Pitäisi lenkittää koirat, mutten uskalla mennä ulos.
Tämä on ihan älytöntä. Olen mielenterveysongelmainen, mutta psykoottisuutta ei ole ollut. Mutta nyt on tosi häiritsevä tilanne. En vaan uskalla mennä ulos, vaikka tiedostan olevani järjetön. Vaikka tiedostan, että tunteeni ei ole totta.
Viideltä heräsin päiväunilta, kun joku vaativasti soitti ovikelloa. En ikinä avaa ovikelloa, jos en tiedä kuka soittaa. Kuten en nytkään. Olen vain hiljaa ja huomaamatta.
Jos joku tuttu on joskus käynyt oven takana on yleensä yritetty soittaa tai jälkikäteen laitettu viestiä. Nyt ahdistaa mennä ulos. Tuntuu, että joku odottaa minua ulkona. Odottaa, että poistun asunnostani. En tiedä kuka.
Saattaa olla vaikka joku tuttukin, jota en halua nähdä. Pelkään joutuvani selittämään, miksi en avannut ovea. Pelkään, että hän haluaa sisään tai yöksi tai jotain ja mulla ei ole tekosyytä kieltäytyä. En halua tuttujakaan päästää, koska täällä on ihan karmea siivo.
Tai sitten siellä on joku tuntematon. Tai joku viranomainen. Joku haluaa pahaa. Tai joku haluaa viedä mut pois kotoa. Joku joka kyttää. Joku jolle voin paljastua.
Äsken vasta uskalsin laittaa vähän valoja tänne, ettei ne näe mun olevan kotona.
Koirat pitäisi lenkittää, mutta ahdistaa vaan mennä ulos. Vaikka tiedän mun kuvittelevan. Vaikka tiedän, ettei kukaan odota mua yli kolmea tuntia ulkona. Mutta en mahda mitään.
Auttakaa. Takokaa muhun järkeä.
Kommentit (30)
Jos et kykene hoitamaan koiria asiallisesti, anna ne pois. Niiden ei pidä kärsiä ja olla jalat ristissä kotona sen takia, että omistajalla vippaa päästä.
Eläinrääkkäystä ettet lenkitä koiria.
Voisitko soittaa jonkun tuttavan seuraksesi ulkoiluttamaan koirat?
Päästä ne vapaasti ulos. Nälkä ajaa ne takaisin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sun on vaan pakko mennä. Muuten et pääse tuosta mitenkään. Ajattele niin, että sulla on koirat ja ne kyllä ilmoittaa, jos joku on jossain (eikä siis tosiaan edes ole). Jos joku kysyy myöhemmin, mikset avannut ovea, sanot olleesi suihkussa, jos siis jostain tietäisi sinun olleen kotona. Aina ei ole pakko avata.
Tsemppiä! Jos et nyt mene, huomenna ei ole yhtään helpompaa. Ja koirut on pakko viedä...
Kiitos. Tiedän, että koirat on vietävä ja kyllä mä ne vienkin. Koska on pakko. Jotenkin yrittää vitkuttaa, koska ajattelen ettei yöhön asti kukaan mua jaksa odottaa. Tämä on älytöntä.
Olet oikeassa, että koirat kyllä ilmoittaa. Eivät ole ihan pieniä. Tuo suihkujuttu on hyvä tekosyy, vaikka tiedän etten sitä tarvitse.
Hetken kerään itseäni. Yhdeksältä yritän päästä ulos.
Ap
No käy kurkistamassa ovelta onko siellä ketään ja hipsi takaisin. Et ole ehkä ihan niin tärkeä henkilö kuin kuvittelet. Saahan sitä toivoa olevansa maailman kiinnostuksen keskipiste, mutta et vaan ole. Rukoile hieman, pyydä suojaa mielellesi.
Kestääkö koiran rakko yhdeksään, epäilen. Sinnittelee raukka kupla otsassa kun pissis vetkuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soittaa jonkun tuttavan seuraksesi ulkoiluttamaan koirat?
Vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla, mutta en kehtaa tällaisella asialla soittaa. Kun järjellä tiedän, että olen vain vainoharhainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No käy kurkistamassa ovelta onko siellä ketään ja hipsi takaisin. Et ole ehkä ihan niin tärkeä henkilö kuin kuvittelet. Saahan sitä toivoa olevansa maailman kiinnostuksen keskipiste, mutta et vaan ole. Rukoile hieman, pyydä suojaa mielellesi.
Asun kerrostalossa. En epäile hänen olevan rappukäytävässä vaan ulkona.
Tiedän, että siellä ei ole ketään. Tiedän järjellä. Tiedän ettei ole mitään syytä. Mutta en mahda tällw mitään.
Ap
Hei ei siellä ulkona mitään ole! Mä olen vähän samanlainen että pelästyn aina tollasista mutta silti äsken reippaasti menin ulos viemään sen koiran. Ota joku rauhoittava lääke jos sulla on ja pistä ovet lukkoon ja puhelin taskuun niin se tuo mulle ainakin turvaa. Tai pyydä vaikka joku kaveri mukaan lenkille? Ja jos siellä on joku tuttu joka haluaisi tulla niin sano ettet juuri nyt jaksaisi ja olet tosi väsynyt. Tai että on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Hei ei siellä ulkona mitään ole! Mä olen vähän samanlainen että pelästyn aina tollasista mutta silti äsken reippaasti menin ulos viemään sen koiran. Ota joku rauhoittava lääke jos sulla on ja pistä ovet lukkoon ja puhelin taskuun niin se tuo mulle ainakin turvaa. Tai pyydä vaikka joku kaveri mukaan lenkille? Ja jos siellä on joku tuttu joka haluaisi tulla niin sano ettet juuri nyt jaksaisi ja olet tosi väsynyt. Tai että on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Kiitos. Ehkä otan rauhoittavan. Käytän niitä vain hyvin harvoin, enkä osaa aina ajatella, koska niistä voisi olla apua.
Pelkään siellä olevan jonkun puolitutun ja mun on vaan pakko päästää se sisälle. Vaikka se on hukannut kotiavaimet ja puhelimen. Ja mun on vaan pakko. Älytön ajatuskulku. Tiedän. Ja tottakai haluaisin auttaakin toista. En vaan osaa selittää tätä.
Otan nyt sen rauhoittavan, vaikka ei se yhdeksään mennessä ehdi auttaa.
Kiitos.
Ap
Hei, tule kuittaamaan kun pääset sisään, että miten meni. Me odotetaan täällä. Jos nyt alat pukea ja keräillä remmejä, et voi enää perääntyä koska koirat innostuvat uloslähdöstä. Saat positiivisen buustin siitä.
Sun ei tarvi päästää ketään sisälle! Etkä päästä. Sanot vaan, että nyt ei sovi. Ja siis ei siellä ketään edes ole.
Sinulla on oikeus määrittää omat rajasi. Ja jos joku yrittää loukata sitä, pidät vaan itse kiinni omasta rajastasi. Sen loukkaaminen olisi vastapuolelta väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tule kuittaamaan kun pääset sisään, että miten meni. Me odotetaan täällä. Jos nyt alat pukea ja keräillä remmejä, et voi enää perääntyä koska koirat innostuvat uloslähdöstä. Saat positiivisen buustin siitä.
Näin teen. Kiitos. Pakko oli etsiä mattoveitsi taskuun, vaikka tiedän, ettei kukaan mun kimppuun tule. Mä en käsitä, miksi tämä tänään iski. En mä ole tällainen. Ei kellään ole syytä kytätä mua.
Nytköhän se sekoaminen alkaa.
Ap
Mä olen eteissä vaatteet päällä. Joku juuri kulki rappukäytävästä ylhäältä ja ulko-ovi kävi. Oli raskaat miehen askeleet. Mä tiedän sen olevan vaan naapuri. Mutta mun on pakko odottaa pari minuuttia ennen kun menen ulos. Ettei törmätä. Jos se olikin se odottaja ja nyt kyllästyi.
Mä olen hullu. Ja vielä häiritsevämpää on tajuta kuvittelevansa.
Ap
Joku somppu koitti käydä raiskaamassa, onneksi et avannut ovea.
Toivottavasti rauhoitut, kun saat lenkin tehtyä ja tajuat ettei mitään ollutkaan missään. Muuten sitten otat vielä tällä viikolla yhteyttä johonkin tahoon ennen kuin tuo lähtee riistäytymään käsistä.
Kotona. En mä pystynyt kun menemään 10min pyrähdyksen, mutta koirat sai tarpeet tehtyä. Ulkona kaikki oli tavanomaista (paitsi ilmaislehtiä kasa alaoven edessä, joita ei ikinä ennen ole ollut). Aistit terävinä menin. Miten paljon sitä onkaan ääniä ympärillä. Koirat oli rauhallisia ja rentoja. Se helpotti.
Silti matkan ehdin pelätä, että joku ampuu mut autosta tai katolta tai jostain. Vaikka TIEDÄN, ettei kellään ole syytä.
Kotiin pelotti tulla, että jos joku onkin tullut sillä aikaa sisään, kun mä olin ulkona. Odottaa. Vieläkin kuumottaa, että joku on jossain kaapissa. Mutta en aijo katsoa. En aijo antaa tälle valtaa. Koirat on kuitenkin rauhallisesti. Kyllä koirat reagoisi.
Tämä on niin tyhmää. Olo on niin tyhmä. Kun samaan aikaan uskoo ja ei usko. Jos rauhottava kosta vaikuttaisi. Kiitos kaikille. Onneksi on koirat.
Ap
Sun on vaan pakko mennä. Muuten et pääse tuosta mitenkään. Ajattele niin, että sulla on koirat ja ne kyllä ilmoittaa, jos joku on jossain (eikä siis tosiaan edes ole). Jos joku kysyy myöhemmin, mikset avannut ovea, sanot olleesi suihkussa, jos siis jostain tietäisi sinun olleen kotona. Aina ei ole pakko avata.
Tsemppiä! Jos et nyt mene, huomenna ei ole yhtään helpompaa. Ja koirut on pakko viedä...