Kun kaikki ahdistaa :(

Vierailija

Ahdistaa se, että olen aina vaan yksin. Kohta 11 vuotta olen ollut sinkkuna eikä tälle näy loppua. Kaikki muut löytää rakkauden, mä en vaan ollenkaan. Seksiäkään ei ole ollut vuosikausiin. Kaipaisin läheisyyttä ja kosketusta ja kaikkea :(

Ahdistaa raha-asiat, en saa ikinä velkojani maksettua. Ahdistaa työasiat, kaikki on siellä päin honkia mutta kun en keksi mitä muutakaan työkseni tekisin. Kotielämä on ihan syvältä, koko vapaa-aika on yhtä siivoamista ja kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, pyykin pesua jne. Ikinä mulla ei ole sitä kuuluisaa omaa aikaa, lapset on aina mun kanssa. Mun puolen sukulaiset eivät ota heitä ikinä yökylään ja isänsä puoli ei ole kiinnostunut. Sekin vähän ahdistaa, kun en saa ikinä olla yksin. Aina joku on jotain vailla, siis lapsista.

Ja oon lihava ja ruma ja ankea, mutta en vaan laihdu, naama ei tästä miksikään muutu eikä mulla ole minkäänlaista tyylitajua. Ja vaikka ois sekin, niin ei oo varaa ostella kalliita, hyvännäköisiä vaatteita.

Kaikki on huonosti :(((((((

Ja niin. Sekin ärsyttää, kun töissä on yksi mies joka käyttäytyy ihan kuin se ois musta jotenkin kiinnostunut, mutta silti tää juttu ei etene minnekään. Kai se vaan pelaa mun kanssa jotain peliä.

Minen jaksa ennää :((

Kommentit (6)

433

Tyypillinen suomalaisen naisen tilanne:

Hän tietää, että saisi varmasti miehen jos vaan tekisi rohkeasti aloitteen, mutta kun ei uskalla/halua, niin valittaa mieluummin yksinäisyyttään muille sitte.

Enkä tarkoita pelkästään tätä työpaikkasi miestä. Monelle yksinäiselle mukavalle miehelle kelpaisi hieman ylipainonenkin nainen, kunhan on mukava, mutta moni näistä miehistä on saanut pakit niin monta kertaa etteivät enää uskalla tehdä itse aloitetta. Kun joku kiva nainen vaan lähestyisi, niin varmasti saisivat vastakaikua.

-mies-

Vierailija

Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. Miten sun lasten isä? Ottaako hän lapsia luokseen? Saisit sitä omaa aikaa ja pääsisit vaikka viihteelle :) Tai keksisit muuta mukavaa. Onko sulla kavereita? Mä luulin, etten selviä tästä elämästä hengissä ja oli jo itsemurhasuunnitelmat ja kaikki. Nyt olen kuitenkin ollut onnellisesti naimisissa jo 3 vuotta elämäni miehen kanssa. Oletko ajatellut kokeilla jotain treffipalstaa netissä? Pari kaveria ovat sitä kautta löytäneet miehet. Asiat oikeesti voi muuttua kun sitä vähiten odottaa. Tsemppiä sulle paljon! Älä menetä toivoa :)

Vierailija

Lasten isä on kuollut, joten ei ole ihan oikeasti ketään joka lapsia ottaisi luoksensa koskaan. Koitan ajatella niin, että vuodet vieri nopeasti ja kohta muuttavat kotoa pois kun aikuistuvat, mutta alan mä olla jo vähän väsynyt tähän kun ei hetkeäkään voi hengähtää tästä kaikesta.

Ja nettitreffit on mun osalta niin nähty. Mun itsetunto ei kestä sitä kulttuuria ja niitä ihmisiä, jotka sen on vallanneet. Ei siellä tunnu tavallisia, kunnollisia ja kilttejä miehiä olevan.

Miehelle sanon sen verran, että mun tekemät aloitteet päättyy aina rukkasiin, joten enpä uskalla/halua enää saada siipeeni. Sun kuvailemassa tilanteessa on myös meitä ihan mukavia naisia, jotka jäävät yksin kun ei enää uskalla tehdä aloitteita. Noidankehä, mutta minkäs teet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen suomalaisen naisen tilanne:

Hän tietää, että saisi varmasti miehen jos vaan tekisi rohkeasti aloitteen, mutta kun ei uskalla/halua, niin valittaa mieluummin yksinäisyyttään muille sitte.

Enkä tarkoita pelkästään tätä työpaikkasi miestä. Monelle yksinäiselle mukavalle miehelle kelpaisi hieman ylipainonenkin nainen, kunhan on mukava, mutta moni näistä miehistä on saanut pakit niin monta kertaa etteivät enää uskalla tehdä itse aloitetta. Kun joku kiva nainen vaan lähestyisi, niin varmasti saisivat vastakaikua.

-mies-

Ohiksena, en ole ap, mutta haluaisitko sinä olla jollekin se ihan mukava tyyppi, joka kelpaa kun ei parempaankaan ole mahdollisuuksia?

En tiedä, millaista parisuhdetta ap hakee ja millaiseen olisi valmis tyytymään, mutta minä en ainakaan näe mitään järkeä suhteessa, ellei siinä koeta molemminpuolista rakastumista. "Kelpaaminen" on jotain sellaista, mitä en todellakaan halua.

Vierailija

Nautit elämästä lasten kanssa. Alat urheilemaan niin mielesi virkistyy, saat itsetuntoasi paremmaksi jne. Mistäs sitä tietää vaikka urheilun kautta tapaisit muvakan miehen? (Tai netistä?) Mutta lämpimästi suosittelen urheilua, ajatusmaailmasi/itsetuntosi muuttuvat niin olet miehen mielestä kiinostavampi

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Nautit elämästä lasten kanssa. Alat urheilemaan niin mielesi virkistyy, saat itsetuntoasi paremmaksi jne. Mistäs sitä tietää vaikka urheilun kautta tapaisit muvakan miehen? (Tai netistä?) Mutta lämpimästi suosittelen urheilua, ajatusmaailmasi/itsetuntosi muuttuvat niin olet miehen mielestä kiinostavampi

Miten/miksi urheileminen parantaisi itsetuntoa?

t. toinen ahdistunut + huonoitsetuntoinen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat