Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyyden tunne on ajan ja energian tuhlausta
28.10.2015 |
Tehty mikä tehty, virheistä oppii ja vääryydet voi hyvittää. Turha itseään on enää kiusata. Ei sillä tapahtunutta takaisin saa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Uskotko, että ihminen voi ymmärtää toimineensa moraalisesti väärin tuntematta syylisyyden tunnetta?
Uskon, mutta kuten aiemmin sanoinkin, tällaisessa tilanteessa anteeksipyynnöllä on jokin muu motiivi kuin aidosti pahoillaan olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko, että ihminen voi ymmärtää toimineensa moraalisesti väärin tuntematta syylisyyden tunnetta?
Uskon, mutta kuten aiemmin sanoinkin, tällaisessa tilanteessa anteeksipyynnöllä on jokin muu motiivi kuin aidosti pahoillaan olo.
Okei, no siinä tapauksessa minä en ole koskaan "aidosti pahoillani". Kannattaisiko minun siis lopettaa anteeksi pyytäminen?
Uskotko, että ihminen voi ymmärtää toimineensa moraalisesti väärin tuntematta syylisyyden tunnetta?
Kysyn tätä, koska lasten moraalista järkeilyä (moral reasoning) kehitetään mm. lukemalla heille erilaisia moraalitarinoita, joissa Liisa ja Antti ovat jossakin tilanteessa, Antti perseilee, ja tarinan kuultuaan lapset ymmärtävät, että kyllä, Antti teki väärin. Lapset siis tunnistavat moraalisen periaatteen ja osaavat soveltaa sitä. He tunnistavat, että joku toimi moraalisesti väärin, mutta eivät he itse tietenkään tunne asiasta syyllisyyttä.
Tämän harjoituksen tarkoitus on tietysti se, että lapset oppiisivat tunnistamaan ja soveltamaan moraalisia peiaatteita myös omassa elämässään niin, että tajuavat, milloin he tekevät väärin ja milloin eivät. Minusta ei ole mitään syytä, miksi he eivät osaisi niin tehdä.