipasin jopa niitä riitojamme. Nyt jälkeenpäin voin vain siis todeta, että tulihan tuokin elämänvaihe koetuksi.

Vierailija

Ilmeisesti eroaminen pitkästäkin suhteesta on jonkin verran yleistynyt. Luin jostain naistenlehdestä, että pieni erohuippu on 60-65-vuotiaiden ryhmässä. Se, mikä jutussa hieman hämmästytti, oli se, että jutun kuuskymppisenä eronneet naiset olivat aika nopeasti löytäneet uudet kumppanit.  Ero ei näytä vanhallakaan iällä tarkoittavan yksinelämistä lopun ikää. 

Vierailija

Minä erosin25 vuoden liitosta. Ensimmäinen vuosi meni sumussa, toisen vuoden puolivälissä alkoi olla ote elämästä. Puoliso on vielä arjessa lähellä, mutta en kaipaa häntä puolisona. Muutos on valtava, älä yritä voida hyvin liian nopeasti. Arvosta kuitenkin hyviä hetkiä ja kirjoita fiilikset talteen. Niin voit palata niihin kun pelottaa.

Resiprookkinen
Seuraa 
Liittynyt24.10.2015

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin25 vuoden liitosta. Ensimmäinen vuosi meni sumussa, toisen vuoden puolivälissä alkoi olla ote elämästä. Puoliso on vielä arjessa lähellä, mutta en kaipaa häntä puolisona. Muutos on valtava, älä yritä voida hyvin liian nopeasti. Arvosta kuitenkin hyviä hetkiä ja kirjoita fiilikset talteen. Niin voit palata niihin kun pelottaa.

Tässä erinomainen vinkki tunnepäiväkirjan pitämiseen! Muistot kultautuvat ajan saatossa ja naiset erityisesti toistaa helposti samoja virheitään oppimatta edellisestä (malliin hakee tulevaa ex-alkoholistimiestä)

Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee.

Vierailija

Ero 20 v. jälkeen, yli puoli vuotta takana, ex yhä joka päivä mielessä. Välillä menee paremmin mutta en voi valitettavasti sanoa, että olisin irti päässyt ja uutta elämää kohti suuntaamassa.

Vierailija

vilkaisin puoli vuotta eron jälkeen tekemiäni päiväkirjamerkintöjä. Jotain järkevääkin siellä on, mutta suurin osa vielä tuskaa ja surua. Tuo aika tuntui silloin, kuten nytkin, pahalta unelta.

1,5 vuotta eron jälkeen aloin tapailemaan miehiä, vähän väkisin. Vuosi sen jälkeen lopetin väkisin tapailun. Yksi kaveri kulki muutaman kuukauden rinnalla, ja voin sanoa että vasta se sai ajatukset irti exästä.

Vierailija

Hieno että olet päätöstäsi tehnyt, se on jo suurin askel. Sitten annat aikaa itsellesi. Vaatii rohkeutta päättää erosta, itse en ole vielä noin rohkea valitettavasti. Huokaus.

Vierailija

Miksi naiset alunperinkään menevät naimisiin, kun hinku vieraan mulkun ottamiseen on niin iso? Ettekö voisi elää ihan vaan irtosuhteissa, ettei miesten elämiä tarvitsisi tuhoutua kasapäin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset alunperinkään menevät naimisiin, kun hinku vieraan mulkun ottamiseen on niin iso? Ettekö voisi elää ihan vaan irtosuhteissa, ettei miesten elämiä tarvitsisi tuhoutua kasapäin?

Joskus siitä ukosta tulee 20 vuoden jälkeen ihan eri ihminen mihin joskus tykästyi. Alkoholisoituu tai tulee muita riippuvuuksia. Ei vaan enää pysty sellaisen kanssa olemaan.

Vierailija

Oli iso helpotus erota ja toivuin äkkiä, koska olin prosessoinut eroa jo vuosia huonossa liitossa kunnes sain voimia lähteä. Nyt naimisissa elämäni rakkauden kanssa. 

Vierailija

Hyvä ei ole yhdessä, mutta ei ole hyvä yksinkään eron jälkeen, kun takana PITKÄ liitto. Uskokaa sitte tai älkää, mutta näin se vain on ainakin mun kohdallani ollut. Erostakin on jo kohta viis vuotta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti eroaminen pitkästäkin suhteesta on jonkin verran yleistynyt. Luin jostain naistenlehdestä, että pieni erohuippu on 60-65-vuotiaiden ryhmässä. Se, mikä jutussa hieman hämmästytti, oli se, että jutun kuuskymppisenä eronneet naiset olivat aika nopeasti löytäneet uudet kumppanit.  Ero ei näytä vanhallakaan iällä tarkoittavan yksinelämistä lopun ikää. 
Mikä siinä hämmästytti?

Vierailija

Jossain oli sanottu, että erosta toipuminen kestää kuukauden jokaista yhdessävietettyä vuotta kohden. Voi pitää paikkansa tai sitten ei. Minulla kesti suunnilleen vuoden verran päästä irti 15-vuotisesta suhteesta.

Joku Fisherin eroseminaari voisi olla hyvä ap:lle.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat