Käräytin ystäväni miehelleen pettämisestä

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä vastaajien perusteella, että MIEHILLE asia on niin ettei missään nimessä pidä mennä kertomaan kaverin puolisolle kaverin pettämisistä, kun taas NAISET ajattelevat asiasta päinvastoin eli että petetylle pitää kertoa.

Olenko väärässä?

P. S. Itse haluaisin kyllä kuulla jos puoliso pettää ja jos hällä itsellään ei ole mu naa kertoa sitä itse. 

T. Nainen

Mä olen nainen, ja ajattelen, että lähtökohtaisesti lojaliteettini on ystävän puolella. Jos näen ystävän pettävän, tarjoan juttuseuraa ja kannustan tunnustamaan, mutta en mene möläyttämään petetylle. Jos taas näen, että kaveri mahdollisesti tulee petetyksi, vihjaan havainnostani kaverille, jälleen valmiina kuuntelemaan, jos havainto pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Pääsääntöisesti nämä keskustelut ovat täynnäänsä heitä, joiden mielestä petetyllä on oikeus tietää. Lähes joka kerta av-raati on hämmästyttävän yksimielinen siitä, että pettäjä on sika, ja hänet on oikeus - ei, vaan velvollisuus! - antaa ilmi.



... Ja nyt, kun ap on käräyttänyt ystävänsä, hän onkin se pettäjäsika, joka on hajottanut perheet ja oikeastaan ihan kaiken, ja jonka pitäisi suoraselkäisesti tunnustaa ja sitten kadota jonnekin häpeämään. Mistä äkillinen käännös johtuu? "Pettäjä on paljastettava, paitsi jos pettäjä olen minä"?



Älkää käsittäkö väärin: minusta ei ole fiksua käräytellä, ellei kyseessä ole todella tukala tilanne. En osaa sanoa onko se oikein tai väärin, mutta ainakin totuudesta saa maksaa kovan hinnan. Toisaalta minusta tässä osoittautuu sekin, kuinka ikävään tilanteeseen pettäjä ajaa myös ystävänsä, ei ainoastaan

Veikkaan että yleensä palstan tarinoissa pettäjä on ollut mies jolloin hänet on ollut helppo tuomita, mutta nyt pettäjä olikin nainen niin asiat ovat muuttuneet. Tai sitten johtuu siitä että nainen kertoi naisen pettämisestä.

Juusoahan petetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni oli sivusuhde ja kerroin prepaid numerosta hänen miehelleen, milloin ystäväni tapaa tämän suhteen toisen osapuolen perheen yhteisessä kodissa. Ystäväni jäi niin verekseltään kiinni kuin vain voi, eli ei mitään mahdollisuutta selittää asiaa ja nyt he ovat eroamassa.

Ystäväni on itkenyt minulle virhettään ja katuu aidosti ja haluaa perheensä takaisin, mutta mies ei anna anteeksi. Olen lohduttanut ystävääni, eikä hän tiedä, että ilmantaja olin minä, vaan hän epäilee toista ystävääni. Em pysty koskaan kertomaan tehostaminen ystävälleni, en vaikka hän menetti perheesä lisäksi ystävänkin. On huono omatunto, vaikka tiedän tehneeni oikein.

 

 

Ystäväsi teki väärin, että petti miestään. Mutta sinä teit myös väärin, kun ilmiannoit hänet miehelleen ja vieläpä pelkurimaisesti ystäväsi selän takana. Vaikka ystäväsi teko oli väärä, o

Tämä juuri.

Millainen ihminen alkaa masioimaan tällaisia? Olisi sanonut ystävälle, että koska miehesi on myös ystäväsi et voi seurata tätä vaan hiljaa. Mitä antanut toiselle aikaa toimia itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä vastaajien perusteella, että MIEHILLE asia on niin ettei missään nimessä pidä mennä kertomaan kaverin puolisolle kaverin pettämisistä, kun taas NAISET ajattelevat asiasta päinvastoin eli että petetylle pitää kertoa.

Olenko väärässä?

P. S. Itse haluaisin kyllä kuulla jos puoliso pettää ja jos hällä itsellään ei ole mu naa kertoa sitä itse. 

T. Nainen

Mä olen nainen, ja ajattelen, että lähtökohtaisesti lojaliteettini on ystävän puolella. Jos näen ystävän pettävän, tarjoan juttuseuraa ja kannustan tunnustamaan, mutta en mene möläyttämään petetylle. Jos taas näen, että kaveri mahdollisesti tulee petetyksi, vihjaan havainnostani kaverille, jälleen valmiina kuuntelemaan, jos havainto pitää paikkansa.

Tämä.

Sitten jos pariskunnan kumpikin osapuoli minulle yhtä läheinen... Silloinkin puhuisin ensin tämän pettäjän kanssa.

Kannattaa huomata, että petetty voi kärsiä enemmän jos kuulee asiasta ystävältä eikä puolisolta. Se on vieläkin loukkaavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä vastaajien perusteella, että MIEHILLE asia on niin ettei missään nimessä pidä mennä kertomaan kaverin puolisolle kaverin pettämisistä, kun taas NAISET ajattelevat asiasta päinvastoin eli että petetylle pitää kertoa.

Olenko väärässä?

P. S. Itse haluaisin kyllä kuulla jos puoliso pettää ja jos hällä itsellään ei ole mu naa kertoa sitä itse. 

T. Nainen

Mä olen nainen, ja ajattelen, että lähtökohtaisesti lojaliteettini on ystävän puolella. Jos näen ystävän pettävän, tarjoan juttuseuraa ja kannustan tunnustamaan, mutta en mene möläyttämään petetylle. Jos taas näen, että kaveri mahdollisesti tulee petetyksi, vihjaan havainnostani kaverille, jälleen valmiina kuuntelemaan, jos havainto pitää paikkansa.

Tämä.

Sitten jos paris

Juuri tämä. Minulla on ystäväpariskunta, jonka toisen osapuolen tiedän pettäneen. Jos ottaisin asian puheeksi petetyn kanssa, tekisin peruuttamatonta vahinkoa meille kaikille. Siinä yhteydessä, kun sain tietää pettämisestä, suosittelin pettäjää vahvasti hankkiutumaan pariterapiaan. Nyt he ovat terapiassa, ja ajattelen että olen tältä erää osuuteni tehnyt. Mitä tapahtuukin, toivon voivani auttaa ja antaa ratkaisuja ennemmin kuin olla se korttitalon kaataja.

Minusta on myös törkeää "ystävältä" asettaa tuollainen taakka ap:n harteille. Siis kertoa hänelle pettämisestään, ja olettaa että salaisuus pysyy. Itse en koskaan halua tietää kavereideni arkaluontoisia asioita, enkä IKINÄ lupaa pitää salaisuutta, ennen kuin tiedän mikä salaisuus on. 

Joskus miettii tällaisten motiiveja..

Olin itse joskus osallisena sellaisessa kolmiodraamassa kun nykyinen mieheni ei saanut etäsuhteelleen pantua ajoissa pistettä. Kun hän toi lopulta suhteen etätyttöystävänsä tietoon, tämä etsi luonnollisesti minun tietoni välittömästi ja huomasi, että asun toisen miehen kanssa samassa osoitteessa. Erohaluinen mies kertoi tälle naisystävälleen, että mies on minun exäni ja tietää kyllä että tapailen uutta miestä. Nainen ei uskonut (vaikka itsekin punkkasi työviikot ex-aviomiehensä sohvalla) ja toitotti, että hän ei aio olla ainoa joka kärsii. Pian exäni näytti minulle tältä naiselta saapuneen kirjeen, jossa hän kuvaili mahdollisimman satuttavasti suhdettani tuohon toiseen mieheen, ilmiselvästi tavoitteenaan satuttaa ex-miestäni ja saada aikaan kodissamme jonkinlainen kriisi. Exäni totesi tietysti, ettei aio alkaa kirjeenvaihtoon minkään mental-keissin kanssa ja yhdessä nauroimme koko vuodatukselle..mutta jäimme nykyisen mieheni kanssa miettimään, että miksi nainen halusi aiheuttaa tilanteeseen täysin viattomalle osapuolelle maksimaalista tuskaa liitoittelemalla ja graafisesti kuvailemalla suhdettamme, jos hän kerran lähti oletuksesta, että ex-miestäni petetään myös? Olisiko hän toivonut, että olisin ottanut turpaani tai mies olisi järkytykseltään vaikka ajanut rekkaa päin lapset kyydissään?

Vierailija kirjoitti:

Joskus miettii tällaisten motiiveja..

Olin itse joskus osallisena sellaisessa kolmiodraamassa kun nykyinen mieheni ei saanut etäsuhteelleen pantua ajoissa pistettä. Kun hän toi lopulta suhteen etätyttöystävänsä tietoon, tämä etsi luonnollisesti minun tietoni välittömästi ja huomasi, että asun toisen miehen kanssa samassa osoitteessa. Erohaluinen mies kertoi tälle naisystävälleen, että mies on minun exäni ja tietää kyllä että tapailen uutta miestä. Nainen ei uskonut (vaikka itsekin punkkasi työviikot ex-aviomiehensä sohvalla) ja toitotti, että hän ei aio olla ainoa joka kärsii. Pian exäni näytti minulle tältä naiselta saapuneen kirjeen, jossa hän kuvaili mahdollisimman satuttavasti suhdettani tuohon toiseen mieheen, ilmiselvästi tavoitteenaan satuttaa ex-miestäni ja saada aikaan kodissamme jonkinlainen kriisi. Exäni totesi tietysti, ettei aio alkaa kirjeenvaihtoon minkään mental-keissin kanssa ja yhdessä nauroimme koko vuodatukselle.

Jotkut elää kostosta ja turhaan yrittävät pukea sitä johonkin korkeamman moraalin viittaan.

Aloittajaakin v*tuttaa, että kaveri pyörii vieraissa lakanoissa ja ärsyttää suunnattomasti jos hän pääsisi kuin koira veräjästä. Siis saisi jotain hyvää mikä aloittajan mielestä on ansiotonta. Varmaan kusauttaisi ihan samalla tavalla ystävän joka pesee etätöissä pyykkiä tai ilmoittaa veroilmoitukseen työmatkakuluja myös etätyöpäiviltä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus miettii tällaisten motiiveja..

Olin itse joskus osallisena sellaisessa kolmiodraamassa kun nykyinen mieheni ei saanut etäsuhteelleen pantua ajoissa pistettä. Kun hän toi lopulta suhteen etätyttöystävänsä tietoon, tämä etsi luonnollisesti minun tietoni välittömästi ja huomasi, että asun toisen miehen kanssa samassa osoitteessa. Erohaluinen mies kertoi tälle naisystävälleen, että mies on minun exäni ja tietää kyllä että tapailen uutta miestä. Nainen ei uskonut (vaikka itsekin punkkasi työviikot ex-aviomiehensä sohvalla) ja toitotti, että hän ei aio olla ainoa joka kärsii. Pian exäni näytti minulle tältä naiselta saapuneen kirjeen, jossa hän kuvaili mahdollisimman satuttavasti suhdettani tuohon toiseen mieheen, ilmiselvästi tavoitteenaan satuttaa ex-miestäni ja saada aikaan kodissamme jonkinlainen kriisi. Exäni totesi tietysti, ettei aio alkaa kirjeenvaihtoon minkään mental-keissin kanssa ja yhdessä nauroimme koko vuodatukselle.

Juuri tällaisia tilanteita sattuu myös niille ystävälliselle sivusta seuraajille, kun aletaan mestaroida puolituttujen suhteiden kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun on viaton miesparka paritettu siskonsakin kanssa naapureiden toimesta.

Miten alkuperäinen käräytyssuhde 10 vuoden takaa nyt voi ?

Jännää kun monilla on niin kova tarve haukkua aloittaja. Jos minua petettäisiin niin haluaisin tietää asiasta, koska en halua tuhlata elämääni petollisen ihmisen kanssa. Tapauksessa vielä puhutaan salasuhteesta, ei yhden kerran hairahduksesta. Olisi melkoisen kamalaa, jos jossain kohtaa pettäminen selviäisi ja sitten kävisi vielä ilmi, että ympärillä olevat ihmiset ovat tienneet asiasta, mutta eivät ole sanoneet mitään. Se olisi ehkä jopa itse pettämistäkin kamalampaa.

Pettäjä on ihan itse kuoppansa kaivanut. Aloittaja olisi ehkä voinut hoitaa asian toisella tavalla. Mutta hän ei ole syyllinen mihinkään.

Ja pettäjän katumuksesta.... Katuuko hän oikeasti pettämistään vai katuuko vain sitä että jäi kiinni? Jotenkin kummallista, että katumus iskee vasta siinä kohtaa, kun tulee seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Jännää kun monilla on niin kova tarve haukkua aloittaja. Jos minua petettäisiin niin haluaisin tietää asiasta, koska en halua tuhlata elämääni petollisen ihmisen kanssa. Tapauksessa vielä puhutaan salasuhteesta, ei yhden kerran hairahduksesta. Olisi melkoisen kamalaa, jos jossain kohtaa pettäminen selviäisi ja sitten kävisi vielä ilmi, että ympärillä olevat ihmiset ovat tienneet asiasta, mutta eivät ole sanoneet mitään. Se olisi ehkä jopa itse pettämistäkin kamalampaa.

