Syyllisyyden tunne on ajan ja energian tuhlausta

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään. Tietysti siihen ei kannata jäädä vellomaan.

Olen ihan samaa mieltä. Itse en edes tunne syyllisyyttä asioista. Tästä oli ketju aikaisemmin, ja siinä joku kommentoi, miten jotkut tuntevat syyllisyyttä, toiset häpeää. Tämä oli todella hyvä oivallus.

Vierailija kirjoitti:

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

Älä nyt! Nythän on niin muotia olla niin amerikkalaista kaikessa. Pitää varjella tyttölasten nännin ihon vilahtamista, järjestää leikkitreffejä ja pelätä neekereitä.

Kohta pitää myös hokea " se oli mun syy, mä oon syyllinen!!!!!" ja muille jää taakaksi vakuutella, että et ollut. Rasittavaa.

Syyllisyys on hyvästä. Turha syyllisyys tuotaa kuuliaisia puolisoita ja hyviä sairaanhoitajia. Ja tekopyhiä jenkkien apinoijia. :D :D

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

 

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

 

Jos heität Mattia lumipallolla, etkä tunne siitä syyllisyyttä, miten voit oppia asiasta? Mikä motivoi sinua olemaan heittämättä toista lumipalloa?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

 

 

Jos heität Mattia lumipallolla, etkä tunne siitä syyllisyyttä, miten voit oppia asiasta? Mikä motivoi sinua olemaan heittämättä toista lumipalloa?

Huomaan, että Mattiin sattuu. Tiedän, ettei sattuminen tunnu kivalta. Totean, että itsekään haluaisi joutua lumipallon uhriksi. Ymmärrän, etten voi loogisesti vaatia muilta sellaista huomaavaisuutta, jota en itse jaa muille. Päättelen, että lumipallojen heittäminen ilman hyvää syytä kaverin naamaan on syytä jättää tekemättä. Haluanhan olla reilu tyyppi, jolle ei olla vihaisia.

Moraaliset päättelyt ovat hyvin yksinkertaisia, ja lapsikin osaa niitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

Jos heität Mattia lumipallolla, etkä tunne siitä syyllisyyttä, miten voit oppia asiasta? Mikä motivoi sinua olemaan heittämättä toista lumipalloa?

 

Huomaan, että Mattiin sattuu. Tiedän, ettei sattuminen tunnu kivalta. Totean, että itsekään haluaisi joutua lumipallon uhriksi. Ymmärrän, etten voi loogisesti vaatia muilta sellaista huomaavaisuutta, jota en itse jaa muille. Päättelen, että lumipallojen heittäminen ilman hyvää syytä kaverin naamaan on syytä jättää tekemättä. Haluanhan olla reilu tyyppi, jolle ei olla vihaisia.

 

Moraaliset päättelyt ovat hyvin yksinkertaisia, ja lapsikin osaa niitä tehdä.

Et siis missään vaiheessa mieti, että ei helkkari miksi menin heittämään Mattia lumipallolla ja pyydä anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

Jos heität Mattia lumipallolla, etkä tunne siitä syyllisyyttä, miten voit oppia asiasta? Mikä motivoi sinua olemaan heittämättä toista lumipalloa?

Huomaan, että Mattiin sattuu. Tiedän, ettei sattuminen tunnu kivalta. Totean, että itsekään haluaisi joutua lumipallon uhriksi. Ymmärrän, etten voi loogisesti vaatia muilta sellaista huomaavaisuutta, jota en itse jaa muille. Päättelen, että lumipallojen heittäminen ilman hyvää syytä kaverin naamaan on syytä jättää tekemättä. Haluanhan olla reilu tyyppi, jolle ei olla vihaisia.

Moraaliset päättelyt ovat hyvin yksinkertaisia, ja lapsikin osaa niitä tehdä.

 

 

Et siis missään vaiheessa mieti, että ei helkkari miksi menin heittämään Mattia lumipallolla ja pyydä anteeksi?

Tietenkin pyydän anteeksi. Sitähän ei tässä kysytty. Tässä kysyttiin, mikä on se mentaalinen prosessi, jonka avulla ihminen voi oppia virheistään ilman syyllisyydentunnetta, ja siitä annoin esimerkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Itse en edes tunne syyllisyyttä asioista. Tästä oli ketju aikaisemmin, ja siinä joku kommentoi, miten jotkut tuntevat syyllisyyttä, toiset häpeää. Tämä oli todella hyvä oivallus.

Ai, mun elämän vallitsevat tunteet on syyllisyys ja häpeä, usein samaan aikaan. Olisipa ihanaa olla tuntematta kumpaakaan, kun mitään jätkevää syytä niille ei ole.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman sitä syyllisyydentunnetta asioista ei opi mitään.

Jos sinun tapauksessasi on näin, on varmaan parempikin, että tunnet syyllisyyttä.

Jos heität Mattia lumipallolla, etkä tunne siitä syyllisyyttä, miten voit oppia asiasta? Mikä motivoi sinua olemaan heittämättä toista lumipalloa?

Huomaan, että Mattiin sattuu. Tiedän, ettei sattuminen tunnu kivalta. Totean, että itsekään haluaisi joutua lumipallon uhriksi. Ymmärrän, etten voi loogisesti vaatia muilta sellaista huomaavaisuutta, jota en itse jaa muille. Päättelen, että lumipallojen heittäminen ilman hyvää syytä kaverin naamaan on syytä jättää tekemättä. Haluanhan olla reilu tyyppi, jolle ei olla vihaisia.

Moraaliset päättelyt ovat hyvin yksinkertaisia, ja lapsikin osaa niitä tehdä.

Et siis missään vaiheessa mieti, että ei helkkari miksi menin heittämään Mattia lumipallolla ja pyydä anteeksi?

 

Tietenkin pyydän anteeksi. Sitähän ei tässä kysytty. Tässä kysyttiin, mikä on se mentaalinen prosessi, jonka avulla ihminen voi oppia virheistään ilman syyllisyydentunnetta, ja siitä annoin esimerkin.

 

Jos pyydät aidosti anteeksi, toteat olevasi syyllinen ja täten olet käynyt läpi syyllisyydentunteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos pyydät aidosti anteeksi, toteat olevasi syyllinen ja täten olet käynyt läpi syyllisyydentunteen.

Onpa kapea, suorastaan ahdistava juutalais-kristillinen näkökulma sovintoon. 

No, minä en "käy läpi" mitään syyllisyydentunteita, koska en sellaisia tunne, joten ilmeisesti sinusta minun ei kannata koskaan pahoitella vääriä tekojani?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos pyydät aidosti anteeksi, toteat olevasi syyllinen ja täten olet käynyt läpi syyllisyydentunteen.

 

Onpa kapea, suorastaan ahdistava juutalais-kristillinen näkökulma sovintoon. 

 

No, minä en "käy läpi" mitään syyllisyydentunteita, koska en sellaisia tunne, joten ilmeisesti sinusta minun ei kannata koskaan pahoitella vääriä tekojani?

On eriasia sanoa kohteliaisuuttaan sana anteeksi tai oikeasti olla pahoillaan tapahtuneesta. Oikeasti pahoillaan olo vaatii sen syyllisyydentuntee, koska silloin tiedostat tehneesi jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pahoillaan olo vaatii sen syyllisyydentuntee, koska silloin tiedostat tehneesi jotain väärin.

Kuten tuossa edellä kuvasin, syyllisyydentunne ei ole mitenkään välttämätön, jotta ihminen ymmärtäisi tehneensä väärin. Itse asiassa pelkkä tunne ei vielä kerro mitään siitä, onko toimittu epäoikeudenmukaisesti vai ei. Jotkut ihmiset (kuten nro 9) esimerkiksi tuntevat syyllisyydentunteita koko ajan, olivat he toimineet väärin tai ei.

Moraali opitaan päättelemällä. Pieni lapsikin ymmärtää sellaiset reiluusperiaatteet kuten: "Jos en halua, että minua lyödään, en saa itse lyödä muita" ja "Isomman täytyy olla varovainen, koska pienempi ei osaa vielä varoa itse".

Lisäys: jos pyydät anteeksi, koska sinulla on paha mieli, mutta et osaa selittää, mitä teit väärin, et todella toimi moraalisesti vaan ainoastaan emotionaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lisäys: jos pyydät anteeksi, koska sinulla on paha mieli, mutta et osaa selittää, mitä teit väärin, et todella toimi moraalisesti vaan ainoastaan emotionaalisesti.

Tämä. Ihminen joka järjellä päättelee mikä on oikein ja väärin ja pyytää reilusti anteeksi mutta ei kieriskele syyllisyydessä, on paljon moraalisempi kuin sellainen joka vain pyytää anteeksi saadakseen helpotusta huonolle omalletunnolleen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Oikeasti pahoillaan olo vaatii sen syyllisyydentuntee, koska silloin tiedostat tehneesi jotain väärin.

 

Kuten tuossa edellä kuvasin, syyllisyydentunne ei ole mitenkään välttämätön, jotta ihminen ymmärtäisi tehneensä väärin. Itse asiassa pelkkä tunne ei vielä kerro mitään siitä, onko toimittu epäoikeudenmukaisesti vai ei. Jotkut ihmiset (kuten nro 9) esimerkiksi tuntevat syyllisyydentunteita koko ajan, olivat he toimineet väärin tai ei.

 

Moraali opitaan päättelemällä. Pieni lapsikin ymmärtää sellaiset reiluusperiaatteet kuten: "Jos en halua, että minua lyödään, en saa itse lyödä muita" ja "Isomman täytyy olla varovainen, koska pienempi ei osaa vielä varoa itse".

Syyllisyydentunne edelleenkin vaaditaan, jos olet aidosti pahoillasi jostain. Et voi olla aidosti pahoillasi tekemisestäsi, jos et ajattele tehneesi mitään väärin. Jos tajuat, että teit väärin, tajuat silloin olevasi syyllinen tekemääsi asiaan eli tunnet syyllisyydentunnetta.

Syyllisyydentunne ei välttämättä ole mikään maatamullistavan suuri tunne, vaan ihan hetken kestävä ohimenevä tunne.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pahoillaan olo vaatii sen syyllisyydentuntee, koska silloin tiedostat tehneesi jotain väärin.

Kuten tuossa edellä kuvasin, syyllisyydentunne ei ole mitenkään välttämätön, jotta ihminen ymmärtäisi tehneensä väärin. Itse asiassa pelkkä tunne ei vielä kerro mitään siitä, onko toimittu epäoikeudenmukaisesti vai ei. Jotkut ihmiset (kuten nro 9) esimerkiksi tuntevat syyllisyydentunteita koko ajan, olivat he toimineet väärin tai ei.

Moraali opitaan päättelemällä. Pieni lapsikin ymmärtää sellaiset reiluusperiaatteet kuten: "Jos en halua, että minua lyödään, en saa itse lyödä muita" ja "Isomman täytyy olla varovainen, koska pienempi ei osaa vielä varoa itse".

 

 

Syyllisyydentunne edelleenkin vaaditaan, jos olet aidosti pahoillasi jostain. Et voi olla aidosti pahoillasi tekemisestäsi, jos et ajattele tehneesi mitään väärin. Jos tajuat, että teit väärin, tajuat silloin olevasi syyllinen tekemääsi asiaan eli tunnet syyllisyydentunnetta.

Syyllisyydentunne ei välttämättä ole mikään maatamullistavan suuri tunne, vaan ihan hetken kestävä ohimenevä tunne.

Mitä oikeastaan tarkoitat syyllisyydentunteella?

Jos tarkoitat sillä tietoisuutta siitä, että on toiminut väärin, tunnen tosiaan syyllisyyttä.

Jos tarkoitat sillä moraalista epämiellyttävää oloa omista teoista, "huonoa omaatuntoa", en tunne syyllisyyttä.

Itse en ajattele, että toisen ihmisen pitäisi itse kärsiä, jotta voisin pitää hänen anteeksipyyntöään vilpittömänä. Minulle riittää, että toinen huomaa toimineensa väärin ja ottaa asiasta opikseen. Käs ylös virheen merkiksi. Juuri näinhän toimin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pahoillaan olo vaatii sen syyllisyydentuntee, koska silloin tiedostat tehneesi jotain väärin.

Kuten tuossa edellä kuvasin, syyllisyydentunne ei ole mitenkään välttämätön, jotta ihminen ymmärtäisi tehneensä väärin. Itse asiassa pelkkä tunne ei vielä kerro mitään siitä, onko toimittu epäoikeudenmukaisesti vai ei. Jotkut ihmiset (kuten nro 9) esimerkiksi tuntevat syyllisyydentunteita koko ajan, olivat he toimineet väärin tai ei.

Moraali opitaan päättelemällä. Pieni lapsikin ymmärtää sellaiset reiluusperiaatteet kuten: "Jos en halua, että minua lyödään, en saa itse lyödä muita" ja "Isomman täytyy olla varovainen, koska pienempi ei osaa vielä varoa itse".

Syyllisyydentunne edelleenkin vaaditaan, jos olet aidosti pahoillasi jostain. Et voi olla aidosti pahoillasi tekemisestäsi, jos et ajattele tehneesi mitään väärin. Jos tajuat, että teit väärin, tajuat silloin olevasi syyllinen tekemääsi asiaan eli tunnet syyllisyydentunnetta.

Syyllisyydentunne ei välttämättä ole mikään maatamullistavan suuri tunne, vaan ihan hetken kestävä ohimenevä tunne.

 

Mitä oikeastaan tarkoitat syyllisyydentunteella?

 

Jos tarkoitat sillä tietoisuutta siitä, että on toiminut väärin, tunnen tosiaan syyllisyyttä.

Jos tarkoitat sillä moraalista epämiellyttävää oloa omista teoista, "huonoa omaatuntoa", en tunne syyllisyyttä.

Itse en ajattele, että toisen ihmisen pitäisi itse kärsiä, jotta voisin pitää hänen anteeksipyyntöään vilpittömänä. Minulle riittää, että toinen huomaa toimineensa väärin ja ottaa asiasta opikseen. Käs ylös virheen merkiksi. Juuri näinhän toimin itsekin.

Syyllisyydentunteella tarkoitan juuri sitä mitä se onkin. Syyllisyydentunnetta. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tuntee edes hetken aikaa pahaa oloa tehdessään väärin toiselle ihmiselle.

Ei kenenkään tarvitse kärsiä pyytääkseen anteeksi. Syyllisyydentunne voi kestää vaikka sekunnin ja mennä ohi, mutta se on välttämätön, jotta ihminen voi olla aidosti pahoillaan.

Jos anteeksi pyydetään ilman syyllisyydentunnetta, siihen liittyy muita tunteita tai pyrkimyksiä, kuin oma pahoillaan oleminen. Tällä tavalla anteeksipyytäminen ei välttämättä ole vilpitöntä.

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyydentunteella tarkoitan juuri sitä mitä se onkin. Syyllisyydentunnetta. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tuntee edes hetken aikaa pahaa oloa tehdessään väärin toiselle ihmiselle.

Tämä on ilmeisellä tavalla väärä väite. Ihmiset tekevät jatkuvasti väärin toisia kohtaan tunematta siitä minkäänlaista pahaa oloa. Väärin tekeminen kun on nimenomaan moraalin, ei tunteiden asia. Väärin tekeminen ei riipu millään tavalla siitä, mitä väärin tekijä tuntee. Väärin tekijä saattaa olla mielestään aivan oikealla asialla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Syyllisyydentunteella tarkoitan juuri sitä mitä se onkin. Syyllisyydentunnetta. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tuntee edes hetken aikaa pahaa oloa tehdessään väärin toiselle ihmiselle.

 

Tämä on ilmeisellä tavalla väärä väite. Ihmiset tekevät jatkuvasti väärin toisia kohtaan tunematta siitä minkäänlaista pahaa oloa. Väärin tekeminen kun on nimenomaan moraalin, ei tunteiden asia. Väärin tekeminen ei riipu millään tavalla siitä, mitä väärin tekijä tuntee. Väärin tekijä saattaa olla mielestään aivan oikealla asialla.

 

Mutta voiko tällaista asiaa pyytää aidosti anteeksi? Ei voi. Jos ihminen ajattelee olevansa oikealla asialla, hän ei ajattele tehneensä väärin. Ei ole syyllisyydentunnetta eikä mitään anteeksipyydeltävää. Jos pyytää tällaisessa tilanteessa anteeksi, on totaalisen tekopyhä.

Irottit lauseeni asiayhteydestään aika epämiellyttävästi. Toki itselläni on kieliopissa opeteltavaa, jottei tällaista tilannetta pääsisi tapahtumaan, mutta ymmärsit varmaan itsekin, että nuo lauseet liittyivät vahvasti aiheeseen josta keskustelimme.