mitä ajattelet perheestä, jossa toinen vanhempi ex-narkkari ja
toisella on psyykkinen (hoidossa oleva) sairaus?
Kommentit (30)
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
En mitään. Meidän perhe on juuri tuollainen. Ei mua yleensäkään kiinnosta muiden asiat!
Ajattelen, että hyvä että ex-narkkari ja mielenterveyden sairaudet ovat hoidossa. Kaikkea hyvää heille vai teille?
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Että ap voisi puhua meidän perheestä :D
Sillä erotuksella vaan, että mieheni "nistin maine" johtuu valitettavasti hänen päihdeongelmaisesta perheestään (joten leima paukahti myös ainoalle ei-ongelmaiselle perheenjäsenelle) ja omasta sairaudestani parannuin jo kymmenen vuotta sitten, mutta sitä eivät tiedä ne ihmiset, joiden kanssa en ole ollut viime vuosina läheisesti tekemisissä.
Eli en tekisi mitään tuomioita ulkopuolelta käsin.
En tunne sellaisia, mutta ajatuskin ahdistaa ja huolestuttaa. Pelottaisi minä päivänä kaikki leviää ja ovatko lapset turvassa ympäri vuorokauden. Jos olisi kyse omista lapsistani pikkulapsineen, olisin maha kuralla huolesta ihan jatkuvasti. Tuntuisi hirveältä, kun omiin lapsenlapsiin ei olisi minkäänlaisia "oikeuksia".
Jos se kävisi perheelle, tahtoisin juuri em. syystä ryhtyä näiden pikkulasten (lastenlasteni) oheishuoltajaksi ihan laillisesti.
En luottaisi, että elämä kantaa ja kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En tunne sellaisia, mutta ajatuskin ahdistaa ja huolestuttaa. Pelottaisi minä päivänä kaikki leviää ja ovatko lapset turvassa ympäri vuorokauden. Jos olisi kyse omista lapsistani pikkulapsineen, olisin maha kuralla huolesta ihan jatkuvasti. Tuntuisi hirveältä, kun omiin lapsenlapsiin ei olisi minkäänlaisia "oikeuksia".
Jos se kävisi perheelle, tahtoisin juuri em. syystä ryhtyä näiden pikkulasten (lastenlasteni) oheishuoltajaksi ihan laillisesti.
En luottaisi, että elämä kantaa ja kaikki menee hyvin.
justjust. Jos olisit mun anoppi/äiti niin et takuulla saisi mitään huoltajuutta. Olen psyykkisesti sairas nainen (pakko-oireinen häiriö). Sairaus on hoidettavana ja on säännöllinen kontakti mt-puoleen. Mitään vaaraa minusta ei ole kenellekään. Eikä myöskään ex-narkkarista ole vaaraan. Se nimenonaan tarkoittaa henkilöä, joka ei enää huumeita käytä.
Onneksi laki laittaa suitset tuollaisille ihmisille kuin sinulle ja me "epäonnistuneet, sairaat ja vähempiosaisetkin" saamme kasvattaa lapsemme ilman huostaanottoa ja muita huoltajia. On se jännä, että joku random av-mummo on kauhuissaan jos neuvola ja sosiaalityöntekijät ovat sitä mieltä että hyvin menee ja tukitoimille ei ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Niin, voi sairastua. Miksi kuitenkin altistaa lapsi vaaraan, kun kuitenkin on suuri riski ajautua pohjalle taas? Näillä ihmisillä on aina suurempi riski siihen.
Näissä "Mitä ajattelet siitätästäjatuosta" -ketjuissa on aina sellainen toisten elämää ylhäältä päin arvostelevan omahyväisen ihmisen katku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Niin, voi sairastua. Miksi kuitenkin altistaa lapsi vaaraan, kun kuitenkin on suuri riski ajautua pohjalle taas? Näillä ihmisillä on aina suurempi riski siihen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Psyykkinen sairaus ei ole sen kummempi asia kuin fyysinenkään sairaus. Jokaisella ihmisillä on sairauksia. Mihin vaaraan lapsi altistetaan kun psyykkinen sairaus ei useimmiten aiheuta minkäänlaista vaaraa edes itse sairastuneelle? Tuollainen ikävä ja tuomitseva asenne on myös haitallista lapsille, joten miksi hankkia lapsia, jos suhtautuu muihin ihmisiin noin alentuvasti? Haluatko altistaa lapsesi tuomitseville ja stigmatisoiduille ajatusmalleille?
Vierailija kirjoitti:
Näissä "Mitä ajattelet siitätästäjatuosta" -ketjuissa on aina sellainen toisten elämää ylhäältä päin arvostelevan omahyväisen ihmisen katku.
Tarkoitus ei ollut tämä. Olen itse psyykkisesti sairas. Silti minussa on paljon muutakin. Voin olla hyvä ystävä, vaimo, äiti..jne.... ap
Ajattelen, että toivon heille kaikkea hyvää, ja muistutan itseäni siitä, että juuri sinunlaisten takia terveys- ja sosiaslihuollolla on salassapitovelvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että toivon heille kaikkea hyvää, ja muistutan itseäni siitä, että juuri sinunlaisten takia terveys- ja sosiaslihuollolla on salassapitovelvollisuuksia.
Ja mitä ihmeen huonoa siinä on, että on salassapitovelvollisuus? Ei mun psyykkinen sairaus kaikille kuulu, ei todellakaan. Se mitä kerron psykiatrillä, jää minun ja hänen välisikseen. Näin kuuluu ollakin. ap
Jos olisi kyse lähipiiristäni, niin huolestuisin varmasti tasaisin väliajoin. Jos joku yhdentekevä tutun tuttu, niin ei erityisesti hetkauta, sillä näitä kyllä ihan oikeasti löytyy valitettavan monia Suomesta. Jos joku kysyisi minulta kannattaako tällaisten hankkia lapsia, sanoisin että ei kannata, mutta vapaa maa. Jos taas kyse olisi oppilaani perheestä, ja huomaisin lapsen oireilevan, niin totta kai huolestuisin yhdistettynä taustaan.
T.Ope.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Niin, voi sairastua. Miksi kuitenkin altistaa lapsi vaaraan, kun kuitenkin on suuri riski ajautua pohjalle taas? Näillä ihmisillä on aina suurempi riski siihen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Psyykkinen sairaus ei ole sen kummempi asia kuin fyysinenkään sairaus. Jokaisella ihmisillä on sairauksia. Mihin vaaraan lapsi altistetaan kun psyykkinen sairaus ei useimmiten aiheuta minkäänlaista vaaraa edes itse sairastuneelle? Tuollainen ikävä ja tuomitseva asenne on myös haitallista lapsille, joten miksi hankkia lapsia, jos suhtautuu muihin ihmisiin noin alentuvasti? Haluatko altistaa lapsesi tuomitseville ja stigmatisoiduille ajatusmalleille?
No tässä minun tietämässä tapauksessa on syytä olettaa, että tästä sairaasta äidistä saattaa olla vaaraa joko itselleen tai sille lapselle, sanotaan se sitten näin.
Miten niin psyykkinen sairaus ei ole vaarallinen kantajalleen tai ympäristölleen?
Tuntuu vain, että ihmisen halu lisääntyä menee kaiken järjen edelle. Joidenkin mielestä jopa kehitysvammaisten on ok saada lapsia. Niitä on täällä niin paljon jo, ettei kannattaisi tehtailla yhtään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kyse lähipiiristäni, niin huolestuisin varmasti tasaisin väliajoin. Jos joku yhdentekevä tutun tuttu, niin ei erityisesti hetkauta, sillä näitä kyllä ihan oikeasti löytyy valitettavan monia Suomesta. Jos joku kysyisi minulta kannattaako tällaisten hankkia lapsia, sanoisin että ei kannata, mutta vapaa maa. Jos taas kyse olisi oppilaani perheestä, ja huomaisin lapsen oireilevan, niin totta kai huolestuisin yhdistettynä taustaan.
T.Ope.
Hohhoijaa :D Tajuatko ollenkaan kuinka monella on psyykkinen sairaus? Monella on ollut syömishäiriö, pakko-oirienen häiriö, masennus jne...? Opetatko koulussakin, että ihmisen saa tuomita ikuisesti menneisyyden virheistä esim narkkaritaustasta? Huumeista kun voi ihan oikeistakin päästä eroon. Eli kun on joskus käyttänyt huumeita, niin ei saisi sen jälkeen enää elää normaalia elämää? Tai jos sairastunut, niin ei saisi sen takia hankkia lapsia? Muistatko myös huolestua niistä lapsista, joiden vanhemmilla on esim suolisto-ongelmia, syöpää, sydänvaivoja, ms-tautia? Vai ovatko vain psyykkisesti sairaat sitä roskasakkia? Psyykkinen sairaus ei ole sen kummempi kuin fyysinenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Niin, voi sairastua. Miksi kuitenkin altistaa lapsi vaaraan, kun kuitenkin on suuri riski ajautua pohjalle taas? Näillä ihmisillä on aina suurempi riski siihen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Psyykkinen sairaus ei ole sen kummempi asia kuin fyysinenkään sairaus. Jokaisella ihmisillä on sairauksia. Mihin vaaraan lapsi altistetaan kun psyykkinen sairaus ei useimmiten aiheuta minkäänlaista vaaraa edes itse sairastuneelle? Tuollainen ikävä ja tuomitseva asenne on myös haitallista lapsille, joten miksi hankkia lapsia, jos suhtautuu muihin ihmisiin noin alentuvasti? Haluatko altistaa lapsesi tuomitseville ja stigmatisoiduille ajatusmalleille?
No tässä minun tietämässä tapauksessa on syytä olettaa, että tästä sairaasta äidistä saattaa olla vaaraa joko itselleen tai sille lapselle, sanotaan se sitten näin.
Miten niin psyykkinen sairaus ei ole vaarallinen kantajalleen tai ympäristölleen?
Tuntuu vain, että ihmisen halu lisääntyä menee kaiken järjen edelle. Joidenkin mielestä jopa kehitysvammaisten on ok saada lapsia. Niitä on täällä niin paljon jo, ettei kannattaisi tehtailla yhtään lisää.
Itselläni kehitysvammainen lapsi. Miten hän on huonompi ihminen kuin esim sinä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tietysti. Tunnen ex-narkin, jolla psyykkisiä ongelmia, miehensä on kai "normaali".
Ihmettelen kyllä, miksi pitää lapsia tuollaiseen tuoda, mutta eipä ole minun asiani.
Miten niin tuollaiseen tilanteeseen? Ex-narkkarihan ei enää huumeita käytä ja psyykkisiä sairauksia nyt on todella monella. Aivan kuka tahansa voi sairastua.
Niin, voi sairastua. Miksi kuitenkin altistaa lapsi vaaraan, kun kuitenkin on suuri riski ajautua pohjalle taas? Näillä ihmisillä on aina suurempi riski siihen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Psyykkinen sairaus ei ole sen kummempi asia kuin fyysinenkään sairaus. Jokaisella ihmisillä on sairauksia. Mihin vaaraan lapsi altistetaan kun psyykkinen sairaus ei useimmiten aiheuta minkäänlaista vaaraa edes itse sairastuneelle? Tuollainen ikävä ja tuomitseva asenne on myös haitallista lapsille, joten miksi hankkia lapsia, jos suhtautuu muihin ihmisiin noin alentuvasti? Haluatko altistaa lapsesi tuomitseville ja stigmatisoiduille ajatusmalleille?
No tässä minun tietämässä tapauksessa on syytä olettaa, että tästä sairaasta äidistä saattaa olla vaaraa joko itselleen tai sille lapselle, sanotaan se sitten näin.
Miten niin psyykkinen sairaus ei ole vaarallinen kantajalleen tai ympäristölleen?
Tuntuu vain, että ihmisen halu lisääntyä menee kaiken järjen edelle. Joidenkin mielestä jopa kehitysvammaisten on ok saada lapsia. Niitä on täällä niin paljon jo, ettei kannattaisi tehtailla yhtään lisää.
Sanoin että "ei useimmiten aiheuta vaaraa". Kerropa minulle, miten esim pakko-oireinen häiriö aiheuttaa vaaraa yhtään kenellekään? Ja kenestä tahansa saattaa olla vaaraa. Skitsofreniakaan ei ole este äitiydelle, silloin kuin sairaus on hallinassa. Eikä se oikealla lääkityksellä aiheuta vaaraa. Ihmisiä ei voi tuomita etukäteen. Me psyykkisesti sairaat olemme ihan normaaleja ihmisiä, osa meistä käy töissä, osa saattaa olla jo eläkkellä. Meillä on sairaus joka vaikuttaa elämään, mutta tässä mielessä emme poikkea esim syöpäpotilaista.
Pitäiskö ajatella jotain?
Minulla on ihan tarpeeksi omiakin murheita, ehkä sinunkin kannattaisi hankkia elämä?