Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, joiden miehet ovat toiden takia paljon poissa kotoa... Kokemuksia kiitos!

Vierailija

Eli, olen aloittanut seurustelun aivan ihanan miehen kanssa. Koskaan ei ole kemiat ja tulevaisuuden suunnitelmat (perheen, matkustelun, asumisen ym suhteen) olleet niin kohdillaan. Meilla on hauskaa, pystymme keskustelemaan vaikeistakin asioista, seksi on mahtavaa... Eli kaikki viittaa siihen etta tasta voi kehittya jotain todella hienoa.

Mutta yksi asia vaivaa minua, eli miehen tyo. Han on paljon poissa paikkakunnaltamme, siis parikin viikkoa kerralla, voi tulla kotiin lyhyella varoitusajalla (saalla on merkitysta tyon kannalta) pariksi paivaksi, lahtee taas kun puhelin soi jne jne. Talla hetkella tama ei minua haittaa. Olen hyvin itsenainen ja minulla on ystavia, harrastuksia ja omiakin tyokiireita (ei minulla oikeasti olisikaan aikaa tavata joka ilta) ja en koe tilannetta mitenkaan ongelmalliseksi. Kuitenkin mietin tulevaisuutta... Haluamme molemmat lapsia mutta ajatus siita etta mies ei olisi paikalla suurta osaa ajasta kun lapset ovat kuvioissa hieman kauhistuttaa. Mies on kertonut etta pyrkii tulevaisuudessa jarjestelyyn jossa aina tekisi toita kaksi kuukautta putkeen ja sitten pitaisi kuukauden vapaata. 

Eli, onko jollain mies joka tyoskentelee nain epasaannollisesti ja on paljon poissa kun kuviossa on lapsia? Haluaisin kuulla kokemuksia koska (potentiaalinen) tilanne on minulle uusi. 

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Hmm... itsellä tavallaan vähän vastaava tilanne joka tulee muuttumaan samanlaiseksi.

Mies tekee nyt pitki päivi eik asuta yhdessä. Mutta pystytään sumplimaan ja mennään enemmän hänen ehdoillaan, koska työ sen määrittää. Se sopii koska rakasran häntä.

Valitettavasti työ tulee vaihtumaan ja mies muuttaa toiseen kaupunkiin. Mutta kyllä etäsuhteetkin toimivat.

Vierailija

Samalla tavalla se lapsen vaippa vaihdetaan oli mies kotona tai ei. Eikä tässä elämässä mitään ennustettavuutta niin kyllä jokaisen naisen pitää miettiä selviääkö vastuusta yksin.

Vierailija

Kun lapsia syntyi, minä katkeroiduin miehen paljoista poissaoloista. Tilanne ei ole ihan verrannollinen sinun tilanteesi siinä, että asia olisi ollut tiedossa ennen lapsien syntymää, vaan vasta sen jälkeen alkoi nämä työn vuoksi poissaolot. Mies ei kysynyt minun mielipidettäni, vaikka tietää, ettei meillä ole apuja saatavilla eikä sosiaalisia verkkoja. Mies yksin päätti asian ja jätti minut mielestäni hieman tyhjän päälle. Olenkin miettinyt, että jossain vaiheessa saatan muuttaa takaisin kotiseudulleni, jossa sitten olisi lastenhoitoapuja ja minä itse työllistyn siellä ihan samalla tavoin kuin täälläkin. Mies voi sitten keskittyä täysillä työhön ja harrastuksiinsa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hmm... itsellä tavallaan vähän vastaava tilanne joka tulee muuttumaan samanlaiseksi.

Mies tekee nyt pitki päivi eik asuta yhdessä. Mutta pystytään sumplimaan ja mennään enemmän hänen ehdoillaan, koska työ sen määrittää. Se sopii koska rakasran häntä.

Valitettavasti työ tulee vaihtumaan ja mies muuttaa toiseen kaupunkiin. Mutta kyllä etäsuhteetkin toimivat.

Niin, sumplitaan mekin mika toimii hyvin talla hetkella. Luultavasti aloitan uuden tyon kevaalla joka tarkoittaisi muuttoa muualle ja mies seuraisi perassa koska tyoskentelee ympari maata eli en mina ole ainoa joka tekee kompromisseja. Tsemppia etasuhteeseen, itsellanikin on siita kokemusta ja se ei ollut se asia joka ajoi eroon! :) Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?

Noin 30 molemmat. Ap

Yli vai alle 30v?

No jos silla on kauheasti merkitysta niin itse olen 29 ja mies 31. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla se lapsen vaippa vaihdetaan oli mies kotona tai ei. Eikä tässä elämässä mitään ennustettavuutta niin kyllä jokaisen naisen pitää miettiä selviääkö vastuusta yksin.

No tietenkin! Ehka nyt yritan miettia asiaa vahan useammalla tasolla tassa. Olen myos miettinyt lapsen yksin saamista jos muutaman vuoden sisalla "oikea" mies ei satu kohdalle. Eli on mietitty. Nyt lahinna mietin miten se vaikuttaa suhteeseen jne koska tama on uusi tilanne minulle. Ap

Vierailija

Kiitos Ap tsempistä. :)

Luulen että näissä asioissa ratkaisee vain asenne, halu ja rakkaus :-)

Jos toisen kanssa muuten elämä sujuu, miksi vaihtaa toiseen mieheen jolla ehkä ois aikaa muttei yhtä hyviä muita puolia :-P

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsia syntyi, minä katkeroiduin miehen paljoista poissaoloista. Tilanne ei ole ihan verrannollinen sinun tilanteesi siinä, että asia olisi ollut tiedossa ennen lapsien syntymää, vaan vasta sen jälkeen alkoi nämä työn vuoksi poissaolot. Mies ei kysynyt minun mielipidettäni, vaikka tietää, ettei meillä ole apuja saatavilla eikä sosiaalisia verkkoja. Mies yksin päätti asian ja jätti minut mielestäni hieman tyhjän päälle. Olenkin miettinyt, että jossain vaiheessa saatan muuttaa takaisin kotiseudulleni, jossa sitten olisi lastenhoitoapuja ja minä itse työllistyn siellä ihan samalla tavoin kuin täälläkin. Mies voi sitten keskittyä täysillä työhön ja harrastuksiinsa.

Kuulostaa rankalta. :( Tuossa tilanteessa varmaan tuntuu etta paatoksia ei tehty pariskuntana, voimia!

Niin ja lisaan viela etta mies on myos puhunut siita etta alkaisi opettamaan toisille tyotaan mika tarkoittaisi etta poissaolot vahenisivat huomattavasti. Taman onnistumisesta ei tietenkaan ole takeita ja vaikka olisikin, siihen tilanteeseen paasemiseen menisi muutama vuosi. Ap

Vierailija

Sen joko hyväksyy tai ei hyväksy. Noissa ei oikein välimuotoja ole. Hyvä asia on, että sinätiedät mitä olet ottamassa. Huonoa on se, että sinulla ei ole jälkeenpäin oikeutta valittaa miehen töistä.

Mun mies on kiireisenä aikana käytännössä kokonaan poissa kuvioista, vaikka käykin kotona nukkumassa. Helpompaa olisi, kun olisi kokonaan poissa, sillä nyt sille pitää huoltaa jääkaappiin ruokaa ja pestä pyykit. Kiireaika on muutaman kerran vuodessa ja on 10 pv - 2 kk.

Etukäteen vain ei voi tietää esim. että millainen vauva syntyy. Ensimmäisen kanssa oli niin rankkaa, kun vauvalla oli paljon vaivoja, että kyllä niistä töistäkin tuli valitettua. Kaksi seuraavaa lasta olivat helppoja, joten silloin mulle oli oikein jees, että mies lähti töihin sairaan kotiutumisen seuraavana päivänä. Ja nyt kun kaikki ovat vauvaiän ohittaneita, niin mies saa olla töissä niin paljon kuin viitsii. Helpompaa vaan on, kun mies ei ole kotona säheltämässä.

Vierailija

Paljonhan se on ihmisestäkin kiinni. Itse olen oppinut jopa nauttimaan niistäkin ajoista, kun mies ei ole paikalla. Meillä on kaksi lasta, molemmat olleet vaativia ja huonoja nukkumaan, mutta ei ole ollut mitenkään liian raskasta. Jollekin, joka tarvitsee enemmän unta, olisi voinut olla. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat