Mistä teidän nuoret saa rahaa tai paljon annatte

20 lisää vielä, että asumme pk-seudulla ja olemme hyvätuloisia (bruttotulot reilusti päälle kymppitonnin kuukaudessa).

Kaksi vanhinta käy töissä. Toisella vakityö ja asuu omillaan, toinen osa-aikatöissä ja yrittää päästä opiskelemaan. Näille ei makseta enää mitään kuukausirahaa. Nuorin 16 vuotias lukiolainen ja saa 40€/kk "taskurahaa", vaatteet yms. ostetaan tai annetaan niihin raha erikseen. Ei saa tuotakaan oikein käytettyä, vaan tuppaa kertymään tilille ja hankkii sitten jotain vähän kalliimpaa.

15v poika saa kympin viikkorahaa. Ostaa jotain kortteja jolla saa peliaikaa ja varmaan karkkia joskus. Ei käy ikinä missään.

Siskonsa 10v saa vitosen.

Vaatteet, puhelimen ym maksan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä tuntuu kauhealta, jos yläkouluikäisen pitää käydä kouluvuoden aikana töissä saadakseen edes jotain ns. huvitusta elämäänsä tai vaikka vaatteita. Ei toisen asteen opiskelijaakaan pitäisi pakottaa tienaamaan elantoaan, sillä elatusvastuu on vanhemmilla. Kesätyöt ovat tietenkin eri juttu, eikä lapselle tarvitse kaikkia mahdollisia päähänpistoja kustantaa.

Jokainen voi myös miettiä, millainen vaikutus teinin 10 euron viikkorahalla on sosiaalisiin suhteisiin, kun teinit nyt aika paljon viettävät aikaa ryhminä kahviloissa, elokuvissa yms. maksullisissa jutuissa. Äkkiä sitä jää ulkopuoliseksi ja syrjäytyy, jos ei ikinä ole varaa mennä minnekään.

 

 

Meillä tuo on ollut lasten oma valinta, ovat olleet jo pienestä työorientoituneita. Yhdellä lapsista oli lukioaikana jopa 2 työpaikkaa, silti kirjoitti muutaman L:n. Eikä tuo ole hukkaan mennyttä, kaikki nyt aikuisina koulutettuja, hyvissä ammateissa ja vakituisissa töissä.

Eipä näytä kuopustakaan tuo 5€/vko vituttavan pahasti, tilillä on aina muutama kymppi rahaa. Yleensä koko sakki on meillä koulun jälkeen joten mäkkiin, kahvilaan tai karkkikauppaan ei ole ollut useinkaan tarvetta. Shoppailemaan jos lähtevät laitan tilille ostosrahaa.

15

Ymmärrät varmaan, että oma valinta on eri asia kuin pakko. Ja on toki niitäkin lapsia ja nuoria, jotka eivät käy ikinä missään eivätkä tee mitään. On myös niitä, joilla ei ole kavereita, joiden kanssa tehdä tai mennä, niitä, joita ei kiinnosta mikään (usein taustalla masennusta tms.) tai jotka asuvat niin syrjässä, ettei ole mahdollisuuksia tehdä tai mennä, vaikka haluaisivatkin. Silloin rahallakaan ei ole niin väliä. Surullista joka tapauksessa.

mulla oli 3€ viikkoraha koko mun lapsuuden ja nyt kun oon 17 ja  en enää asu kotona saan kuukaudessa 50€

Onko kahviloissa istuminen, tilpehöörin shoppailu yms. perustarpeita tai välttämättömyyksiä?

Joku 100-200€ kuussa on aivan älytön summa tuhlata ns. turhuuksiin, kuinka moni aikuinen voi käyttää saman summan itseensä? 

Itse haluan opettaa lapsilleni toisenlaisia arvoja ja tavan käyttää rahaa. Käymme toki ravintoloissa ja kulutamme kulttuuriin ja matkusteluun paljonkin suhteessa tuloihin, mutta lapset ovat hyvin sisäistäneet sen, että rahaa on käytettävä harkiten.  

