Onko parempi asua pienellä paikkakunnalla syrjässä vai sitten pienessä kaupungissa kiinni muissa omakoti/rivitaloissa?

Vaikea sanoa - riippuu sinusta.

Syrjässä haluaa asua erittäin harva nykyään. Tämän näkee ihan siitä, että siellä talot ovat halvempia, eivätkä silti liiku.

Suurin ongelma on liikkuminen. Kaikki matkat autolla alkaa olla pidemmän päälle ongelma. Ei niinkään taloudellisesti, mutta liikunnallisesti/terveydellisesti. Toisekseen, olisi hyvä olla joku varayhteys kotiin julkisilla, bussi vähintään. Näitä tilanteita tulee vähintään muutama vuodessa. Kaupungissa tämä toteutuu.

Jos on lapsia niin nämä kysymykset ovat kertaluokkaa isommat.

Syrjässä. En kestä idioottien keskuudessa olemista. Olin viikon sukuloimassa pientaloalueella, jossa olohuoneen ikkunasta näki naapurin keittiöön ja keittiön ikkunasta toisen naapurin olohuoneeseen. Koiranhaukuntaa aamuviidestä puoleenyöhön, trampoliinin narinaa ja kakaroiden kiljuntaa, ruohonleikkurin meteliä, lehtipuhaltimia, mopoja, autoja, keskuspölynimuria. 

Korvat soivat siitä metelistä vielä kotonakin hyvän aikaa. 

Minulle tuo on helppo kysymys. Tietenkin syrjässä. Kun tuntee itsensä, niin tietää mitä haluaa ja tarvitsee.

Nuorena olin sitä mieltä että ison kaupungin ydinkeskustassa paras asuinpaikka. Nyt 50+ iässä mahdollisimman kaukana sellaisesta paras asuinpaikka.

Ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta, sillä tämä riippuu siitä asujasta. Joku arvostaa omaa rauhaa, toinen palvelujen läheisyyttä.

Kaupungistakin voi löytää paikan mikä on syrjässä. Meiltä ei näy naapureihin, ihana hiljainen metsä on ympärillä. Silti alle vartti kaupungin keskustaan. Olen myös asunut todella syrjässä pienellä paikkakunnalla, jonka hiipuviin palveluihin oli kotoamme matkaa 26 kilometriä. Kyllä minä sitä totaalista omaa rauhaa rakastin, mutta elämä siellä oli muutoin liian hankalaa ja ankeaa etenkin kun oli lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjässä. En kestä idioottien keskuudessa olemista. Olin viikon sukuloimassa pientaloalueella, jossa olohuoneen ikkunasta näki naapurin keittiöön ja keittiön ikkunasta toisen naapurin olohuoneeseen. Koiranhaukuntaa aamuviidestä puoleenyöhön, trampoliinin narinaa ja kakaroiden kiljuntaa, ruohonleikkurin meteliä, lehtipuhaltimia, mopoja, autoja, keskuspölynimuria. 

Korvat soivat siitä metelistä vielä kotonakin hyvän aikaa. 

Sama, kävimme sisareni luona viiden perheen rivitalossa, tässä ei kyllä ollut lähellä muita taloja mutta ne naapurit ihan perseestä.

Jatkuvia riitoja kaikesta.

Se on omista mieltymyksistä ja elämäntilanteesta kiinni. Lasten takia asumme nyt helposti pienessä kaupungissa, tosi kiva kun pääsevät pyörällä mihin vain. Mutta haaveena on muuttaa johonkin omaan metsämökkiin kun lapset on omillaan. 

Huonoja vaihtoehtoja molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjässä. En kestä idioottien keskuudessa olemista. Olin viikon sukuloimassa pientaloalueella, jossa olohuoneen ikkunasta näki naapurin keittiöön ja keittiön ikkunasta toisen naapurin olohuoneeseen. Koiranhaukuntaa aamuviidestä puoleenyöhön, trampoliinin narinaa ja kakaroiden kiljuntaa, ruohonleikkurin meteliä, lehtipuhaltimia, mopoja, autoja, keskuspölynimuria. 

Korvat soivat siitä metelistä vielä kotonakin hyvän aikaa. 

 

Sama, kävimme sisareni luona viiden perheen rivitalossa, tässä ei kyllä ollut lähellä muita taloja mutta ne naapurit ihan perseestä.

Jatkuvia riitoja kaikesta.

Riidat toki harmillisia, eikä sellaisten takia kukaan halua olla kovin lähellä naapureita.

Mutta ei se aina ole niin. Ottamatta kantaa sen kummemmin maaseutu/kaupunki, niin asumme nyt Helsingissä pientaloalueella 10km Erottajalta. Eli hyvin lähellä keskustaa, ja hyvin tiivistä on. Yhdeltä puolelta talon seinästä on 4m tontin rajalle, ja rajalta 4m naapurin seinä. Mutta silti on tosi kiva asuinalue. Naapureiden kanssa ollaan hyvissä väleissä, ja moikataan aina kun nähdään. Kaikki naapurit silti kunnioittaa yksityisyyttä. Kriittiset tontin osat (terassit ym) on kaikilla näkösuojattu. Vaikka itse olen "maalta" kotoisin, niin viihdyn hyvin. Toki asuinpaikkaan vaikuttaa se, että ns pakolliset palvelut (lapsille hyvä koulu jne) ovat pyörä/kävelymatkan päässä.

Asuin aiemmin rivarissa, jossa oli myös naapurit lähellä. Ne eivät niinkään haitanneet, kun siinäkin yksityiset pihat oli hyvin suojattu. Mutta missä oli ongelmia, oli taloyhtiön "yhteistoiminta". Moni yritti sooloilla etuja itselleen, tai sitten välttää maltillisia lisämaksuja, vaikka oli ihan selvää, että taloyhtiöön on investoitava jotta se pysyy kunnossa ja viihtyisänä. En olisi etukäteen uskonut, kuinka lyhytnäköisiä ja itsekkäitä ihmiset voivat olla. Siksi okt nyt.