Eräs yksinelävä juttelee kissalleen

Olisi kauhean surullista ja ankeaa, jos lemmikin omistaja ei puhuisi lemmikilleen ollenkaan. Varsinkin, jos taloudessa ei olisi muita ihmisiä. Omistaja ja eläin möllöttäisivät vain hiljaa päivästä ja vuodesta toiseen.

Kyllä mä juttelen kissalleni ja vaikka sille puurokattilalle. Eniten silloin kun olen yksin (kissan kanssa) kotona, mutta myös silloin kun mies on kotona. Outoa se olisi olla puhumatta kissalle :O

Mäkin juttelen kaikille elukoille. Kanoja ilmeisesti pidän kielitaidottomina, koska niille sanon vain "pooot pot poot", muille puhun ihan suomea. 

Tiedän, että joissain perheissä myös vastataan "lemmikin äänellä", jos sitä puhutellaan, kaikilla lemmikeillä on sitten oma puhetapansa, murteensa ja äänensä. :D Mäkin joskus puhun koiran puolesta; "no minä menen nyt tänne sotkemaan tätä sitten", "no tämmöisen minä kyllä voisin syödä" jne. 

Minä puhun kaikille eläimille. Varsinkin meidän kanilla on hyvät jutut. Olisipas tylsää olla ihminen jonka mielestä eläinten kanssa ei voi jutustella.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Älä nyt, äitini juttelee paitsi katille, niin vaikka puurokattilallekin! "Mitäs sinäkin nyt siinä menit yli kiehumaan?"

 

 

Sun äiti on mun miehen sukulaisielu. Siltä pääsi kaurapuuro kiehahtamaan yli ja huuto oli kauhea: "olisit saatanan mulkku pysynyt siellä kattilassa."

Mä puhun joskus noin mun hieman hitaaksi käyneelle läppärille. "Voisitko nyt hemmetin paskakasa ladata nopeammin, ei ole koko päivää aikaa odottaa!"

Tai:

"Mihis mä nyt tallennan tän tiedoston?"

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhean surullista ja ankeaa, jos lemmikin omistaja ei puhuisi lemmikilleen ollenkaan. Varsinkin, jos taloudessa ei olisi muita ihmisiä. Omistaja ja eläin möllöttäisivät vain hiljaa päivästä ja vuodesta toiseen.

Eläin ei ymmärrä puhetta. Ei kissat, ei kalat, ei marsut. Ainoastaan äänensävy. Kiroile vaikka kauniisti ja hauku sitä. Muuttuuko reaktio?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olisi kauhean surullista ja ankeaa, jos lemmikin omistaja ei puhuisi lemmikilleen ollenkaan. Varsinkin, jos taloudessa ei olisi muita ihmisiä. Omistaja ja eläin möllöttäisivät vain hiljaa päivästä ja vuodesta toiseen.

 

 

Eläin ei ymmärrä puhetta. Ei kissat, ei kalat, ei marsut. Ainoastaan äänensävy. Kiroile vaikka kauniisti ja hauku sitä. Muuttuuko reaktio?

Väitinkö kommentissani, että ymmärtää? En. Tiedän, ettei ymmärrä. Se ei silti muuta sitä, että lemmikille puhumattomuus olisi kurjaa ja outoa. Mikäs siinä, jos haluaa kiroilla eläimelle lempeästi, mutta moni taitaa mieluummin höpötellä jotain positiivisempaa.

Ja mä juttelen kuolleelle miehelleni. Mutta en olekaan normaali vaan leski.

Mä juttelen kaikille eläimille ,mies ja lapsi löytyy myös.Ammatiltani olen eläinlääkäri ja voin kertoa,että eläimet pitävät siitä ,kun niille jutellaan.Ei siinä mitään hullua ole.Sitäpaitsi yksinjuttelu tekee hyvää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, äitini juttelee paitsi katille, niin vaikka puurokattilallekin! "Mitäs sinäkin nyt siinä menit yli kiehumaan?"

Sun äiti on mun miehen sukulaisielu. Siltä pääsi kaurapuuro kiehahtamaan yli ja huuto oli kauhea: "olisit saatanan mulkku pysynyt siellä kattilassa."

 

 

Mä puhun joskus noin mun hieman hitaaksi käyneelle läppärille. "Voisitko nyt hemmetin paskakasa ladata nopeammin, ei ole koko päivää aikaa odottaa!"

Tai:

"Mihis mä nyt tallennan tän tiedoston?"

Ilmeisesti muutkin harrastavat tätä samaa, sillä Samsungin älytelevisio tallentaa puheen ja lähettää ne analysoitavaksi.

Saisi yleistyä, niin tulisi totuudenmukaista palautetta. Minun Samsung-vainajasta olisivat saaneet suoraa palautetta, että saatanan torvisoittokunta on fanfaaria soittamassa joka kerta kun sen päälle pistää ja sammuttamisen jälkeen jää sininen majakka vilkuttamaan valoa, eikä virtanappulaa koko paskassa. Kanavat on ja pysyvät siinä järjestyksessä kun herra Samsung on ne päättänyt. Viimeinen pisara oli kun yritin katsoa kuvia tietsikasta, mutta Samsung märisi, että antennisignaali on heikko tai puuttuu ja pisti ruudun pimeäksi nopeammin kuin ehdin valita tuloksi muun kuin telkun. Siellä on paskaläjä odottamassa SER pisteeseen pääsyä.

Kyllä meidän faijan jättisuuri kollikissa ymmärsi jonkun verran puhetta. Esim. komennot alas, ei pääse ulos, ulos, uimaliivit, valjaat, ei koske, pois, tänne, istu, tassu ja sauna, koriin.

Katti rakasti kalalle menoa, ja sille puettiin pelastusliivit päälle soutuveneeseen. Niin että kun sanottiin uimaliivit, se istahti nätisti kaapin luo ja odotteli, että faija kaivoi ne liivit kaapista. Eikä niitä talvella käytetty.

Ulos se pyysi parvekkeelle maukumalla, ja jos sano "ei pääse ulos", se häippäsi oven luota maukumasta.

Koriin-käskyllä se meni koppaansa. Tassua osasi antaa ja istua maitonappia vastaan ja sauna tarkoitti, että faija meni saunaan ja kissa kanssa, pesuvatiin istumaan. Se kävi myös suihkussa. Kuoli 18-vuotiaana.

Minä juttelen kaikenlaisille eläimille, usein myös luonnoneläimille. Tänä aamuna ulkoilutin koiraani (jolle tietysti juttelen paljon), tuli mustarastas ikään kuin kontaktia hakien lähelleni pensaaseen katselemaan. Kysyin siltä, että mitä asiaa, mitä kuuluu? Tervehtimään vaan tuli. Toivotin sille Jumalan siunausta ja sitten se lensi jatkamaan touhujaan.

Hyönteisillekin kesäisin joskus puhelen, varsinkin jos hyönteinen istahtaa kädelleni. Joskus kehittelen niille lauluja, tai laulan olemassaolevia, kuten kiiltävän kauniin kovakuoriaisen laskeuduttua käsivarrelleni, pakko oli lauleskella Ellan ja Aleksin MC koppakuoriaista :D 

Minulla on aina ollut pienestä asti erityinen yhteys eläimiin, mikä on suuresti lohduttanut koska lapsena ja nuorena olin ihmisten kiusaama ja hyljeksimä. Minusta tuntuu että kaikki eläimet on saman hengen ilmentymiä, saman tietoisuuden, ja ne kyllä ymmärtävät mitä niille kommunikoi, vaikkeivat varsinaisesti ymmärräkään ihmisten kielen sanoja. Yhteys eläimiin on pohjimmiltaan ajattelevaa mieltä syvemmällä sielun tasolla, mutta samalla tapaa kuin linnulle on ominaista laulaa omaa lauluaan kun on iloinen, ihmiselle on ominaista höpöttää ja puhua kun on iloa eläimen kohtaamisesta.

Meidän kanilla ei ainakaan ole mitään epäselvyyttä siitä mitä "hapankorppu" ja "banaanilastu" tarkoittavat. Toisaalta sana "ei" on mennyt tosi huonosti perille.

Se myös vastaa puheeseen, mutta tietysti kanien kielellä. Heilauttaa korviaan tai häntäänsä tai tulee kiinnostuneena katsomaan mitä jännää se emäntä nyt puuhaa...

Ihmiset jotka väittävät etteivät eläimet ymmärrä mitään ovat yleensä samoja joiden mielestä eläinten huono ja kylmä kohtelu on ihan asiallista. Ihmisen ylemmyys ja suuri järki ei sellaisista pitkälle paista.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, äitini juttelee paitsi katille, niin vaikka puurokattilallekin! "Mitäs sinäkin nyt siinä menit yli kiehumaan?"

Minä teen muuten tätäkin :)

-2

Minä juttelen ja lässytän kissoille ja ne maukuvat takaisin. Ja olen nähnyt muidenkin tekevän niin. On jotenkin hauskaa kuunnella kun appiukko lässyttää kissoille, iso mies :D

Minä puhun itsekseni ilman kissaa tai muutakaan eläintä. Ainakin saan vastauksen ja aina oikean:). En jaksaisi puhua tai lässyttää joutavia. En ole niin tehnyt lastenikaan kanssa.

Moni perheellinenkin juttelee kissalleen. 

Minä juttelin just pihamaalla hyppelevälle mustarastaalle. Kyselin mm. löytyykö vielä evästä ja eikö varpaita jo palele. Olen todella outo. 

hieman vieroksun tätä aloitusta, eipä muuta

Vierailija kirjoitti:

hieman vieroksun tätä aloitusta, eipä muuta

Miksi, perustele nyt jotenkin.