Esikoinen meillä 13-v eikä saa säännöllisesti rahaa. Maksamme kaikki perustarpeet laatuun satsaten ja tarvittaessa saa rahaa omiin menoihin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kahviloissa istuminen, tilpehöörin shoppailu yms. perustarpeita tai välttämättömyyksiä?

Joku 100-200€ kuussa on aivan älytön summa tuhlata ns. turhuuksiin, kuinka moni aikuinen voi käyttää saman summan itseensä? 

Itse haluan opettaa lapsilleni toisenlaisia arvoja ja tavan käyttää rahaa. Käymme toki ravintoloissa ja kulutamme kulttuuriin ja matkusteluun paljonkin suhteessa tuloihin, mutta lapset ovat hyvin sisäistäneet sen, että rahaa on käytettävä harkiten.  

Esikoinen meillä 13-v eikä saa säännöllisesti rahaa. Maksamme kaikki perustarpeet laatuun satsaten ja tarvittaessa saa rahaa omiin menoihin.

Ei tietenkään ole. Vanhemman tehtävä on maksaa välttämättömyydet. Tämä kaksi sataa on omaa rahaa vapaa-ajan huvituksiin, meikkeihin ja vaatteisiin (joita ei varsinaisesti tarvitse).

Ei se minusta ole paljon lukioikäselle tytölle, antaisin enemmänkin, mutten pysty. Siis en ole hyvätuloinen, pikemminkin pienituloinen ja yksihuoltajakin kaiken kukkuraksi. En minä lastani laita kärvistelemään ja syrjäytymään porukoista sen takia, että itselläni on huonohko tilanne. Ei ole hänen syytään. 

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen meillä 13-v eikä saa säännöllisesti rahaa. Maksamme kaikki perustarpeet laatuun satsaten ja tarvittaessa saa rahaa omiin menoihin.

Jos te annatte lapselle tarvittaessa rahaa omiin menoihin, niin harkinnan rahan käytöstä teette aina te. Minusta lapsen on hyviä oppia joissain vaiheessa itse harkitsemaan ja harjoittelemaan, miten hän käyttää rahaa. Kuukausiraha, jonka käytöstä lapsi voi itse päättää, toimii tässä paremmin. Toki harjoittelun voi aloittaa myöhemminkin kuin 13-vuotiaana, kunhan se alkaa hyvissä ajoin ennen kotoa muuttoa. Ja se on sitten toinen asia, mikä on sopiva summa.

Missä ihmeessä asutte jos lukiolainen tarvitsee 200€ kuussa itseensä ettei SYRJÄYDY? 

Uskotko että kaikilla on yhtä paljon rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko kahviloissa istuminen, tilpehöörin shoppailu yms. perustarpeita tai välttämättömyyksiä?

Joku 100-200€ kuussa on aivan älytön summa tuhlata ns. turhuuksiin, kuinka moni aikuinen voi käyttää saman summan itseensä? 

Itse haluan opettaa lapsilleni toisenlaisia arvoja ja tavan käyttää rahaa. Käymme toki ravintoloissa ja kulutamme kulttuuriin ja matkusteluun paljonkin suhteessa tuloihin, mutta lapset ovat hyvin sisäistäneet sen, että rahaa on käytettävä harkiten.  

Esikoinen meillä 13-v eikä saa säännöllisesti rahaa. Maksamme kaikki perustarpeet laatuun satsaten ja tarvittaessa saa rahaa omiin menoihin.

Eivät ole välttämättömyyksiä, mutta elämä on aika helvetin ankeaa, jos vain välttämättömyydet ja perustarpeet sallitaan. Välttämätöntä on vain asuminen ja ruoka, jonkinlainen hygienian ylläpitäminen ja vaatteet (ja tietty lääkkeet, jos niille on tarvetta).

Aika moni käyttää 200 euroa ja huomattavasti enemmänkin itseensä, jos vain on varaa. Nykyään parilla kympillä ei paljon mitään saa, kun leffaliputkin maksavat jo yli kympin (mun nuoruudessa maalla 25-30 markkaa...), kahvilareissu helposti vähintään 8 euroa, kaikki kosmetiikkatuotteet kympistä ylöspäin jne. Ja kyllä sosiaalinen elämä on normaaleille, terveille nuorille tosi tärkeää, ja sen ylläpitoon kannattaa panostaa ihan jatkoakin ajatellen. Syrjääntyneistä ja yksinäisistä nuorista tulee syrjääntyneitä ja yksinäisiä aikuisia.

Viisasta rahankäyttöä voi opettaa muutenkin kuin elämää ankeuttamalla. Se, että saa jotain kivaa joskus itselleen, ei pilaa ihmistä eikä tee hänestä materialistia, jos kasvatus on muuten kunnossa. Kaikkea ei tarvitse saada, vaikka olisi rahaakin, rahan arvo on hyvä opettaa, koko perheen ei tarvitse kituuttaa teinin oikkujen takia, työntekoon kannattaa kannustaa jne.,  mutta teinin ei silti tarvitse kärsiä vanhempien kitsauden ja asenteiden takia ("ei se rahaa mihinkään tarvitse, sillä on vaatteet ja katto pään päällä, kaikki sosiaalinen elämä ja hauskanpito on turhaa humpuukia").

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Esikoinen meillä 13-v eikä saa säännöllisesti rahaa. Maksamme kaikki perustarpeet laatuun satsaten ja tarvittaessa saa rahaa omiin menoihin.

 

 

Jos te annatte lapselle tarvittaessa rahaa omiin menoihin, niin harkinnan rahan käytöstä teette aina te. Minusta lapsen on hyviä oppia joissain vaiheessa itse harkitsemaan ja harjoittelemaan, miten hän käyttää rahaa. Kuukausiraha, jonka käytöstä lapsi voi itse päättää, toimii tässä paremmin. Toki harjoittelun voi aloittaa myöhemminkin kuin 13-vuotiaana, kunhan se alkaa hyvissä ajoin ennen kotoa muuttoa. Ja se on sitten toinen asia, mikä on sopiva summa.

Lapsilla (meillä useampia lapsia, vanhin on 13-v) on aina myös omaa rahaa mitä ovat saaneet mm. syntymäpäivälahjaksi tai isovanhemmilta. Ovat oppineet käyttämään niitä harkiten ja säästämään, eivätkä käytä niitä hetken huumaan, ostotarvetta tyydyttämään tai koska "kaikki muutkin" tekee jotain.

200e kuussa on ihan liikaa. Jos kaverit syrjii siksi ettei ole 200e kuussa kuluttaa turhuuksiin, niin eikö ole ainoastaan hyvä että kaveripiiri vaihtuu?

Teidän tulisi kanssa miettiä sitä että jos lapsi tottuu helppoon, ylimääräiseen rahaan niin siinä on kaksi vaihtoehtoa edessä kun aikuistuu: Odottaa edelleen saavansa vanhemmilta rahaa ja tuntee oikeutuksen siihen TAI totuus iskee liian rankasti kun huomaa että itse pitää rahat hankkia, odotetaan luksuselämäntasoa minimibudjetilla. Sitten jää enää vaihtoehdoiksi pikavipit ja joukko muita erittäin huonoja vaihtoehtoja pitää yllä se sama totuttu elintaso.

Syyllisyyskö se ajaa syytämään lapsille rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeessä asutte jos lukiolainen tarvitsee 200€ kuussa itseensä ettei SYRJÄYDY? 

Uskotko että kaikilla on yhtä paljon rahaa?

Kaikilla ei ole paljon rahaa, eikä kukaan varmaan vaadi, että kaikkien teinien pitäisi saada 200 euroa kuussa rahaa. Etenkin yläasteikäiselle se on paljon, jos vanhemmat maksavat melkein kaiken vaatteista lähtien. Mutta jokin 5 euroa viikossa 15-vuotiaalle tuntuu lähinnä vittuilulta, varsinkin jos kaikki pitää kustantaa itse. Joku tässäkin ketjussa sanoi, että 20 eurolla kuussa piti ostaa omat vaatteetkin. Ja koulukirjatkin maksavat helposti monta kymppiä kappale. Kaikki rahathan menevät niihin, jos ne pitää nuoren itse ostaa. Aika järkyttävää mun mielestä.

Laitatteko itseenne saman rahan mitä annatte nuorille kuussa?

Tuli vaan omalla kohdalla mieleen, etten ikinä laittaisi itseeni 200e kuussa turhuuksiin, eli 2400e vuodessa hömppään. Ja työssäkäyvä ihminen olen.

Vaatteet on tarpeellisia ja ne tulee ostaa niin itselle kuin teinillekin, mutta muutoin kahvilat ja meikit ja hömpät. Juu ei.

Asuin lukion loppuun asti kotona. Sain 2€/vko viikkorahaa. Sillä piti ostaa meikit, karkit ym. huvitukset. Jos halusin ostaa esim. uuden kännykän, piti se maksaa omista rahoista. Äiti osti ruuan, vaatteet sekä maksoi kännykkälaskut ja lukion kirjat. Pihan haravoinnista, saunan pesusta yms. sai ekstrarahaa jokusen kympin. Olin kesätöissä 17-vuotiaasta lähtien. Hetken aikaa jaoin myös mainoksia, mutta lopetin, kun se äitin mielestä alkoi häiritä koulunkäyntiä. Kävin soittoharrastuksessa 2x/vko, mutten oikeastaan koskaan muualla. Olin koulukiusattu, eikä kavereita ollut.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lukion loppuun asti kotona. Sain 2€/vko viikkorahaa. Sillä piti ostaa meikit, karkit ym. huvitukset. Jos halusin ostaa esim. uuden kännykän, piti se maksaa omista rahoista. Äiti osti ruuan, vaatteet sekä maksoi kännykkälaskut ja lukion kirjat. Pihan haravoinnista, saunan pesusta yms. sai ekstrarahaa jokusen kympin. Olin kesätöissä 17-vuotiaasta lähtien. Hetken aikaa jaoin myös mainoksia, mutta lopetin, kun se äitin mielestä alkoi häiritä koulunkäyntiä. Kävin soittoharrastuksessa 2x/vko, mutten oikeastaan koskaan muualla. Olin koulukiusattu, eikä kavereita ollut.

Olen pahoillani puolestasi. Kuulostaa todella kamalalta henkiseltä väkivallalta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu kauhealta, jos yläkouluikäisen pitää käydä kouluvuoden aikana töissä saadakseen edes jotain ns. huvitusta elämäänsä tai vaikka vaatteita. Ei toisen asteen opiskelijaakaan pitäisi pakottaa tienaamaan elantoaan, sillä elatusvastuu on vanhemmilla. Kesätyöt ovat tietenkin eri juttu, eikä lapselle tarvitse kaikkia mahdollisia päähänpistoja kustantaa.

Jokainen voi myös miettiä, millainen vaikutus teinin 10 euron viikkorahalla on sosiaalisiin suhteisiin, kun teinit nyt aika paljon viettävät aikaa ryhminä kahviloissa, elokuvissa yms. maksullisissa jutuissa. Äkkiä sitä jää ulkopuoliseksi ja syrjäytyy, jos ei ikinä ole varaa mennä minnekään.

Meillä tuo on ollut lasten oma valinta, ovat olleet jo pienestä työorientoituneita. Yhdellä lapsista oli lukioaikana jopa 2 työpaikkaa, silti kirjoitti muutaman L:n. Eikä tuo ole hukkaan mennyttä, kaikki nyt aikuisina koulutettuja, hyvissä ammateissa ja vakituisissa töissä.

Eipä näytä kuopustakaan tuo 5€/vko vituttavan pahasti, tilillä on aina muutama kymppi rahaa. Yleensä koko sakki on meillä koulun jälkeen joten mäkkiin, kahvilaan tai karkkikauppaan ei ole ollut useinkaan tarvetta. Shoppailemaan jos lähtevät laitan tilille ostosrahaa.

15

 

 

Ymmärrät varmaan, että oma valinta on eri asia kuin pakko. Ja on toki niitäkin lapsia ja nuoria, jotka eivät käy ikinä missään eivätkä tee mitään. On myös niitä, joilla ei ole kavereita, joiden kanssa tehdä tai mennä, niitä, joita ei kiinnosta mikään (usein taustalla masennusta tms.) tai jotka asuvat niin syrjässä, ettei ole mahdollisuuksia tehdä tai mennä, vaikka haluaisivatkin. Silloin rahallakaan ei ole niin väliä. Surullista joka tapauksessa.

Ja sellaisia kuten meidän lapset - avoimia, paljon ystäviä, urheilevia, harrastavia, kiinnostuneita kaikesta, osallistuvia. Asumme (edelleen) taajamassa joten kaikki on kävely/pyöräilyetäisyydellä.

Mutta uskon että vanhempien esimerkki on paras kasvattaja ja kokeilunhalu paras kouluttaja. Onneksi noiden isompien aikana ei vielä niin hirveästi pelejä /älypuhelimia ollutkaan jolloin oli tosiaan keksittävä oikeaa tekemistä:)

15

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeessä asutte jos lukiolainen tarvitsee 200€ kuussa itseensä ettei SYRJÄYDY? 

Uskotko että kaikilla on yhtä paljon rahaa?

Tästä maksaa kuntosalin, uimahallit, tennistunnit, omat matkansa ja leffa- ja ravintola/kahvilakäynnit, meikit, lahjat kavereille ym. turhuuden. Ei totisesti ole paljon tämä 200 euroa. Ei riittäisi, ellei kävisi siis itsekin töissä ja saa siitä keskimäärin satasen kuussa. 

Olen varma, että näistä kauhistelijoista kuitenkin suurin osa antaa tällaisiin aina silloin tällöin käteen rahaa.... hei, mä lähden uimaan, siinä viuhuu kymppi, hei mä lähden kaverin synttäreille, tarttis lahjaan rahaa ym. Kyllä nuorella on minusta oikeus myös vaatteisiin, jotka ovat tyylikkäitä. Ei tarvitse käyttää viidettä vuotta jotain samaa talvitakkia, vaikka se aivan hyväkuntoinen olisikin. Eli ostaa tästä joitain vaatteita, jotka eivät ole välttämättömiä varsinaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Missä ihmeessä asutte jos lukiolainen tarvitsee 200€ kuussa itseensä ettei SYRJÄYDY? 

Uskotko että kaikilla on yhtä paljon rahaa?

 

 

Tästä maksaa kuntosalin, uimahallit, tennistunnit, omat matkansa ja leffa- ja ravintola/kahvilakäynnit, meikit, lahjat kavereille ym. turhuuden. Ei totisesti ole paljon tämä 200 euroa. Ei riittäisi, ellei kävisi siis itsekin töissä ja saa siitä keskimäärin satasen kuussa. 

Olen varma, että näistä kauhistelijoista kuitenkin suurin osa antaa tällaisiin aina silloin tällöin käteen rahaa.... hei, mä lähden uimaan, siinä viuhuu kymppi, hei mä lähden kaverin synttäreille, tarttis lahjaan rahaa ym. Kyllä nuorella on minusta oikeus myös vaatteisiin, jotka ovat tyylikkäitä. Ei tarvitse käyttää viidettä vuotta jotain samaa talvitakkia, vaikka se aivan hyväkuntoinen olisikin. Eli ostaa tästä joitain vaatteita, jotka eivät ole välttämättömiä varsinaisesti. 

Jatkan vielä.... 

Kysymykseesi uskonko, että kaikilla on yhtä paljon.

Kyllä uskon, jos panostaa lapseen eikä omiin juttuihinsa. Meillä olisi toimeentulotuen takaama perusosa 870 euroa (emme siis ole tuella, olen kyllä töissä), antaisin tämän 200 siitäkin. Tekisimme kotona sitten vaatimattomampaa ruokaa ja tinkisin kaikista omista menoistani. 

Meillä kotona teinit saa 10-20€ kuukaudessa ja sillä pitää pärjätä aina seuraavaan palkkapäivään