Pettäjä on ihan itse kuoppansa kaivanut. Aloittaja olisi ehkä voinut hoitaa asian toisella tavalla. Mutta hän ei ole syyllinen mihinkään.

Ja pettäjän katumuksesta.... Katuuko hän oikeasti pettämistään vai katuuko vain sitä että jäi kiinni? Jotenkin kummallista, että katumus iskee vasta siinä kohtaa, kun tulee seurauksia.

En ole itse pettäjä, joten ei kannata alkaa kenenkään suu vaahdossa haukkua. Mutta sen verran on tullut olkapäänä oltua, että aika harvoin sillä pettäjälläkään pettäminen on suunnitelmallista toimintaa.

On toki patologisia pettäjiä, mutta enimmäkseen kyse on ihmisistä, jotka ovat aivan sekaisin tunteistaan ja hormoneista ja omista kriiseistäån, ja heillä on hyvin luonnollista, että katumus herää siinä vaiheessa kun tajuaa, mitä on tehnyt puolisolleen ja ehkä perheellekin. Moni meistä rakastuu tyhmästi, eikä se, että molemmat osapuolet ovat vapaita, sulje pois sitä etteikö suhde voisi olla katastrofaalisen huono ajatus. 

Hyi hitto minkälaista moraalitonta porukkaa täällä on. 

Ihanko oikeasti petetylle kertominen on pahempaa kuin puolison kaksoiselämä ja kertomatta jättäminen, pahimmillaan vuosien eläminen suhteessa jossa toinen kuvittelee kaiken olevan hyvin ja toinen paneskelee selän takana ja koko lähipiiri tietää asiasta ja sinä et. 

En paljoa pahempaa tiedä, kuin tuon että kaikki tietävät ja esittävät että asiat on helvetin hyvin. 

Kerta tällä pettäjällä ei ole ollut munaa keskustella asioista ennen vieraan sänkyyn hyppäämistä. 

Toivon että teille käy näin, niin tiedätte miten hyvältä se tuntuu kun kaveri on mieluummin kaveri kuin asiallinen ystävä. 

Miten niin teit oikein? Aika halvan tempun jos itse sanon.

Ja mikä siinä oli ongelma? Eikö kaikki ole nykyään polyamoria-swinger-moniavoisia muutenkin?

Mikäköhän oli sun motiivisi kertomiseen, kun se piti tehdä salaa?

Vierailija kirjoitti:

Jännää kun monilla on niin kova tarve haukkua aloittaja. Jos minua petettäisiin niin haluaisin tietää asiasta, koska en halua tuhlata elämääni petollisen ihmisen kanssa. Tapauksessa vielä puhutaan salasuhteesta, ei yhden kerran hairahduksesta. Olisi melkoisen kamalaa, jos jossain kohtaa pettäminen selviäisi ja sitten kävisi vielä ilmi, että ympärillä olevat ihmiset ovat tienneet asiasta, mutta eivät ole sanoneet mitään. Se olisi ehkä jopa itse pettämistäkin kamalampaa.

Pettäjä on ihan itse kuoppansa kaivanut. Aloittaja olisi ehkä voinut hoitaa asian toisella tavalla. Mutta hän ei ole syyllinen mihinkään.

Ja pettäjän katumuksesta.... Katuuko hän oikeasti pettämistään vai katuuko vain sitä että jäi kiinni? Jotenkin kummallista, että katumus iskee vasta siinä kohtaa, kun tulee seurauksia.

Koska ne keksii itselleen hyviä selityksiä, joilla suojelevat minäkuvaansa. Kunnes asia tulee ilmi ja asia realisoituu. Valehtelevat siis ennen kaikkea itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto minkälaista moraalitonta porukkaa täällä on. 

Ihanko oikeasti petetylle kertominen on pahempaa kuin puolison kaksoiselämä ja kertomatta jättäminen, pahimmillaan vuosien eläminen suhteessa jossa toinen kuvittelee kaiken olevan hyvin ja toinen paneskelee selän takana ja koko lähipiiri tietää asiasta ja sinä et. 

En paljoa pahempaa tiedä, kuin tuon että kaikki tietävät ja esittävät että asiat on helvetin hyvin. 

Kerta tällä pettäjällä ei ole ollut munaa keskustella asioista ennen vieraan sänkyyn hyppäämistä. 

Toivon että teille käy näin, niin tiedätte miten hyvältä se tuntuu kun kaveri on mieluummin kaveri kuin asiallinen ystävä. 

Ei tietenkään ole pahempi asia kertoa kuin pettää. Kuten ei ole pahempi asia pahoinpidellä kuin tappaa. Mutta ei se silti minun suorittamastani pahoinpitelystä tee yhtään hyväksyttävämpää että joku toinen tappaa.

Edelleen, sinä kun et ihmisenä voi kuin omat tekemisesi valita. Älä petä kun se on sinusta niin kammottava rikos! Toisaalta ystävän pettämistä on tottakai kaikenlainen selän takana juoruaminen ja maan kaivaminen jalkojen alta. Vaikka kuinka hyvä aie ja tarkoitus. Eikö tämä ole kelle tahansa itsestään selvää?

jos se ystävän uskottomuus kumppaniaan kohtaan vaivaa sinua, niin sitten sinä kerrot sen ystävälle ja joko sanot, ettet halua olla sotkeentunut sellaiseen joten parempi nyt lähteä eri teille koko ystävyydestä, tai että sinun moraalinen velvollisuutesi on tiedottaa petettyä kumppania, ellei ystävä tee sitä itse asap. Mikä on kun ei selkäranka kestä elää sen oman korkean moraalin mukaisesti vaan pitää sniikkailla selän takana, yrittää rakentaa jotain mahdollisimman dramaattista paljastumistilannetta ja sitten kuitenkin esittää sille ns ystävälle niinkuin kaikki olisi puoleltasi ihan normaalisti? Tekee kipeämpää feikata ja valehdella jollekin joskus ja jouluna kaupassa vastaan kävelevälle miehelle kuin omalle ystävälle?

Jospa vaan myöntäisi ettei se ole mikään ystävä ensinkään vaan kateuden ja katkeruuden kohde, eräänlainen frenemy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää kun monilla on niin kova tarve haukkua aloittaja. Jos minua petettäisiin niin haluaisin tietää asiasta, koska en halua tuhlata elämääni petollisen ihmisen kanssa. Tapauksessa vielä puhutaan salasuhteesta, ei yhden kerran hairahduksesta. Olisi melkoisen kamalaa, jos jossain kohtaa pettäminen selviäisi ja sitten kävisi vielä ilmi, että ympärillä olevat ihmiset ovat tienneet asiasta, mutta eivät ole sanoneet mitään. Se olisi ehkä jopa itse pettämistäkin kamalampaa.

Pettäjä on ihan itse kuoppansa kaivanut. Aloittaja olisi ehkä voinut hoitaa asian toisella tavalla. Mutta hän ei ole syyllinen mihinkään.

Ja pettäjän katumuksesta.... Katuuko hän oikeasti pettämistään vai katuuko vain sitä että jäi kiinni? Jotenkin kummallista, että katumus iskee vasta siinä kohtaa, kun tulee seurauksia.

En ole itse pettäjä, joten ei kannata alkaa kenenkään suu v

Kyllä se pettämiseen päätyminen sisältää monia pieniä, tietoisiakin päätöksiä, ennen varsinaista pettämistä. Että turha niiden päitä on liikaa silitellä. Opettelevat läksynsä ja jatkavat sitten elämää eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä vastaajien perusteella, että MIEHILLE asia on niin ettei missään nimessä pidä mennä kertomaan kaverin puolisolle kaverin pettämisistä, kun taas NAISET ajattelevat asiasta päinvastoin eli että petetylle pitää kertoa.

Olenko väärässä?

P. S. Itse haluaisin kyllä kuulla jos puoliso pettää ja jos hällä itsellään ei ole mu naa kertoa sitä itse. 

T. Nainen

Mä olen nainen, ja ajattelen, että lähtökohtaisesti lojaliteettini on ystävän puolella. Jos näen ystävän pettävän, tarjoan juttuseuraa ja kannustan tunnustamaan, mutta en mene möläyttämään petetylle. Jos taas näen, että kaveri mahdollisesti tulee petetyksi, vihjaan havainnostani kaverille, jälleen valmiina kuuntelemaan, jos havainto pitää paikkansa.

Oon yrittäny opetella ottamaan monessa asiassa miehistä mallia, niin voisin ottaa tässäkin. Eli kerskaillaan tyttöjen kesken pettämisistämme. Kaveria ei jätetä ja mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää.