Lue keskustelun säännöt.
minkä ikäisenä esikoisen on "sopiva" muuttaa kotoa
25.10.2015 |
..tai yleisesti hyväksyttävää. Omani 18v. On kovasti lähdössä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Ei nyt millään pahalla, mutta tosi omillasi olet pärjännyt...
Terveisin Naispelko22
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä
Mitä järkeä tuossa taas on, että vanhemmat maksavat omassa asunnossa asuvan teinin elämistä? Kalliimmaksihan se heille sillä lailla tulee! Eikä teini itsenäisty taloudellisesti. Muuttakoot omilleen sitten kun pystyy huolehtimaan kuluistaan, tapahtui se sitten palkalla tai opintotuella tai sossun tuilla tai jollain bisneksellä.
Eikä kotona asuminen sitä tarkoita, ettei voisi taloustöitä tehdä. Teilläkö äiti tekee kaiken? Meillä oli toisin, työt jaettiin kotona asuvien perheenjäsenten kesken. Tiskasin ja imuroin jo ihan penskana jo, teininä sitten tuli kokki- ja pyykkivuorotkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias kun muutin, silloin mulla oli työpaikka ja eka vakava parisuhde sillä mallilla, että kotona asuminen ei enää tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Kaikki kaveritkin muutti +20v vasta, poislukien ne jotka lähtivät opiskelemaan kauas pääkaupunkiseudusta.
Niin, siinä tämä ero tuleekin. Kehäkolmosen ulkopuolella lapset kasvatetaan pärjäämään, Helsinkiläiset ei osaa kun eivät ole koskaan käyneetkään missään kuin kotikaupungissa pyörivät ympyrää.
Helsingistä on muuten aika paljon vaikeampi löytää halpaa pientä asuntoa, johon muuttaa kotoa. Jossain landellahan niistä on suorastaan ylitarjontaa. Moni muuttaisi mielellään kyllä, jos olisi yksiöitä joissa vuokra siinä neljänsadan pintaan, mutta kun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Ei nyt millään pahalla, mutta tosi omillasi olet pärjännyt...
Terveisin Naispelko22
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Ja kotonaan asuva ihminenkö ei osaa noita asioita tehdä vai? Et ole omillasi kyllä pärjännyt jos on pitänyt vanhempien kukkarolla käydä. Tuntuu, että pidät itseäsi jotenkin parempana kun olet muuttanut kotoa pois vaikka olet joutunut menemään vanhempien kukkarolle pärjätäksesi. Millä perustella pidät itseäsi parempana ihmisenä kuin kotonaan asuvia? Sen kuvan nimittäin aika vahvasti itsestäsi annat. Minä asun kotona, maksan laskuni, osaan tehdä ruokaa, käydä virastoissa jos tarvis, pestä pyykkiä, käydä paskalla... Osaisin tehdä nuo samat asiat myös vaikka 1000km päässä. Ihan samalla tavalla olet ollut vanhemmistasi riippuvainen silloin kun olet muuttanut "omillesi" kuin mekin jotka kotonamme vielä asutaan.
Terveisin Naispelko22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias kun muutin, silloin mulla oli työpaikka ja eka vakava parisuhde sillä mallilla, että kotona asuminen ei enää tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Kaikki kaveritkin muutti +20v vasta, poislukien ne jotka lähtivät opiskelemaan kauas pääkaupunkiseudusta.
Niin, siinä tämä ero tuleekin. Kehäkolmosen ulkopuolella lapset kasvatetaan pärjäämään, Helsinkiläiset ei osaa kun eivät ole koskaan käyneetkään missään kuin kotikaupungissa pyörivät ympyrää.
Helsingistä on muuten aika paljon vaikeampi löytää halpaa pientä asuntoa, johon muuttaa kotoa. Jossain landellahan niistä on suorastaan ylitarjontaa. Moni muuttaisi mielellään kyllä, jos olisi yksiöitä joissa vuokra siinä neljänsadan pintaan, mutta kun ei ole.
Joo, kyllä niitä tuolla hinnalla on kehäkolmosen paremmalla puolella. Helsingissä pitä sitten vaan tyytyä soluun tai kimppakämppään. Parempi sekin kuin aikuisena kärvistely vanhempien nurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Minä osasin nuo asiat, vaikka asuin saman katon alla vanhempieni kanssa.
Passasivatko sinun vanhempasi sinut tosiaan ihan totaalisen avuttomaksi niin kauan kuin asuit kotona Aiotko tehdä saman omille lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Ei nyt millään pahalla, mutta tosi omillasi olet pärjännyt...
Terveisin Naispelko22
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Ja kotonaan asuva ihminenkö ei osaa noita asioita tehdä vai? Et ole omillasi kyllä pärjännyt jos on pitänyt vanhempien kukkarolla käydä. Tuntuu, että pidät itseäsi jotenkin parempana kun olet muuttanut kotoa pois vaikka olet joutunut menemään vanhempien kukkarolle pärjätäksesi. Millä perustella pidät itseäsi parempana ihmisenä kuin kotonaan asuvia? Sen kuvan nimittäin aika vahvasti itsestäsi annat. Minä asun kotona, maksan laskuni, osaan tehdä ruokaa, käydä virastoissa jos tarvis, pestä pyykkiä, käydä paskalla... Osaisin tehdä nuo samat asiat myös vaikka 1000km päässä. Ihan samalla tavalla olet ollut vanhemmistasi riippuvainen silloin kun olet muuttanut "omillesi" kuin mekin jotka kotonamme vielä asutaan.
Terveisin Naispelko22
Mitä vikaa on siinä että vanhemmat antaa vähän ylimääräistä rahaa? Ei kai se mittaa pärjäämistä käytännönasioissa että mistä se raha tulee? Kyllä mun mielestä ihmiset jotka eivät halua päättää omasta elämästään ja asua omillaan aikuisena ovat jotenkin lapsellisia. Jos kerran osaa hoitaa asiansa ja elämänsä, miksi pyöriä toisten nurkissa, siinä on kuitenkin aina vanhempien säännöt elämään, ei omat. Kyllä minä ainakin omia lapsiani mielelläni autan mahdollisuuksien mukaan, rahallisesti tai muuten, mutta annan heidän elää aikuisena omaa elämäänsä ilman että olen kyttäämässä joka risahdusta. On se hyvä elää muutama vuosi omillaan ennen perheen perustamista, ja naisella ainakin kun se hedelmällisin aika on siinä parikymppisenä, ja 25 vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea, on niin että aikaa ei ole tuhlattavissa vanhempien kotona venymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin itse omilleni 1556-vuotiaana kun menin lukioon, keskikokoisen kaupungin parhaaseen (keskiarvolta). Ainakin siellä oli useita muitakin yksinasuvia, jotka olivat tulleet lähikaupungeista.Minulla oli perintöä jolla tulin toimeen, mutta tiukkaa olisi tehnyt jos vain kesätöillä olisi pitänt asuminnen rahoittaa.
Olin 19v kun muutin omaan kämppään. Viiden kilsan päähän porukoilta. Mulla oli työ ja opiskelupaikka ja halusin omaa rauhaa. Hyvin pärjäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1556* = 15, ei mennyt korjaus ihan putkeen....
T. 29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Minä osasin nuo asiat, vaikka asuin saman katon alla vanhempieni kanssa.
Passasivatko sinun vanhempasi sinut tosiaan ihan totaalisen avuttomaksi niin kauan kuin asuit kotona Aiotko tehdä saman omille lapsillesi?
Kyllä meillä äiti teki pääasiassa ruuat ja pesi pyykit ym. minä tietysti siinä koulun ohella autoin ja vahdin nuorempia sisaruksia ym. Missä olisin kaikki oppinut jos en tekemällä? Joskus se oma elämä on aloitettava. Esikoiseni asui vuoden kauemman kotona kuin minä, nyt on jo 21v. ja asunut opiskelujen välissä vuoden ulkomailla. Asui välillä poikaystävän kanssa yhdessäkin, mutta nyt taas muutti yksin, ja ollaan yhdessä tapetoitu se kämppä, se on mun osuuteni avustuksesta tällä hetkellä. Nuorimmaiset on poikia ja vasta eskarissa, mutta kyllä hekin tulevat viimeistään 18v. lähtemään omilleen, en ala kotona aikuisia miehiä katsomaan, saavat naisensa viedä omaan kämppäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Totta. Katsoin aika laput silmillä ja kuvittelin muiden nuorten olevan samanlaisia kuin omani, enkä huomannut, että kaikki nuoret ei toimi samalla tavalla.
Oma esikoiseni asuu vielä kotona ja on nyt kirjoittanut osan syksyllä ja keväällä kirjoittaa loput. On ottanut aika paljon ylimääräisiä kursseja, joten lukemista riittää. Silti kyllä pesee omat ja meidän muidenkin pyykit ja tekee viikolla ruoan valmiiksi meille, kun tulee aiemmin koulusta, kun me vanhemmat. Siivouksiin on osallistunut jo ennen kouluikää, joten ei ole tarvinnut koskaan käskeä.
Olen pahoillani, etten huomannut ajatella, että on olemassa nuoria, jotka odottaa kotona täysiä palveluita.
Lainaa nyt ei ole mitään järkeä ottaa vielä lukioaikana.
Mä muutin omilleni kun menin lukioon. Lukioon oli matkaa sen verran ettei ollut mahdollista kulkea päivittäin sitä matkaa. Ja millä olisin kulkenut kun vanhemmilleni ei pääse julkisilla eikä heillä olisi oikeasti ollut aikaa toimia mulle taksina. Sen takia muutin 15-vuotiaana koulun asuntolaan.
Musta nuo sopivat iät on aika tilannekohtaisia. Monesti muutetaan kun lähdetään opiskelemaan. Suurin osa muuttaa varmaan 18-20-vuotiaana. Siihen on varmaan aika kova sosiaalinen painekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Totta. Katsoin aika laput silmillä ja kuvittelin muiden nuorten olevan samanlaisia kuin omani, enkä huomannut, että kaikki nuoret ei toimi samalla tavalla.
Oma esikoiseni asuu vielä kotona ja on nyt kirjoittanut osan syksyllä ja keväällä kirjoittaa loput. On ottanut aika paljon ylimääräisiä kursseja, joten lukemista riittää. Silti kyllä pesee omat ja meidän muidenkin pyykit ja tekee viikolla ruoan valmiiksi meille, kun tulee aiemmin koulusta, kun me vanhemmat. Siivouksiin on osallistunut jo ennen kouluikää, joten ei ole tarvinnut koskaan käskeä.
Olen pahoillani, etten huomannut ajatella, että on olemassa nuoria, jotka odottaa kotona täysiä palveluita.
Lainaa nyt ei ole mitään järkeä ottaa vielä lukioaikana.
Kuinka monen nykynuoren, varsinkaan pojan tiedät tekevän noin paljon kotitöitä opiskelun ohessa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on siinä että vanhemmat antaa vähän ylimääräistä rahaa? Ei kai se mittaa pärjäämistä käytännönasioissa että mistä se raha tulee? Kyllä mun mielestä ihmiset jotka eivät halua päättää omasta elämästään ja asua omillaan aikuisena ovat jotenkin lapsellisia. Jos kerran osaa hoitaa asiansa ja elämänsä, miksi pyöriä toisten nurkissa, siinä on kuitenkin aina vanhempien säännöt elämään, ei omat. Kyllä minä ainakin omia lapsiani mielelläni autan mahdollisuuksien mukaan, rahallisesti tai muuten, mutta annan heidän elää aikuisena omaa elämäänsä ilman että olen kyttäämässä joka risahdusta. On se hyvä elää muutama vuosi omillaan ennen perheen perustamista, ja naisella ainakin kun se hedelmällisin aika on siinä parikymppisenä, ja 25 vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea, on niin että aikaa ei ole tuhlattavissa vanhempien kotona venymiseen.
Kyllä se itsenäinen taloudellinen toimeentulo jos mikä mittaa pärjäämistä käytännönasioissa. Kaikki muuhan kuuluukin oppia jo ennen omilleen muuttoa, ja rahankäyttöäkin harjoitella.
Itse en muista millään tavoin kärsineeni mistään "vanhempien säännöistä" niin kauan kuin asuin kotona. Kai meillä oli sitten vain niin samanlainen käsitys siitä, miten ollaan ja eletään. Nihkeämpää oli opiskeluaikaan solukämpässä. Ei sielläkään omien sääntöjen mukaan voinut elää, kun oli ne kaksi muuta asukkia otettava tasaveroisena huomioon.
Lisääntyminen on tässä aika heikko argumentti, kun useimmilla se menee sen mukaan, milloin löytää kumppanin, jonka kanssa haluaa lisääntyä. Ja harvempi sitä nykyään tekee ennen 25. vuoden ikää. Toisekseen jos se olisi peruste, niin eihän poikien kotoa tarvitsisi muuttaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passasivatko sinun vanhempasi sinut tosiaan ihan totaalisen avuttomaksi niin kauan kuin asuit kotona Aiotko tehdä saman omille lapsillesi?
