Lapsettomuudesta kärsineet, toivoitteko koskaan...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän keskenmenon toivominen on pahan toivomista vaan hyvän.

Noh, jos puhutaan ihmisestä joka haluaa lapsen niin eiköhän se pahan toivomiseksi lasketa.

Sinulta on kokonaiskuva pahasti hukassa. Kyllä, keskenmeno aiheuttaa jonkin verran surua ja mielipahaa, mutta samalla jää yksi ihminen syntymättä. Keskenmeno säästää siis kaikelta kärsimykseltä, jota tämä ihminen olisi elämässään kokenut. Kokonaisuus jää kirkkaasti plussan puolelle.

Tämä on vain spekulointia, mutta kukaan ei voi tietää, kuinka hyvä tai huono elämä sillä syntymättä jääneellä olisi ollut. Samalla logiikalla voidaan ajatella, että ihmiseltä jää kokematta se kaikki hyvä, mitä elämä mahdollisesti antaa. Ainakin itse koen niin, että olen onnekas kun saan kokea tämän elämän. Jos elämä olisi vaan pelkkää kärsimystä, niin eihän kukaan tekisi lapsia ollenkaan.

Oletat, että elämässä koettu mielihyvä ja kärsimys olisivat symmetrisiä. Näin ei ole, vaan kärsimys ja mielihyvä ovat epäsymmetrisiä. Asian voi yksinkertaistaa näin: Kärsimyksen puuttuminen on aina hyvä asia, mutta mielihyvän puuttuminen on huono asia vain, jos on joku, keneltä tuo mielihyvä puuttuu. Ihminen, joka syntyy, tulee väistämättä kärsimään elämänsä aikana paljon, mutta jos hän jää syntymättä, hän ei kaipaa menettämäänsä mielihyvää. Eihän ole edes olemassa ketään, joka tätä mielihyvää voisi kaivata.

 

 

Et tuonut nyt keskusteluun mitään uutta asiaa, vaan jankkaat sitä vanhaa. Niin kuin jo sanoin, jos kärsimystä olisi enemmän, ei kukaan tekisi lapsia tähän maailmaan ja joku muu tuolla jo kommentoikin, että myös itsemurhat lisääntyisivät siinä tapauksessa. Kukaan ei voi toisen puolesta päättää, että mikä on huono tai hyvä elämä, jokainen yksilö kokee asiat eri tavalla. Mutta nyt tässä mennään jo aiheen aihe, joka oli keskenmeno.

Et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi. Oleellista ei ole se, onko kärsimystä enemmän vai vähemmän kuin mielihyvää, vaan että kärsimyksen poissaolo ja mielihyvän poissaolo eivät ole symmetrisiä. Kärsimyksen poissaolo on hyvä asia, mielihyvän poissaolo ei ole hyvä eikä huono asia.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan koskaan toivonut kenellekään odottajalle keskenmenoa. Minä en kyllä myöskään kärsinyt pienten vauvojen tai tuoreiden äitien näkemistä, kuten olen kuullut monen tekevän. En ollut katkera, ainoastaan surullinen omasta kohtalostani. Kenenkään muun onni ei ole koskaan ollut minulta pois.

Tulin myös lopulta luomusti raskaaksi ja tuntui kyllä kohtuuttomalta saada oman lapsettomuuskokemuksen jälkeen katkeria kommentteja muilta lapsettomuudesta kärsiviltä (jotka tiesivät myös omasta kohtalostani). En sitten tiedä pitäisikö toivoa näille keskenmenoa toivoville lapsettomuudesta kärsiville oikein paljon keskenmenoja kerta toisensa jälkeen. Jos se kerran on niin toivottava asia.

Minäkään en tuntenut "vihaa" tai katkeruutta vauvoja kohtaan. Päinvastoin, sisarukselleni syntyi lapsi lapsettomuusaikanani ja tuohon lapseen rakastuin täysin. On ollut meillä hoidossakin ja ihastellen olen tuo kaverin kasvamista seuraillut.

"Tulin myös lopulta luomusti raskaaksi ja tuntui kyllä kohtuuttomalta saada oman lapsettomuuskokemuksen jälkeen katkeria kommentteja muilta lapsettomuudesta kärsiviltä" Sama! Tuntuu todella oudolta, kun ennen se mistä sen vertaistukensa sai, onkin nyt täysin vastaan. Luulisi etenkin luomuplussien luovan toivoa lapsettomuuspiireissä, mutta ei kai sitten, väärin raskauduttu...

Hohhoijaa, aina jonkun mukafilosofin täytyy jankata ohi aiheen...

Itse en ole ikinä toivonut kenellekään keskenmenoa, mutta myönnän, että välillä oli todella vaikeata, kun ihmiset ympärillä kertoivat raskaudestaan. Pystyn kyllä hieman ymmärtämään tätä blogistiakin, mutta jos itse kokisin noin negatiivisia ajatuksia tai ne alkaisivat hallita elämääni, niin ehkä menisin juttelemaan ammattilaiselle tai hakisin vertaistukea.

Mä en keskenmenoa ole toivonut, mutta kun mulla on tuttuna sellanen superäiti-pätijä niin sen lapselle oon toivonut vaikeaa uhmaikää. Vaikka mistä mä oikeasti tiiän mikä se sen todellisuus on.

Et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi. Oleellista ei ole se, onko kärsimystä enemmän vai vähemmän kuin mielihyvää, vaan että kärsimyksen poissaolo ja mielihyvän poissaolo eivät ole symmetrisiä. Kärsimyksen poissaolo on hyvä asia, mielihyvän poissaolo ei ole hyvä eikä huono asia.

[/quote]

Lyö seuraavaksi sillä Raamatullasi meitä päähän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän keskenmenon toivominen on pahan toivomista vaan hyvän.

Noh, jos puhutaan ihmisestä joka haluaa lapsen niin eiköhän se pahan toivomiseksi lasketa.

Sinulta on kokonaiskuva pahasti hukassa. Kyllä, keskenmeno aiheuttaa jonkin verran surua ja mielipahaa, mutta samalla jää yksi ihminen syntymättä. Keskenmeno säästää siis kaikelta kärsimykseltä, jota tämä ihminen olisi elämässään kokenut. Kokonaisuus jää kirkkaasti plussan puolelle.

Niin no miten sen taas ajattelee, jos ruvetaan filosofisesti miettimään keskenmenon toivomisen hyvän-/pahan toivomisena ja kumpaa se sitten mistäkin näkökulmasta edustaa, niin pitänee tehdä aiheelle oma keskustelunsa.

Nyt pysytään kuitenkin näkökulmassa, jossa keskenmenon saajalle tuo keskenmeno olisi paha asia.

Keskenmenon saajalle kyllä ikävä asia mutta kokonaisuutena hyvä ja positiivinen asia. Siksi väite, että keskennon toivominen olisi pahan toivomista, ei pidä paikkaansa.

Mistäs sinä tiedät, etteikö se syntyvä lapsi olisi huippuliikemies, joka perustaa Suomen seuraavan Nokian ja tämän jälkeen hakeutuu vielä politiikkaan tehden Suomesta taas enempi hyvinvointivaltion ;)

Tällä ei ole merkitystä. Menestyneimmänkin huippuliikemiehen elämään mahtuu kyllä yllin kyllin kärsimystä. Ajatus, jonka mukaan tuo kärsimys on oikeutettua, koska tämä huippuliikemies lisää muiden hyvinvointia, on toisen ihmisen kohtelua välineenä. Toisin sanoen pakotetaan joku kärsimään sen takia, että siitä voisi olla mahdollisesti muille jotakin hyötyä. Tämä on ilmeisellä tavalla väärin.

Jos tosiaan koet elämän tuolla tavalla, niin on ehkä syytä käydä terapeutin kanssa juttelemassa.

Ad hominem.

Elämään kuin elämään mahtuu paljon kärsimystä. Tämä on tosiasia.

Kyllä. Kärsimystä kuten esimerkiksi toivotun raskauden meneminen kesken. Se aiheuttaa monille suurta surua, jota kantaa jopa läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän keskenmenon toivominen on pahan toivomista vaan hyvän.

Noh, jos puhutaan ihmisestä joka haluaa lapsen niin eiköhän se pahan toivomiseksi lasketa.

Sinulta on kokonaiskuva pahasti hukassa. Kyllä, keskenmeno aiheuttaa jonkin verran surua ja mielipahaa, mutta samalla jää yksi ihminen syntymättä. Keskenmeno säästää siis kaikelta kärsimykseltä, jota tämä ihminen olisi elämässään kokenut. Kokonaisuus jää kirkkaasti plussan puolelle.

Niin no miten sen taas ajattelee, jos ruvetaan filosofisesti miettimään keskenmenon toivomisen hyvän-/pahan toivomisena ja kumpaa se sitten mistäkin näkökulmasta edustaa, niin pitänee tehdä aiheelle oma keskustelunsa.

Nyt pysytään kuitenkin näkökulmassa, jossa keskenmenon saajalle tuo keskenmeno olisi paha asia.

Keskenmenon saajalle kyllä ikävä asia mutta kokonaisuutena hyvä ja positiivinen asia. Siksi väite, että keskennon toivominen olisi pahan toivomista, ei pidä paikkaansa.

Mistäs sinä tiedät, etteikö se syntyvä lapsi olisi huippuliikemies, joka perustaa Suomen seuraavan Nokian ja tämän jälkeen hakeutuu vielä politiikkaan tehden Suomesta taas enempi hyvinvointivaltion ;)

Tällä ei ole merkitystä. Menestyneimmänkin huippuliikemiehen elämään mahtuu kyllä yllin kyllin kärsimystä. Ajatus, jonka mukaan tuo kärsimys on oikeutettua, koska tämä huippuliikemies lisää muiden hyvinvointia, on toisen ihmisen kohtelua välineenä. Toisin sanoen pakotetaan joku kärsimään sen takia, että siitä voisi olla mahdollisesti muille jotakin hyötyä. Tämä on ilmeisellä tavalla väärin.

Jos tosiaan koet elämän tuolla tavalla, niin on ehkä syytä käydä terapeutin kanssa juttelemassa.

Ad hominem.

Elämään kuin elämään mahtuu paljon kärsimystä. Tämä on tosiasia.

 

Kyllä. Kärsimystä kuten esimerkiksi toivotun raskauden meneminen kesken. Se aiheuttaa monille suurta surua, jota kantaa jopa läpi elämän.

 

Tuo kärsimys on joka tapauksessa vähäisempää kuin mitä mahtuu yhteen kokonaiseen ihmiselämään.

Kärsiikö tämä kärsimyksestä jankkaaja niin kovasti, että toivoisi olevansa syntymätön?

Vierailija kirjoitti:

Kärsiikö tämä kärsimyksestä jankkaaja niin kovasti, että toivoisi olevansa syntymätön?

Kaikkien meidän olisi ollut parempi olla syntymättä. Mutta kun nyt tänne on tempauduttu, voihan tästä nauttia sen aikaa kuin aikaa riittää.