Uusi mies eron jälkeen - koska esitellä lapsille
Olen eronnut n. puoli vuotta sitten todella pitkästä avoliitossa. Mies oli löytänyt uuden = petti. On tämän kanssa yhdessä edelleen. Lapset tietävät tämän.
Minun ei ollut tarkoitus lähteä ketään etsimään vaan olin vain helpottunut, kun pitkään huonona jatkunut liitto päättyi. Ei tosin kauniilla tavalla. En ole silti katkera enkä vihaa exää. Olemme hyvissä väleissä. Olisin voinut olla itsekseen mutta kohtalo toi jo pari kk erosta elämääni miehen, jonka koen henkisesti ja toki fyysisesti todella läheiseksi. Olemme tutustuneet toisiimme ja puhuneet paljon ihan kaikesta. Suin päin ja laput silmillä en ole liikkeellä. Ehkä enemminkin liian varovainen.
Mietin nyt että koska voin kertoa uudesta miehestä lapsilleni, ovat alakouluikäisiä?. En olisi esittelemässä vielä aikaan mutta lapset ovat jo aivan jännällä äänenpainoilla kyselleet kuka on xxx, joka soittaa. Lapset ovat uutta miestä tärkeämmät mutta en haluaisi riistää tätä mahdollisuutta onneen itseltäni. Pitäisi vaan toimia oikein lasten kannalta.
Kommentit (21)
Sanotaan, että lapsilta kuluu erosta selviämiseen yksi vuosi. Minä itse kunnioitin tätä.
en pitäis mitään kiirettä. Sitten vasta kun olet varma että tämä on se ihminen kenen kanssa haluan vanheta.
Älä pidä kiirettä. Ei lapset saa mitään kiksejä siitä, että äidillä on uusi.
Rauhassa eteenpäin sanon minä myös. Ainakin vuoden. Äläkä missään nimessä hankkiudu raskaaksi heti kun ovat tavanneet toisiaan. Siinä moni tekee väärin ja koko laiva uppoaa muutaman vuoden päästä.
En esittelisi ennen kun teidän suhde on vakavampi. Lapsena on kiusallista tutustua äidin uuteen mieheen joka yrittämällä yrittää olla niin mukava ja seurallinen ja ugh. Tästä henkilökohtaista kokemusta.
Ymmärrän kyllä että sinulla on tarve nähdä miten uusi miehesi tulisi toimeen lapsiesi kanssa mutta kannattaa oikeasti vaan odotella ihan rauhassa. Sen miten lasten isä toimii ei tulisi vaikuttaa sinun valintoihisi.
Puolen vuoden kuluttua. Kiire ei pitäisi olla mihinkään.
Niin paljon tälläkin palstalla kuulee siitä, kuinka lapset kärsivät kun lapsekkaat vanhemmat leikkivät kotileikkejä uusien kumppanien kanssa. Räikeimmät tapaukset ovat sitä, että halutaan heti "yhteisiä" lapsia uuden kanssa ja edellisen kanssa hankitut lapset ovat kuin heittopusseja kahden kodin välissä, kun molemmilla vanhemmilla on "uudet perheet" eikä vanhasta muistuttavilla lapsilla ole enää sijaa kummankaan luona.
Että niin miehenkipeä ei pidä olla, että omat lapsensa hylkää.
Jos lapset jo arvaavat kuka soittaa, kai voisit hyvin kertoakin, että äidillä on uusi "ystävä". Esittelisin miehen, kun suhde alkaisi olla vakiintunut. Mielestäni mitään tiettyä oikeaa aikaa ei ole, mutta kuitenkin useita kk. Esittelet, kun kaikki ovat valmiita siihen ja se on luonnollista. Anna heidän ensin totutella, että äidillä on joku muu mies kuin isä. Etkä samantien ole muuttamassa yhteen, mieluiten odotat kun lapset muuttavat ensin pois. Tiedän, että mielipiteeni ei ole suosittu, mutta jos eroaisin ja sattumoisin löytäisin miehen, en muuttaisi yhteen niinkauan kuin lapset ovat kotona, josko silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset jo arvaavat kuka soittaa, kai voisit hyvin kertoakin, että äidillä on uusi "ystävä". Esittelisin miehen, kun suhde alkaisi olla vakiintunut. Mielestäni mitään tiettyä oikeaa aikaa ei ole, mutta kuitenkin useita kk. Esittelet, kun kaikki ovat valmiita siihen ja se on luonnollista. Anna heidän ensin totutella, että äidillä on joku muu mies kuin isä. Etkä samantien ole muuttamassa yhteen, mieluiten odotat kun lapset muuttavat ensin pois. Tiedän, että mielipiteeni ei ole suosittu, mutta jos eroaisin ja sattumoisin löytäisin miehen, en muuttaisi yhteen niinkauan kuin lapset ovat kotona, josko silloinkaan.
Tämä tuntuu aivan hullulta...tarkoittaisi 10 vuotta etäsuhdetta 😮
Vierailija kirjoitti:
Rauhassa eteenpäin sanon minä myös. Ainakin vuoden. Äläkä missään nimessä hankkiudu raskaaksi heti kun ovat tavanneet toisiaan. Siinä moni tekee väärin ja koko laiva uppoaa muutaman vuoden päästä.
Kuten jo sanoin, en ole kiirehtimässä. Yhteisiä lapsia ei ole tulossa eikä tule. Mutta vuosi tuntuu järjettömän pitkältä ja jonkun ehdottama "lapset vähintään muuttaneet pois kotoa". Huh huh.
Minä tapasin uuden mieheni pari vuotta eron jälkeen, ja puoli vuotta tapaamisesta esittelin lapsille. Nuoremmalle (11v) se oli kova pala, pelkäsi menettävänsä minut. Hänellä meni toista vuotta, että tottui ajatukseen. Yhteen muutimme 2 vuoden jälkeen. Kaikki lapset (2 minulla ja 2 miehellä) olivat niin tottuneet, että muutto sujui kovuttomasti.
En muuta yhteen ennen kuin nuorimmainenkin lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Voin seurustella ja vakiintua, mutta ei mikään pakko jakaa asumista. Kyllä toimiva suhde kestää asumisen eri osoitteissakin niin kauan kuin on lapsia kuvioissa. Toki voin kumppanin esitellä lapsille sitten kun suhde on kestänyt puolesta vuodesta vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
En muuta yhteen ennen kuin nuorimmainenkin lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Voin seurustella ja vakiintua, mutta ei mikään pakko jakaa asumista. Kyllä toimiva suhde kestää asumisen eri osoitteissakin niin kauan kuin on lapsia kuvioissa. Toki voin kumppanin esitellä lapsille sitten kun suhde on kestänyt puolesta vuodesta vuoteen.
Ei varmana kestä, ei ainakaan, jos etäsuhde. Miehillä on seksuaaliset tarpeet sen verran isot, että vieraissa käydään, jos seksiä saa liian harvoin. Itse kuulun aktiivisiin naisiin enkä pysty olemaan ilman seksiä kovinkaan kauaa. Pelkkä henkinen suhde ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut n. puoli vuotta sitten todella pitkästä avoliitossa. Mies oli löytänyt uuden = petti. On tämän kanssa yhdessä edelleen. Lapset tietävät tämän.
Minun ei ollut tarkoitus lähteä ketään etsimään vaan olin vain helpottunut, kun pitkään huonona jatkunut liitto päättyi. Ei tosin kauniilla tavalla. En ole silti katkera enkä vihaa exää. Olemme hyvissä väleissä. Olisin voinut olla itsekseen mutta kohtalo toi jo pari kk erosta elämääni miehen, jonka koen henkisesti ja toki fyysisesti todella läheiseksi. Olemme tutustuneet toisiimme ja puhuneet paljon ihan kaikesta. Suin päin ja laput silmillä en ole liikkeellä. Ehkä enemminkin liian varovainen.
Mietin nyt että koska voin kertoa uudesta miehestä lapsilleni, ovat alakouluikäisiä?. En olisi esittelemässä vielä aikaan mutta lapset ovat jo aivan jännällä äänenpainoilla kyselleet kuka on xxx, joka soittaa. Lapset ovat uutta miestä tärkeämmät mutta en haluaisi riistää tätä mahdollisuutta onneen itseltäni. Pitäisi vaan toimia oikein lasten kannalta.
Mitähän näillä alapeukuilla halutaan sanoa?
Kateellisia yh:ia?
13 jatkaa.
minä en ymmärrä, mihin tämä "ei muuteta yhteen ennenkuin lapset lähteneet kotoa" perustuu.
Joo, jos on pieniä lapsia, ne varmaan rasittavat uutta parisuhdetta, mutta jos lapset jo teinejä, niin nehän ovat omissa oloissaan. Ei meidän neljää teiniä yhtään häirinnyt uusi asumismuoto. Jos yhteenmuutto ei huononna heidän oloja, niin ketä häiriintyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuta yhteen ennen kuin nuorimmainenkin lähtee opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Voin seurustella ja vakiintua, mutta ei mikään pakko jakaa asumista. Kyllä toimiva suhde kestää asumisen eri osoitteissakin niin kauan kuin on lapsia kuvioissa. Toki voin kumppanin esitellä lapsille sitten kun suhde on kestänyt puolesta vuodesta vuoteen.
Ei varmana kestä, ei ainakaan, jos etäsuhde. Miehillä on seksuaaliset tarpeet sen verran isot, että vieraissa käydään, jos seksiä saa liian harvoin. Itse kuulun aktiivisiin naisiin enkä pysty olemaan ilman seksiä kovinkaan kauaa. Pelkkä henkinen suhde ei riitä.
Voi asua samalla paikkakunnalla. Tosin tuttavapiiriin kuuluu kaksi pariskuntaa, jotka asuvat viikot eri puolella maata ja yksi pariskunta, jossa ovat 3 viikkoa yhtäjaksoisesti erossa toisistaan. Ei erillään oleminen automaattisesti tarkoita tarvetta käydä vieraissa. Ja jos tavoiltaan on pettäjä, pettää vaikka asuisi saman katon alla.
Ap vaikuttaa nartulta, joka on vuoden päästä ehtinyt jakaa tussuaan parille kolmelle äijälle lasten kuunnellessa korvat punaisina seinän toisella puolella. Tässä ketjussa on upeiden naisten viestejä, ap taas on se halpa lutka, joka pilaa lapsiaan rakastavien äitienkin maineen. Kenelle tulee edes mieleen mainita, että lapset ovat miestä tärkeämmät, pitäisi olla itsestäänselvyys. En ihmettele, että liitto oli huono ja mies sai lopulta tarpeekseen.
sanot, että äiti tarttee nyt melaa kiimaonkaloon, sen takia epätoivoisesti takerruin ekaan mieheen joka osoitti kiinnostusta
Ero pitkästä avioliitosta, lapset alakoulussa. Löysin uuden "heti".
Mä kerroin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen lapsille, että mulla on poikaystävä. Tapasivat miehen ekan kerran reilun vuoden seurustelun jälkeen. Nykyään (puoli vuotta ensitapaamisesta) lapset näkee miestä noin kerran-kaksi kuussa. Ei ole tarvetta uusperheelle.