Kohteleeko teillä mies lapsia erilailla?

Vierailija

Meillä on kaksi lasta, toinen 4-vuotias ja toinen 2.
Mies selkeästi suosii nuorempaa lastamme.
Selitän asian esimerkein:

1. Kaksi vuotias vie väkisin lelun neljä vuotiaan kädestä.
Tässä tilanteessa minä käsken antamaan lelun takaisin ja hieman toruisin tyylillä "toisten kädestä ei viedä leluja, onko selvä!". Mies taas katsoo hieman kiusaantuneena tilannetta, ja sanoo sitten neljä vuotiaalle, että anna toisen leikkiä kun hän on niin pieni. PIENI. Mikä perustelu.

2. Kaksi vuotias tekee jotain tuhmaa: mies sanoo hellästi "soo soo ei saa tehdä nuin"
Jos neljä vuotias tekee jotain tuhmaa: mies korottaa ääntään lapselle, lapsi alkaa itkemään kun isä kuulostaa pelottavalta ja uhkaavalta, mies alkaa vielä pilkkaamaan lasta itkupilliksi. Ja kyllä, puutun tuohon tilanteeseen joka kerta.

3. Kaksi vuotias lyö joskus neljä vuotiasta leluilla päähän, kun taas vanhempi lapsi tätä ei tee koskaan. Tähänkin mies sanoo vain "soo soo", kun taas minä teen harvinaisen selväksi lapselle, ettei tuollainen käytös sovi.

4. Kun mies tulee töistä kotiin ja lapset juoksevat häntä vastaan, hän huomioi selkeästi enemmän tätä nuorempaa, ei kuule kun taustalta isompi lapsi yrittää huutaa että "kato isä kato isä mitä mä piirsin sulle!".

Eli tiivistettynä mies ei pidä samoja sääntöjä molemmille lapsille. Minä pelkään, että nuoremmasta kasvaa hemmoteltu kakara, jos mies jatkaa vielä tuota eriarvoillistamista lasten välillä. Olen keskustellut mieheni kanssa, että kaksi vuotiasta voi nuhdella ihan siinä missä neljä vuotiastakin, ymmärtää kyllä. Ja että tällä hetkellä lapsella on käsitys, että isin seurassa tuota iso sisarusta saa ja melkein pitääkin kiusata.

Lapset ovat samaa sukupuolta ja tosiaan miehen omia lapsia, joten en oikein keksi syytä sille, miksi mies suorastaan ihannoi nuorempaa lasta, vanhempi lapsi on hänelle selvästi vähemmän tärkeä tai jotain.
Touhuaa kyllä vanhemmankin lapsen kanssa kaksin, mutta jos lapsi ei innostu miehen ehdottamasta puuhasta, hän hermostuu ja käskee lapsen leikkiä sitten yksinään "kun ei mukava puuha kerran kelpaa". Huoh.

Onneksi olen pääasiassa kolmisin lasten kanssa, mies paljon töissä joten lapset eivät paljoa joudu kestämään tuota miehen touhua, mutta haluaisin kukistaa sen kokonaan. Mikä neuvoksi? Keskusteltu on, mies myöntää tehneensä väärin mutta jo parin päivän päästä sama laulu.

Kommentit (9)

Vierailija

No onhan lapsilla puolet ikäeroa, 4v voi olettaa jotain asioita jo ymmärtävän, mutta 2v on vielä puoliks vauva. Et voi olla tosissas että pitäisi kohdella samalla. Et vaikuta kovin lämminhenkiseltä vanhemmalta. T:iskä...

Vierailija

Meillä sama tilanne enkä ole keksinyt muuta syytä kuin sen että tämä suosikkilapsi muistuttaa piirteiltään hyvin paljon miestä (miehen sukua) kun taas toinen on tullut minuun. Mies ehkä narsistisesti suosii sitä joka muistuttaa itseään.

Vierailija

Onko mies itse esikoinen tai kuopus? On varmaan ollut käsittelemätöntä sisaruuskateutta, eli isompi on aina torjuttu vaivalloisena? Ehkä toinen muistuttaa äitiään tai jotakuta muuta (tai miestä itseään lapsena)? Voisiko olla, että vaimon kanssa on mennyt esikoisen syntymän aikaan huonommin tai lapsi ns. vahinkolapsi (hyi, mikä sana)  tai on jopa "jouduttu" menemään naimisiin hänen takiaan? Nuorempi ehkä osoittaa enemmän tunteitaan, on rohkeampi eikä hänen kanssaan ole niin kiusaantunut olo? Tai voihan joku pyrkiä tekemään toisesta lapsesta itselleen "läheisemmän" sillä, että syrjii toista, mikä on sairasta. Mikään näistä syistä ei oikeuta moista kohtelua. Koeta vain jatkaa asiasta puhumista, ja sinun roolisi on selvästi myönteinen, kun anna molemmille erikseen huomiota. Kunhan ei tule mitään vastakkainasettelua, että äidinpoika/-tyttö ja isänpoika/-tyttö. Syytönhän lapsikin erikoisasemaansa on, eikä se tee hänelle hyvää. Voihan olla, että kun pienempi kasvaa, niin hänkin saa vähemmän "anteeksi".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No onhan lapsilla puolet ikäeroa, 4v voi olettaa jotain asioita jo ymmärtävän, mutta 2v on vielä puoliks vauva. Et voi olla tosissas että pitäisi kohdella samalla. Et vaikuta kovin lämminhenkiseltä vanhemmalta. T:iskä...

No kuule esimerkiksi toisten lyömistä ei sallita minkään ikäiseltä.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne enkä ole keksinyt muuta syytä kuin sen että tämä suosikkilapsi muistuttaa piirteiltään hyvin paljon miestä (miehen sukua) kun taas toinen on tullut minuun. Mies ehkä narsistisesti suosii sitä joka muistuttaa itseään.

Meillä itseasiassa esikoinen on miehen ja hänen isänsä näköinen. Nuorempi taas minun näköiseni.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Onko mies itse esikoinen tai kuopus? On varmaan ollut käsittelemätöntä sisaruuskateutta, eli isompi on aina torjuttu vaivalloisena? Ehkä toinen muistuttaa äitiään tai jotakuta muuta (tai miestä itseään lapsena)? Voisiko olla, että vaimon kanssa on mennyt esikoisen syntymän aikaan huonommin tai lapsi ns. vahinkolapsi (hyi, mikä sana)  tai on jopa "jouduttu" menemään naimisiin hänen takiaan? Nuorempi ehkä osoittaa enemmän tunteitaan, on rohkeampi eikä hänen kanssaan ole niin kiusaantunut olo? Tai voihan joku pyrkiä tekemään toisesta lapsesta itselleen "läheisemmän" sillä, että syrjii toista, mikä on sairasta. Mikään näistä syistä ei oikeuta moista kohtelua. Koeta vain jatkaa asiasta puhumista, ja sinun roolisi on selvästi myönteinen, kun anna molemmille erikseen huomiota. Kunhan ei tule mitään vastakkainasettelua, että äidinpoika/-tyttö ja isänpoika/-tyttö. Syytönhän lapsikin erikoisasemaansa on, eikä se tee hänelle hyvää. Voihan olla, että kun pienempi kasvaa, niin hänkin saa vähemmän "anteeksi".

Nyt on kyllä pakko myöntää, että esikoinen oli nimenomaan suunniteltu, kuopus taas paremminkin "vahinko". Paremmin meillä meni silloin kun esikoista odotettiin, ja tämän synnyttyä hän olikin miehen silmäterä. Kun kuopus syntyi, vaihtui hän silmäteräksi.

Miehellä on vain yksi sisarus, ja hän itse on vanhempi.

Lastemme luonteesta sen verran, että esikoinen on jokseenkin arka, nuorempi taas oikea rämäpää.
Esikoinen ei uskalla kokeilla rajumpia juttuja vasta kun pitkän ajan jälkeen, esimerkiksi motskarin kyytiin (hiljaiselle ja lyhyelle) ajelulle uskalsi vasta viime kesänä, kaksi vuotias olisi jo nyt halunnut myös mutta koen hänen olevan liiankin pieni moiseen touhuun :D

Itse kohtelen tosiaan lapsia samallalailla. Tietysti isommalla on vielä enemmän velvollisuuksia, esimerkiksi leikkien siivoamisessa joutuu tekemään enemmän kuin nuorempi, vaikka toki hänkin joutunut jo osallistumaan lelujen siivoamiseen.
Hellin molempia yhtä paljon, vietän aikaa pääasiassa molempien kanssa yhdessä, mutta esim kuopuksen päikkäreiden askarrellaan tmv esikoisen kanssa.

Ap

Vierailija

Kuulostaa kovin tutulta.

Meillä lapsilla ikäeroa neljä vuotta (vanhempi poika, nuorempi tyttö). Mies hemmottelee ja lellii tyttöä ja pojalle pitää kovempaa kuria.Tästä on vuosien varrella tullu yksi suurimmista tappelun aiheista meillä. Poika ei ymmärrä, miksi isä antaa pikkusiskon kanssa tehdä kaikkea sellaista, mistä hän itse taas saisi nuhtelun/rangaistuksen. Plus että miehen käytös syö omaa auktoriteettiä tytön silmissä kun mies kumoaa minun sanomiseni (tyyliin tyttö paiskannut veljeään lelulla, minä annan päivän pelikiellon jonka mies kumoaa).

Meillä molemmat lapset ihan tekemällä tehtyjä (ei siis vahinkoja). 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat