Missä iässä poika on ns. peräkammaripoika?

Onko kyseessä maatilalla asuva mies, joka osallistuu myös tilan töihin?

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä maatilalla asuva mies, joka osallistuu myös tilan töihin?

Ei ole. Ei mikään muukaan yritystoiminta ole kyseessä.

Jos poika jatkaa vanhempiensa sukutilaa, on ok asua samoissa tiloissa, vaikka silloinkin, jos on iso tontti ja paljon rahaa, voi rakentaa vaikka oman talon samalle tontille, ellei ole vanhemmat ihan lähivuosina vielä vanhuuteen kupsahtamassa tai kirkonkylälle muuttamassa.

Muussa tapauksessa katsoisin lähes kaksivitosta miestä kieroon, jos vielä vanhempiensa helmoissa asuisi ihan vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Onko kyseessä maatilalla asuva mies, joka osallistuu myös tilan töihin?

 

 

Ei ole. Ei mikään muukaan yritystoiminta ole kyseessä.

Mitä mies on sanonut itse syyksi sille, että asuu vielä vanhempiensa kanssa samassa asunnossa? Onhan se kieltämättä tavanomaisempaa, että tuossa vaiheessa asutaan omillaan eikä vanhempien taloudessa.

Munkin mies asui kotona vielä 23-vuotiaaksi. Kävi tosin koulua samassa kaupungissa eikä ollut vielä vakitöissä. Oli vain sellaista tyyppiä ettei ollut kiire pois, kun tuli perheensä kanssa hyvin juttuun ja isossa talossa oli tilaa. Pystyi myös harrastamaan pihapiirissä rakasta harrastustaan. Toki jos miehelle ei siinäkään vaiheessa tule mieleen muuttaa, kun todella olisi varaa ja jos vielä kumppaniehokas olisi tarjolla niin onhan se vähän kummallista.

Vielä jotenkin ymmärtää, jos on päätoiminen opiskelija ja asuu kotona ja ikää alle 20v. Töissäkäyvä aikuinen mies äidin hoivissa ja vielä seurustelee. Aika ihmeellistä.

Onko tyypillä  suunnitelmia itsenäistymisen suhteen? Kämppä haussa? Työpaikka? Osallistuuko kotitaloustöihin? Osaako tehdä ruokaa, tiskata, pyykätä? Ostaako äiti vaatteet? Käykö kaupassa ja kenen rahoilla? Kuka maksaa miehen puhelinlaskut? Maksaako osuutensa elämisestä?

Jos edes suunnitelmaa itsenäisestä elämästä ei löydy ja mies elää passattuna vanhempiensa palvelusten ja rahojen varassa on kyseessä peräkammarinpoika. Kannattaa punnita mahdollinen yhteinen tulevaisuus tarkkaan. Pian huomaat olevasi miehen äidin korvike.

No yksi asia on ainakin varma: mies on tottunut siihen, että äiti tekee kaiken, joten jos hän muuttaa suoraan kanssasi yhteen, pääset heti äidin rooliin :)

Yksi seurustelukumppani oli vielä 22-vuotiaana niin vauva, että kertoi, ettei koskaan ollut ostanut itselleen pesuaineita tai vessapaperiakaan. Pyykit vei myös äitinsä pestäväksi. Asui kuitenkin poissa vanhempiensa kotoa, mutta vanhemmillaan oli avaimet pojan kotiin ja toivat esimerkiksi viikonlopun ruokaostokset pojalleen. Äiti oli myös se, joka kävi poikansa luona siivoamassa.

Suhde johti jopa avoliittoon ja siinä sitten opetin pyykinpesemiset ja kotitöiden tekemiset. Kotityöt kuitenkin laitettiin puoliksi. Suhteen päättymisen jälkeen tämän miehen äiti totesi, että poikansa oli "miehistynyt" todella paljon minun kanssa ollessaan. Tuosta en oikein päässyt perille, että miksi äitinsä oli jatkanut poikansa passaamista. Tietysti pojalleen tuo oli varmaan sopinut ihan hyvin.

Äiti tekee ruuat, pesee pyykit ja siivoaa. Ehkä tosiaan olisi paikallaan itsenäistyä.

Mun mielestä kotonasumismalli ei ole sinänsä hullumpi malli nuorelle aikuiselle, joka ei vielä esim koulunkäyntiensä aikana ole juuri varallisuutta kerryttänyt ja kumppania löytänyt. Ja monessa maassa tämä malli on yhä käytössä. Mutta Suomessa toki erottuu massasta näin tehdessään ja saa vanhan piian ja peräkammarin pojan leimaa otsaansa. Suomessa on tärkeää lentää pesästä heti kun mahdollista, vaikka kukkarossa olisi matti ja yksinäinen erakkoelämä yksiökopissa koittaisi.

Tottakai moni luontaisesti kokee tarvetta lähteä kotoa vahvasti heti aikuisuuden kynnyksellä ja heidän osaltaan on toki hienoa, että omilleen muuttaminen on täällä toistaiseksi ainakin hyvin tuettua. Mutta sen ei pitäisi olla mikään ainoa ja parhaana pidetty vaihtoehto kaikille.

Täällä pitäisin hieman outona jos mies asuisi vielä yli parikymppisenä vanhemmillaan, mutta toisaalta edellisessä asuinmaassani oli normaalia, että lapset asuivat vanhempiensa kanssa kunnes menivät naimisiin. Vanhemmat myös muuttivat vanhoilla päivillään lastensa luokse asumaan, koska kunnollista vanhusten hoitoa ei maassa ollut (tai vaihtoehtoisesti miniä muutti appivanhemmilleen pitämään heistä huolta).

Käytännössähän miehellä jää hyvin rahaa säästöön, kun asuu vanhempiensa kotona. Onko hän siis mahdollisesti säästämässä omaa asuntoa varten eli se olisi syynä vanhempiensa luona asumiseen?

Entä miehen kaveripiiri? Asuvatko miehen kaveritkin vanhempiensa luona?

Ihmettelisin, ellei ole edes ajatuksena muuttaa omilleen. Lisäksi pohtisin, että miksei miehen vanhemmatkaan ole patistelleet häntä itsenäistymään. Ellei sitten ole jonkinlaisesta vanhempien auttamisesta kyse tai jostain muusta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kotonasumismalli ei ole sinänsä hullumpi malli nuorelle aikuiselle, joka ei vielä esim koulunkäyntiensä aikana ole juuri varallisuutta kerryttänyt ja kumppania löytänyt. Ja monessa maassa tämä malli on yhä käytössä. Mutta Suomessa toki erottuu massasta näin tehdessään ja saa vanhan piian ja peräkammarin pojan leimaa otsaansa. Suomessa on tärkeää lentää pesästä heti kun mahdollista, vaikka kukkarossa olisi matti ja yksinäinen erakkoelämä yksiökopissa koittaisi.

Tottakai moni luontaisesti kokee tarvetta lähteä kotoa vahvasti heti aikuisuuden kynnyksellä ja heidän osaltaan on toki hienoa, että omilleen muuttaminen on täällä toistaiseksi ainakin hyvin tuettua. Mutta sen ei pitäisi olla mikään ainoa ja parhaana pidetty vaihtoehto kaikille.

Ja tämä oli lähinnä yleiskommentti aiheeseen, kun tuntuu että Suomessa lähes oletetaan pesästä lentämistä siinä vaiheessa, kun lukio tai ammattikoulu on käytyny. (Silloin toki käytännöstä pakollista kun on menossa eri kaupunkiin opiskelemaan). Ap:n miesehdokas toki on jo työelämässä, joten asia on vähän eri. Ja kotona asuessaankin voi ja pitäisi ottaa vastuuta kotiin/talouteen ja sen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Vanhempi joka ei tätä korosta alusta pitäen tekee kyllä karhunpalvelusta lapselleen.

Viim. siinä 25-30 vuodesta eteenpäin + ei koulutusta eikä työtä. Lisäksi liitän peräkammarin pojat ehdottomasti maaseutuun. Isoissa kaupungeissa ilmiö lienee harvinaisempi, en tiedä millä nimellä niitä täällä voisi kutsua. 

15 lisää vielä, että kannattaa kiiruhtaa hitaasti eikä muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei ole koskaan asunut yksin eikä pitänyt huolta omasta huushollista. Voi saada vaivoikseen aikuisen miehen sijasta pojan tai ison vauvan. 

Veikkaan, että tälle miehelle tulee isona yllätyksenä esimerkiksi se, että kuinka paljon asuminen, ruoka ja muut päivittäistavarat maksavat. Mikäli siis rohkaistuu vanhempiensa luota muuttamaan.

Ihan mielenkiinnosta. Kuinka toimitte, mikäli olette sinun luonasi viikonlopun? Ostatko sinä kaikki ruot ja juomat teille molemmille? Tietysti jos tapailisit omillaan asuvan miehen kanssa, niin nuo kuluthan menisivät tasan. Toisaalta nyt voi olla aika hassu ajatuskin, että viettäisit viikonlopun miehen vanhempien kodissa.

Itse 29 ja asun kotona, ja ymmärrän kyllä nää fiilikset mitä täällä on. Eihän se missään nimessä hyvältä näytä, ja jotain mätää varmasti löytyy. Itse hoidan kaikki asiani siivoukset sun muut itse, ja maksan vuokraakin, mutta mätää silti löytyy - lähinnä mt-ongelmien takia jäänyt roikkumaan.

Voin kuvitella, että joku ihan itsenäinen ja kaikinpuolin hyvä tyyppi asuisi vielä kotona, jos ei vaikka huvita seurustella, niin mikäs siinä. Mutta näitä on varmaan se 1% kotona pitkään asujista. Luulisin ainakin. Et ennakkoluulot on varmaan ihan perusteltuja.

Ps. Älkää mammat hätäilkö. Muuttamassa olen.