Mies on kannustanut mua opiskelemaan, toteuttamaan haaveeni

Suomen kokoisessa maassa ei ole ollenkaan välttämätöntä asua koko viikkoa samalla paikkakunnalla. Otat Helsingissä soluhuoneen, jossa olet opeikelulle välttämättömät ajat ja käytät se opiskeluun ja lopun aikaa olet kotona miehen kanssa laatuaikaa viettämässä.

Et todellakaan halua erottaa miestäsi lapsistaan - sehän tarkoittaisi, että myös teidän yhteiset lapset saa jättää kun siirtyy seuraavaan suhteeseen.

Sinä aikuisena ihmisenä selviät siitä että ole miehestä pitkiä aikoja erossa, mut lapset ei selviä. Eikä isä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Ei lasten isäsuhdetta voi vaarantaa muutaman vuoden opiskelujen vuoksi. Puoliso harvoin on yhtä tärkeä ihmiselle kuin omat lapset, ja näin sen kuuluukin mennä. Lapset tarvitsevat vanhempiaan enemmän kuin aikuiset ihmiset toisiaan.

En minä sinne Helsinkiin ole pariksi vuodeksi löhtemässä, vaan ihan lopullisesti. Nykyisessä asuinpaikassa ei ole minulle mitään. Ei kavereita, ei perhettä ja työkin loppuu tammikuussa. En ymmärrä miksi mies oikein kannusti pois ja suunnitteli yhteistä tulevaisuutta kun halusikin sitten jäädä.

Ja mies tosiaan näkee lapsiaan joka toinen vkl ei koskaan useammin. Ei edes loma-aikoina. Täältä on suora lentoyhteys Helsinkiin ja lapset voisi käydä samalla tavoin joka toinen vkl.

No ei tietenkään se lapsiaan jätä. Ja turhaan sinäkin hänen vuokseen uhraat loppuelämäsi uhraat jos ei kerran ole sillä paikkakunnalla mitään muuta? Mene opiskelemaan, jos teidät on tarkoitettu toisilleen niin kyllä selviätte etäsuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kokoisessa maassa ei ole ollenkaan välttämätöntä asua koko viikkoa samalla paikkakunnalla. Otat Helsingissä soluhuoneen, jossa olet opeikelulle välttämättömät ajat ja käytät se opiskeluun ja lopun aikaa olet kotona miehen kanssa laatuaikaa viettämässä.

Et todellakaan halua erottaa miestäsi lapsistaan - sehän tarkoittaisi, että myös teidän yhteiset lapset saa jättää kun siirtyy seuraavaan suhteeseen.

Vahinkoalapeukku tälle. 

Luin ensin huolimattomasti, että lapset yhteisiä. Mutta jos et ole ap lasten äiti, niin älä puutu heidän asioihinsa. Sulla on hieno mies, kun ei halua hylätä lapsiaan. Mun isä muutti ulkomaille vaimonsa kanssa ja muutenkin on ollut vähän ne mun tarpeet niin ja näin. 

Uusi vaimo kuvitteli saavansa kultaa mutta saikin pikkuvauvan. Olisi sen ehkä pitänyt tajuta, kun kerran isä niin helposti hylkäsi vanhan. Mutta ei tajunnut ja nyt itkee toteutumattomien unelmiensa perään. (Ovat siis yhdessä, läheisriippuvaisiakin tai jotain.) 

Lapsetko nyt stten estävät aloittajaa toteuttamasta haaveensa? Aika kylmää kyytiä.

Kyllä mä olen edelleen lähdössä ja mies jää. Ei ole yhteisiä lapsia, eikä tule. Miehen lapsiin yritin useiden vuosien ajan luoda yhteyttä, siinä onnistumatta. Lasten äiti vaikuttaa lapsiin niin voimakkaasti, en sitä jaksaisi lähteä sen enempiä avaamaan. Sen sanon että lapsen äiti ja mies erosivat kauan ennen minua.

Onko tosiaan kohtuutonta pahoittaa mielensä kun mies on valehdellut minulle? 

Joka toinen viikonloppu isällään ja mies ei voi muuttaa? Yleensä lapset ei miehiä niin paljon sido, moni ei tapaa eron jälkeen lapsiaan enää ollenkaan. Ja kun mies on kuitenkin valmis olemaan sinusta erossa, niin hän ei ole erityisen tunteellinen. Muut mammat täällä ajattelee vaan omalla sydämellään, itse eivät tietenkään jättäisi lapsiaan. Monipa mies vaan jättää - nyt on joku muukin syy ja lapset vain osasyy tai tekosyy.

Anna mennä vaan silti. Opiskelemaan lähteminen ja Helsinkiin muuttaminen tulee olemaan parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Ja mieskin ruinaa vielä takaisin tai pahimmassa tapauksessa muuttaa perässä, kun et enää häntä halua. Näin ne hommat aina menee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen edelleen lähdössä ja mies jää. Ei ole yhteisiä lapsia, eikä tule. Miehen lapsiin yritin useiden vuosien ajan luoda yhteyttä, siinä onnistumatta. Lasten äiti vaikuttaa lapsiin niin voimakkaasti, en sitä jaksaisi lähteä sen enempiä avaamaan. Sen sanon että lapsen äiti ja mies erosivat kauan ennen minua.

Onko tosiaan kohtuutonta pahoittaa mielensä kun mies on valehdellut minulle? 

 Se on tietenkin ihan oikein, mies on nyt puhunut kahteen suuntaan hyvää ja kaunista, kuten miehet usein tekevät tuollaisissa tilanteissa (uusperhekuviot).

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen viikonloppu isällään ja mies ei voi muuttaa? Yleensä lapset ei miehiä niin paljon sido, moni ei tapaa eron jälkeen lapsiaan enää ollenkaan. Ja kun mies on kuitenkin valmis olemaan sinusta erossa, niin hän ei ole erityisen tunteellinen. Muut mammat täällä ajattelee vaan omalla sydämellään, itse eivät tietenkään jättäisi lapsiaan. Monipa mies vaan jättää - nyt on joku muukin syy ja lapset vain osasyy tai tekosyy.

Anna mennä vaan silti. Opiskelemaan lähteminen ja Helsinkiin muuttaminen tulee olemaan parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Ja mieskin ruinaa vielä takaisin tai pahimmassa tapauksessa muuttaa perässä, kun et enää häntä halua. Näin ne hommat aina menee.

"Yleensä lapset ei miehiä niin paljon sido" Miksi pitäisikään ajatella, että lapset miestä jotenkin sitoisivat? Vaikuttaa sille, että mies on sydän paikallaan-tyyppinen ja haluaa pitää lapset lähellään. 

Tai sitten hän käyttää lapsia tekosyynä. Mutta silti tuo lasten sitominen on hassu ajatus, on miehiä, joille lapset tärkeitä ihan itsenään, eikä vain tyyliin että lapsia tarttee hoitaa. Tai sitten mies ei täysin luota eksäänsä ja haluaa itse olla lapsille läsnä.

Oli miten oli, kamalaa apta kohtaan :( Lapset voi ihan hyvin matkustaa tuota väliä vaikka kerran kuussa ja viettää lomia isän luona. Lentoliput esim Oulusta 30€/kpl jos varaa hyvissä ajoin. Skypet ym on keksitty. 

Aivan järjetöntä isältä jäädä exän vuoksi roikkumaan. Ymmärtäisin jos lapset olisi viikko-viikko.. 

Mies käyttää nyt lapsia tekosyynä siihen, että häntä itseään pelottaa muutos. Olisikp hänelle realistista saada uusi työpaikka pk-seudulta? Entä asuminen? Norskilla on halpoja lentoja kotimaassa, jos paikkakunnat natsaavat. Pidä unelmistasi kiinni!

 Niin niin, muutos pelottaa, joten mies lähettää sinut stadiin ankkurinaiseksi. Parisuhteenyhdistämisprosessi alkaa sitten kun olet saanut arjen yksin rullaamaan, asunnot on kalustettu ja ympäristöön ja uusiin ihmisiin tutustuttu. Mammanpoika tulee perässä.

Mieheltä loppuu myös työt ensi vuoden maaliskuussa, ja paljon todennäköisemmin työllistyisi Helsingissä. Asunnon hankinta olisi varmaan se suurin juttu, vaan jos tuo koulu nyt natsaa niin mehän pääsisimme ainakin aluksi Hoasille.

Tuntuu niin pahalta, mies sanoi ettei halua enää puhua asiasta. :( 

Olitkohan yksin käsittänyt, että olette muuttamassa yhdessä? Jospa mies kannusti sinua toteuttamaan unelmiaan, mutta ajatus olikin koko ajan, ettei hän kuulu niihin? Typerää häneltä tietysti antaa ymmärtää niin. Mies taitaa olla hiukan taivaanrannanmaalari? Maalailee ihania itsesitoteuttamisvisioita ilman realiteetteja?

Vierailija kirjoitti:

Olitkohan yksin käsittänyt, että olette muuttamassa yhdessä? Jospa mies kannusti sinua toteuttamaan unelmiaan, mutta ajatus olikin koko ajan, ettei hän kuulu niihin? Typerää häneltä tietysti antaa ymmärtää niin. Mies taitaa olla hiukan taivaanrannanmaalari? Maalailee ihania itsesitoteuttamisvisioita ilman realiteetteja?

En ollut, puhui itsekin työkuvioista ym. On ilmaissut selvästi aiemmin halunsa muuttaa, mutta nyt taitaa kuitenkin sitten jänistää. Yritin puhua hänen kanssa, mutta nyt kun ilmaisi ettei halua asiasta enempää puhua niin en voi mitään. Eihän se tietty ole edes varmaa pääsenkö haluamaani opiskelupaikkaan, mutta jos en niin aion silti muuttaa kunhan sopiva asunto löytyy. Oulu tosiaan on tässä lähellä, ja lapset pääsisi käymään meillä niin usein kuin haluaisi.