Kyllä meillä äiti teki pääasiassa ruuat ja pesi pyykit ym. minä tietysti siinä koulun ohella autoin ja vahdin nuorempia sisaruksia ym. Missä olisin kaikki oppinut jos en tekemällä? Joskus se oma elämä on aloitettava. Esikoiseni asui vuoden kauemman kotona kuin minä, nyt on jo 21v. ja asunut opiskelujen välissä vuoden ulkomailla. Asui välillä poikaystävän kanssa yhdessäkin, mutta nyt taas muutti yksin, ja ollaan yhdessä tapetoitu se kämppä, se on mun osuuteni avustuksesta tällä hetkellä. Nuorimmaiset on poikia ja vasta eskarissa, mutta kyllä hekin tulevat viimeistään 18v. lähtemään omilleen, en ala kotona aikuisia miehiä katsomaan, saavat naisensa viedä omaan kämppäänsä.
Tekikö esikoisesi mitään kotitöitä kotona asuessaan, vai passasitko hänelle kaiken valmiiksi kuten äitisi aikoinaan sinulle? Entä miten aiot menetellä poikiesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Ei nyt millään pahalla, mutta tosi omillasi olet pärjännyt...
Terveisin Naispelko22
No pärjäsin 400km päässä vanhemmista, osasin käydä kaupassa, virastoissa hoitaa asiani, maksaa laskuni, hakea opintolainaa pankista, vuokrata asunnon, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkini ja opiskella...
Ja kotonaan asuva ihminenkö ei osaa noita asioita tehdä vai? Et ole omillasi kyllä pärjännyt jos on pitänyt vanhempien kukkarolla käydä. Tuntuu, että pidät itseäsi jotenkin parempana kun olet muuttanut kotoa pois vaikka olet joutunut menemään vanhempien kukkarolle pärjätäksesi. Millä perustella pidät itseäsi parempana ihmisenä kuin kotonaan asuvia? Sen kuvan nimittäin aika vahvasti itsestäsi annat. Minä asun kotona, maksan laskuni, osaan tehdä ruokaa, käydä virastoissa jos tarvis, pestä pyykkiä, käydä paskalla... Osaisin tehdä nuo samat asiat myös vaikka 1000km päässä. Ihan samalla tavalla olet ollut vanhemmistasi riippuvainen silloin kun olet muuttanut "omillesi" kuin mekin jotka kotonamme vielä asutaan.
Terveisin Naispelko22
Mitä vikaa on siinä että vanhemmat antaa vähän ylimääräistä rahaa? Ei kai se mittaa pärjäämistä käytännönasioissa että mistä se raha tulee? Kyllä mun mielestä ihmiset jotka eivät halua päättää omasta elämästään ja asua omillaan aikuisena ovat jotenkin lapsellisia. Jos kerran osaa hoitaa asiansa ja elämänsä, miksi pyöriä toisten nurkissa, siinä on kuitenkin aina vanhempien säännöt elämään, ei omat. Kyllä minä ainakin omia lapsiani mielelläni autan mahdollisuuksien mukaan, rahallisesti tai muuten, mutta annan heidän elää aikuisena omaa elämäänsä ilman että olen kyttäämässä joka risahdusta. On se hyvä elää muutama vuosi omillaan ennen perheen perustamista, ja naisella ainakin kun se hedelmällisin aika on siinä parikymppisenä, ja 25 vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea, on niin että aikaa ei ole tuhlattavissa vanhempien kotona venymiseen.
Olen samaa mieltä. Muutin kotoa pois 15 vuotiaana peruskoulun jälkeen. Ehdin itsenäistyä ja bailata ja kokea elämää, ennen kuin biologinen kello alkoi tikittää ja hedelmällisyys laskea. Onneksi sain elää yksin vuodet 15v-19v, ennen kuin aloin seurustelemaan ja tein esikoisen 20 vuotiaana ja kaksi seuraavaa lasta 21v ja 23v.
Naiset eivät ymmärrä, että luonto ei anna naiselle paljoa aikaa nauttia yksinolosta, vaan on elettävä, ennen kuin on lapsenteon aika. Jos lojuu kotona 18 vuotiaaksi asti ja siitä heti menee miehelään ja tekee lapsen, jää nuoruus elämättä. On parempi lähteä kotoa heti peruskoulun jälkeen, niin ehtii hiukan elää itselleen, ennen kuin perustaa perheen ja ei enää pysty elämään vapaasti. Viisaat vanhemmat panevat lapsen itsenäistymään ja elämään omaa elämää ja villiä nuoruutta, ennen kuin hedelmällisyys laskee ja luonto tekee tepposet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun jälkeen tietysti, viimeistään 18v. Jos täysi-ikäisenä vielä makaa kotona passattavana on kasvatus mennyt todella pieleen.
Ja tämä koskee myös kuopusta ja kaikkia siltä väliltä.
Ihan mielenkiinnosta. Mitä järkeä on kesken lukion muuttaa 18 vuotiaana asumaan omilleen, kun rahat ei kuitenkaan riitä vuokraan ja takuuvuokraan?
Toinen ihan mielenkiinnosta kysytty asia. Miten 18v ehtii maata kotona passattavana, kun on kursseja ja kirjoitukset samaan aikaan ja lomat vielä kulkee töissä, millä maksaa omat kurssikirjansa ja kerää autokouluun rahaa.
Miten niin kesken lukion? Voihan sitä muuttaa kesällä ennenkuin lukio alkaa. Ja mikä siinä nyt on niin vaikeaa muuttaa kesken lukion? Tytär suoritti kolmoistutkintoa ja sai muutettua omilleen silti, ensin solukämppään ja sitten vapailta markkinoilta asunto. Eikä tarvi takuuvuokraa kun vanhempi antaa henkilötakauksen. Kyllä sitä passattavana on jos ei tarvi omia pyykkejä ja tiskejä pestä, eikä ruokia ostaa ja valmistaa. Tosin mun tytär käy vieläkin aika usein kotona syömässä, on kyllä sitten apuna aina kun voi, varsinkin nuorempien sisarusten kanssa, on aina ollut. Kolmoistutkinnon jälkeen oli vuoden ulkomailla, ja nyt opiskelee AMK:ssa. Opintolainat on tietysti nostanut, ja tekee pientä lastenhoitokeikkaa, ja hyvin on pärjännyt, ei ole suuret kulut, kirjat ostanut pääasissa käytettynä.
Minä muutin Helsinkiin peruskoulun jälkeen, ja kyllä pärjäsin vaikka vanhemmat joutuivat antamaan rahaa kun en käynyt samalla töissä, keskityin opiskeluun ja olinkin luokan paras, ne jotka kävi töissä oli surkean huonoja, aina jännäsivät pääseekö tentistä läpi, eikä kaikki valmistuneetkaan silloin kun minä valmistuin.
Totta. Katsoin aika laput silmillä ja kuvittelin muiden nuorten olevan samanlaisia kuin omani, enkä huomannut, että kaikki nuoret ei toimi samalla tavalla.
Oma esikoiseni asuu vielä kotona ja on nyt kirjoittanut osan syksyllä ja keväällä kirjoittaa loput. On ottanut aika paljon ylimääräisiä kursseja, joten lukemista riittää. Silti kyllä pesee omat ja meidän muidenkin pyykit ja tekee viikolla ruoan valmiiksi meille, kun tulee aiemmin koulusta, kun me vanhemmat. Siivouksiin on osallistunut jo ennen kouluikää, joten ei ole tarvinnut koskaan käskeä.
Olen pahoillani, etten huomannut ajatella, että on olemassa nuoria, jotka odottaa kotona täysiä palveluita.
Lainaa nyt ei ole mitään järkeä ottaa vielä lukioaikana.
Kuinka monen nykynuoren, varsinkaan pojan tiedät tekevän noin paljon kotitöitä opiskelun ohessa?
Niin, olin ehkä laput silmillä, koska meillä esikoinen on juuri poika ja tekee ruoat ja pesee pyykkiä ja on siivonnut oman huoneensa ja alakouluikäisenä.
Olin kuvitellut, että muillakin on näin.
Ja joku kysyi, että miksi säästää autokoulurahaa, kun hän nainen 40v ei ole vielä sitä tarvinnut. Ehkä joku toinen ajattelee, että tarvitsee ajokorttia jopa tulevan ammatin takia ja sen vuoksi, että on helpompaa ottaa töitä vastaan muualtakin, kuin sen lähimmän bussilinjan varrelta.
Itse lähdin viikko sen jälkeen kun täytin 18, nyt jo muutaman vuoden asunut omillani :)
Niin, siinä tämä ero tuleekin. Kehäkolmosen ulkopuolella lapset kasvatetaan pärjäämään, Helsinkiläiset ei osaa kun eivät ole koskaan käyneetkään missään kuin kotikaupungissa pyörivät ympyrää.