Mikä tekee ihmisestä äärimmmäisen uteliaan?

Vierailija

Kurkitaan naapurien tekemisiä ikkunoista, vahditaan heidän liikkeitään, juorutaan kaikista ihmisistä,  kun puhutaan, puhutaan muiden ihmisten asioista tyyliin "se Marjakin on nyt sitten..." eli keskustelunavaukset on aina jotain tällaista toisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä liittyvää ja kaikki antennit on suunnattu ulospäin muiden ihmisten tarkkailuun. Oma seuraelämä on aika vilkasta, joten ei ole edes siitä kyse, ettei olisi mitään elämää.

Mikä saa ihmisen toimimaan näin? Miksi toisten elämän tarkkailusta tulee niin valtavan iso osa elämää?

Kommentit (11)

Vierailija

En osaa kyllä sanoa, sama varmaan minkä hyvänsä ominaisuuden tai tavan kanssa, mistä sen nyt voisikaan tietää, miksi Minna tykkää katsoa tosi-tv:tä tai Pasi lukee sotakirjoja. 

Vierailija

Se on se viihdepuoli.
Jokapäiväiset huvit/ilot. Varmaankin tapa.
Jatkuvaa striimiä niinku ihan mulle vaan järkättyä.

Eli ehkä huono tapa, kerta kaikkiaan. Jotkut lukee noita seiska-lehtiäkin, toiset ei ikinä.

Vierailija

Meidän taloyhtiössä on yksi mummo, joka on aina naama kiinni ikkunassa ja sieltä kyylää tapahtumia. Eikä siis asu edes yksin. Muutaman kerran olen vilkuttanutkin tai jäänyt tuijottamaan takaisin.  

Vierailija

Tunnen ihmisiä, joilla on perhe, työ, harrastuksia, menoja, mutta silti sen lopun aikaa vahtaavat toisia ja puhuvat ja juoruavat minkä ehtivät.  Ei siis ole vain yksinäisten mummojen puuhaa.

Katse

Tiedän ihmistyypin.tullut itselle kuva että nämä uteliaat suuntaavat toiminnalla huomion pois itsestä ja omista ongelmista ,puutteista.joku muu teki virheen tms.jos kysyy uteliaalta mitä sulle kuuluu tai miten sun harrastukset menee tms.tyypit menee vaikeaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisiä, joilla on perhe, työ, harrastuksia, menoja, mutta silti sen lopun aikaa vahtaavat toisia ja puhuvat ja juoruavat minkä ehtivät.  Ei siis ole vain yksinäisten mummojen puuhaa.


Toiset on vain paskamaisia luonteita. Huono itsetunto tai narsistisuus aiheuttaa että alentamalla muita ylentää itsensä kun ei ole sitä sisäistä vahvuutta, joka saa uskomaan että on hyvä puutteineen ja vahvuuksineen..

Vierailija

Ensinnäkin, tieto on valtaa. Ei niinkään tai ehkä ollenkaan valtaa sen yli, josta tiedetään, koska jos sitä ei kiinnnosta niin sen yli ei valtaa saa, mutta se on kuitenkin valtaa kaikkien niiden kanssajuoruajien yoi, jota kiinnostaa. Valtaa kertoa tai olla kertomatta, valtaa saada pysäytettyä heidä tjuoruamaan jne, valtaa tdä itsestään hetkeksi tarinan keskipisteen.

Toiseksi varsinkin vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet kollektiivisessa yhteisöissä, joissa jokaista naapuria ja tuttavaa oli vahdittava, koska kaikki saattoivat milloin tahansa tarvita apua tai puuttumista. Se saattoi olla konkreettista (tyyliin jalka poikki ja kukaan ei kanna roskia ulos tai vaikka opiskeluasintoa tarvitsvia nuoria tms) tai se saattoi olla siveellistä ja moraalista (joku tulemaisillaam peelurin viettelemäksi tai joku tullut jo raskaaksi esiaviollisesta seksistä ja sitten jätetyksi). Aikana ennen hyvinvointivaltiota - siis jonnekin 1970-luvun puoliväliin asti - tämä oli ehdottoman tarpeen. Ajatus yhteisön huolenpitovelvollisuudesta alkoi oikeastaan hukkua vasta 1980-luvun lopun nousukaudella ja sen jälkeisessä lamassa. 

Tämän takana on myös perikristillinen ajatus siitä, että ihmiset ovat veljiensä vartijoita, eli että yhden synnit ja toisaalta myös meriitit lasketaan koko yhteisön päälle ja koko yhteisö saa niistä palkkion tai rangaistuksen. Siksi ne kuuluvat kaikille, eikä yksityisasioita oikeastaan ole.

Vierailija

Näkemäni perusteella se on periytyvää. Lisäksi siihen liittyy, tietämissäni tapauksissa, muitakin käytöstapojen suuria puutteita. Kuten pienimuotoista varastelua ja erittäin härskiä sopimatonta puhetta. Esimerkiksi jos näkevät pariskunnan kävelyllä niin sanovat siihen heti että nuokin on menossa n*ssimaan, katsokaa kohta nuo n*ssii, kohta tuossa talossa n*ssitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat