Te joilla seksi loppunut parisuhteesta, missä iässä ja elämäntilanteessa ja miksi se loppui?

Meistä tuli kavereita kahden lapsen ja monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Kaikki sellanen intohimo on loppu. Joskus mietin pitäskö erota mut mun elämä on muuten niin täynä etten ole ehtinut\ jaksanut ja mies ei halua erota. Joskus suren tätä ja harmittaa kun kelpaisin vielä muillekin tai mua on lähestytty mutta mulla ei Ole pokkaa pettää enkä ees haluaisikaan mitän yhden illan suhdetta

Vierailija kirjoitti:

Meistä tuli kavereita kahden lapsen ja monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Kaikki sellanen intohimo on loppu. Joskus mietin pitäskö erota mut mun elämä on muuten niin täynä etten ole ehtinut\ jaksanut ja mies ei halua erota. Joskus suren tätä ja harmittaa kun kelpaisin vielä muillekin tai mua on lähestytty mutta mulla ei Ole pokkaa pettää enkä ees haluaisikaan mitän yhden illan suhdetta

Loppuiko heti toisen lapsen myötä vai oliko sitä sen jälkeen?

Nainen lihosi ja vanheni

Loppui siinä vaiheessa kun parisängyssä siirryttiin paripeitosta omiin peittoihin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen lihosi ja vanheni

Ja mies ei vanhentunut. jep jep.

Eipä tuota intohimoa enää 25v aviovuoden jälkeen ole, mutta peittoa heilutellaan kerran illassa tai aamussa. Miehellä oli välillä testoarvot matalat (5) ja kun sai geelit, tuntuu siltä, ettei se saa koskaan tarpeeksi.

Oltiin nelikymppisiä, vapaaehtoislapsettomia ja oltu yhdessä teini-iästä asti. Tuli kai vain kiintiö täyteen, koska aiemmin seksielämämme oli ollut hyvinkin vilkasta. Yhteisymmärryksessä sovimme, ettei kumpaakaan enää kiinnosta, ei puoliso eikä kukaan muukaan. Rakastan edelleen miestäni ja hän on paras ystäväni.

Monta vuotta ajattelin, että pärjään loppuelämäni ilman seksiä, kunnes viime kesänä tapasin työn kautta miehen, jonka lähellä oli selittämättömän hyvä olla. Koko ajan teki mieli hivuttautua lähemmäs. En kuitenkaan halua olla sellainen nainen, joka pettää miestään, ja tuskin se mies olisi minua halunnutkaan.

Mutta nyt olen herännyt siihen tunteeseen, että haluaisin vielä, ja tuntuu ihan hölmöltä ehdottaa aviomiehellekään mitään - melkein kuin omaa veljeään yrittäisi vietellä. En keksi tähän mitään ratkaisua, ei kai sellaista olekaan. Odotan vain että ikä tekee tehtävänsä ja lakkaan haluamasta.

Mä oon niin kipeä, ettei muhn voi koskea. Ollut jo puolisen vuotta. En meinaa päästä kävelemään ja etenkin lonkat on jotenkin jähmettyneet paiklleen, joten niitä ei voi levittää. Myös alaselkä kipeä, joten takaapäinkään ei meinaa onnistua. Ei kuulemma ole reuma, eikä kukaa lääkäri osaa sanoa, mitä ois. Mulla on kipulääke, jolla kivun saa sellaiseksi, että pystyy koskemaan, mutta sen jälkeen en sit tunne mitään hyväkään, joten eipä siitä mitään iloa ole.