Elät uudelleen elämäsi tähänasti parhaimmain päivän. Mikä se on? :)

Onnellinen

Eläisin uudelleen sen päivän, kun tajusin miten onnellinen ja onnekas olen. Helmikuu, pakkasta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Olimme aamulenkillä 1v kaksostemme kanssa. Kävelimme pitkän lenkin, ja pihatiellä pysähdyin katsomaan tien toiselle puolelle aukenevaa peltomaisemaa. Kaunis ilma, kirkas lumi, ja rattaissa nukkuvat lapset. Mies jota rakastan. Tunsin vain lämpimän tunteen levittyvän jokapuolelle, ja tajusin elämäni onnellisuuden. :)

sen jälkeen aina kun arki tuntuu raskaalta, väsyttää tai muuten vaan joku pieni asia painaa, niin muistan tuon hekten. Saan kiinni sen saman onnen tunteen, ja päivä pelastuu.

Kertokaa te, minkä päivän eläisitte uudestaan jos saisit? :)

Kommentit (13)

Vierailija

Seillainen päivä, jolloin eläisi kaikki jo kuolleet läheiset: isovanhemmat, kuollut veli ja rakas ystävä. Valitettavasti tuo päivä olisi sellainen, että silloin minulla ei olisi lapsia, mutta jos tuon päivän jälkeen sitten saisin elää uudelleen äitinä, niin kyllähän se minulle kelpaisi.

Resiprookkinen
Seuraa 
Liittynyt24.10.2015

Sen päivän, kun vaimo tuli  terveyskeskukseta ja kertoi olevansa raskaana. Mikäli nainen voi joskus loistaa onnea ulospäin, niin tuo on se hetki.

Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee.

Vierailija

Niitä on tietysti useitakin, näin muistelisin, enkä ala kovin tarkasti kertoa tänne.

Varmaankin jotkut päivät jotka on vietetty särkymättömän halutun harmonian vallitessa maaseudulla ja luonnossa liikkuen ja oleillen. Tasapainoa, mielenrauhaa, iloa. Tai sitten yksi tietty sateinen päivä syksyltä 2009, tarkkaa päivämäärää en muista. Ja sitten on mm. välähdyksiä joiltain matkoilta, miltei kokonaisia päiviä jolloin kaikki on mennyt nappiin ja on saanut nähdä ja kokea ihania uusia hetkiä, paikkoja, ihmisiä, eläimiä, hiekkateitä, kujia, pieniä hidastuneita melkeinpä menneisyydessä eläviä kyliä, tummia öitä, kaskaita, tulikärpäsiä...

Toivottavasti muisti ei koskaan mene, toivottavasti kaiken muistamisen arvoisen saa muistaa elämänsä loppuun saakka niin kirkkaasti ja samoin kuin mitä muistikuvat nyt kertovat.

Vierailija

Heräsin aamulla viehättävän opiskelijaneidon vierestä jonka kanssa hetken kuluttua sain elämäni ensimmäisen Todella Ison O:n.

Keskipäivällä tapasin naispuolisen tuttuni, joka ihmetteli miksi naamani oli korvissa ja kun kerroin syyn, hän totesi suoraan "kaverille kanssa!".  Ja tarkoitus oli vain mennä  hankkimaan etukäteistietoa illan treffikumppanista, joka sattui kuulumaan tämän naiskaverini tuttavapiiriin.

Iltasella oli siis sokkotreffit kolmannen neidon kanssa, jonka luona vietin varsin intohimoisen yön.

Eli kolme naista 13h sisällä petipuuhiin - unohtumattoman ainutkertainen vuorokausi poikamiesvuosinani!

Vierailija

En voi kertoa kun en halua itkeä. Mutta muistan sen päivän aamusta seuraavaan aamuun. Elämäni onnellisin päivä, mutta yksi siihen kuuluvasta on jo poissa. Siksi niin haikea muistella. Kiitos rakas kun kuuluit elämääni. Olet aina minussa.

Vierailija

Ei tule yhtä päivää mieleen mutta yksi viikko on ollut elämäni onnellisin. Teimme luokkaretken Ahvenanmaalle ja sain majoittua kaverini ja sen isän mökkiin. Kotona oli kurjaa ja tuo oli iso hengähdystauko kotoa. Olin niin onnellinen tuon viikon ajan.

Vierailija

Se päivä, kun sain tietää, ettei raskaus ollutkaan mennyt kesken. Olimme yrittäneet vauvaa hoidoilla ja ilman jo monta vuotta mieheni kanssa ja ainoana siihenastisena tuloksena oli yksi varhainen keskenmeno kaksi vuotta aiemmin. Olin rv:llä 9 ja viikkoa aiemmin oli alkanut kirkkaanpunainen, verinen vuoto ja vähäinen vatsakipu. Kävin silloin heti ultrassa, alkio oli vielä elossa mutta liian pienen näköinen viikkoihin nähden. Sillä käynnillä ei annettu toivoa. Varattiin viikon päähän kontrolliultra ja sanottiin suurinpiirtein, että jos ei siihen mennessä ole kunnon vuoto alkanut saatetaan tarvita kaavintaa. Menin kontrolliin ihan vakuuttuneena siitä, ettei vauva enää ole elossa, kun yllättäen kohdussa näkyikin kooltaan ihan viikkoja vastaava, hyvinvoiva alkio ja vuoto oli pari päivää aiemmin loppunut. Raskaus meni sen jälkeen hyvin ja sain terveen pojan :)

Muistan, miten valtavan onnellinen ja äärimmäisen hölmistynyt olin, kun minut tökättiin vastaanottohuoneen ulkopuolelle käytävälle seisomaan neuvolakortti ja ultrakuva kädessäni, vaikka laukkuun olin pakannut hammasharjan ja vaihtovaatteet kaavintaan jäämistä varten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ei tule yhtä päivää mieleen mutta yksi viikko on ollut elämäni onnellisin. Teimme luokkaretken Ahvenanmaalle ja sain majoittua kaverini ja sen isän mökkiin. Kotona oli kurjaa ja tuo oli iso hengähdystauko kotoa. Olin niin onnellinen tuon viikon ajan.

Piti kirjoittaa leirikoulu, ei luokkaretki. Olin kuudennella luokalla ja oppilaiden vanhempia tuli mukaan. Ei tosin minun kotoa joten majoituin kaverini ja sen isän mökkiin.

Vierailija

Joku niistä päivistä kun nyt jo 9-vuotias lapsi oli vielä vauva. En halua enää lisää lapsia, mutta haluaisin vielä kerran kokea yhden päivän ajan, millaista on olla vauvan äiti. 

Jos joku läheisistäni olisi kuollut, haluaisin tietysti viettää päivän heidän kanssaan.

Vierailija

Tunsin onnea kun syöpäni oli leikattu. Sain tulevaisuuteni takaisin. Se joka oli katkolla, ja olisin kuollut jossain toisessa maassa tai ajassa. Lähellä ollut kuolema väistyi viereltäni, jossa se oli ollut muutaman vuoden, suuren osan ajasta tietämättäni tuomassa mustuutta ja epätoivoa. Sain tulevaisuuden ja monia elinvuosia. Siitä on kohta 20 vuotta. Ei ehkä ihan perinteistä onnellisuutta. Olin kipeä pitkään sen jälkeenkin, mutta sisimmässäni tiesin että selviäisin. En tosin haluaisi elää tätä uudestaan.
On niitäkin päiviä, mutta niistä en puhu, en usko että ns. suuri yleisö täällä ymmärtäisi, koska niihin liittyy ei-dogmaattinen hengellisyys.
 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat