Olen toivottoman rakastunut työkaveriin vaikka minulla on mies

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

Et varmaan oo ainut

Mulle kävi noin ja12 v suhde jäi. En ole katunut. Yhdessä 18v ja kolme yhteistä lasta. Edelleen sama työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

Meillä on miehen kanssa vähän kinkkinen tilanne. Tuntuu että tunteet alkavat hiipua. Vaikka yhteistä arkea on eletty yli kymmenen vuotta eli arki ei ole ns. yllättänyt. Rakastan miestäni, mutta elämä pyörii molemmilla vain työn ympärillä. En haluaisi loukata häntä, mutta toisaalta nautin jutusta mikä tämän työkaverin kanssa on meneillään. AP

Aika kauheaa. Luulin, että olin itse kirjoittanut viestin...

Aivan samanlaisia ajatuksia. Ruuhkavuodet, kiire, olematon aika puolison kanssa, kämppäkaveruus aviopuolison kanssa, intohimo puuttuu ja läheisyys. 

Työkaverin kanssa päivittäin tekemisissä. Lämpöä ja läheisyyttä, ymmärtämystä puolin ja toisin. Emme puhu puolisoistamme mitään ja kumpikin naimisissa.

Terv. Tööt

Kannattaa muistaa, että et kuitenkaan tunne työkaveriasi samalla tavalla kuin miestäsi. Se ei ole samanarvoista "tuntemista", että viettää aikaa työpaikalla vitsiä heittäen ja flirttailen, kuin se, että asuu yhdessä 10 vuotta. Ihan samalla tavalla sinulle arki koittaisi, ainakin todennäköisesti, työihastuksesi kanssa alkuhuuman jälkeen.

Mieti, että miksi ihastuit alunperin nykyiseen mieheesi. Mitkä olivat ne hänen piirteensä, joihin rakastuit?

Toki suhde voi kuolla. Itsellenikin on käynyt niin avioliittoa myöten ja sitten erosin. Mutta kehottaisin, että yrittäisit kokeilla laatuaikaa miehesi kanssa vaikka yhteisen loman merkeissä ennen kuin säntäät uuteen suhteeseen. Älä petä. Eroa mieluummin, jos sydän niin sanoo.

T: M46

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

 

 

Meillä on miehen kanssa vähän kinkkinen tilanne. Tuntuu että tunteet alkavat hiipua. Vaikka yhteistä arkea on eletty yli kymmenen vuotta eli arki ei ole ns. yllättänyt. Rakastan miestäni, mutta elämä pyörii molemmilla vain työn ympärillä. En haluaisi loukata häntä, mutta toisaalta nautin jutusta mikä tämän työkaverin kanssa on meneillään. AP

Tuo selittää kaiken. Et koe suhteessasi miehesi kanssa enää rakastumisen tunnetta, joten haet sitä muualta. Se on yhtä lailla hormonaalinen juttu kuin vaikka äidinvaistotkin.

Olisiko vielä mahdollista rakastua siihen omaan mieheen uudelleen? Haluatko yrittää, vai oletko jo valmis luovuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

Hyvä pointti tuli M46:lta. Olen siis ihan heikoilla jäillä: puolison kanssa viileää, työkaverin kanssa flirttiä ja arkisista asioista puhumista. Tosiaan varmaan kannattaisi yrittää oman puolison kanssa. Niin kovasti viehättää toisen ihastuminen ja kiinnostus, tietysti se kaikki kihelmöinti, mikä siitä seuraa. Arki voi tosiaan olla ihan toista. Erikoisia fiiliksiä. Tuntuu kuitenkin kun olisin ihan rakastunut.

Terv. Tööt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

Varmaankin aina voi yrittää enemmän, mutta hankalaa se on mikäli ei saa vastakaikua. Tänäänkin aamulla töihin lähtiessä ehdotin yhteistä leffailtaa kotosalla ruokaa laittaen. Ei käynyt. Mikäli töissä ei menisi pitkään, ilmoitti hän lähtevänsä kavereidensa kanssa biljardia pelaamaan. Itse otin sitten ylityö yövuoron.

Se menee ohi, jos sä oot tiukkana ja annat sen mennä ohi! Mutta ei se sillai ohi mene, että juokset työkaverisi syliin. Alapa hoitamaan parisuhdettasi, ja pyri välttämään työkaveriasi (jos mahdollista) ja ole hänelle vain asiallinen äläkä puhu henk. koht. asioista. Vaatii vähän itsekuria, mutta todennäkäisesti kannattaa! Työkaverin on helppo näyttää itsestään tässä vaiheessa vain hyvät puolensa.

Kokeile sitä työkaveriasi kerran, mutta älä jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile sitä työkaveriasi kerran, mutta älä jää kiinni.

Eli epärehellisyys kannattaa?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

 

 

Varmaankin aina voi yrittää enemmän, mutta hankalaa se on mikäli ei saa vastakaikua. Tänäänkin aamulla töihin lähtiessä ehdotin yhteistä leffailtaa kotosalla ruokaa laittaen. Ei käynyt. Mikäli töissä ei menisi pitkään, ilmoitti hän lähtevänsä kavereidensa kanssa biljardia pelaamaan. Itse otin sitten ylityö yövuoron.

Tuolla tavallahan se suhde ei tietenkään voi jatkua enää pitkään, mutta sinun kannattaisi sanoa miehellesi, että "haluan, että tänä iltana jutellaan asiat halki". Jos miehesi siihen suostuu, teillä on toivoa. Jos hän taas kieltäytyy jopa keskustelusta, niin sitten voit mielestäni sanoa, että sinulla ei ole hyvä olla suhteessa ja mietit, josko kannattaisi viheltää peli poikki. Kannattaa puhua suoraan omista tunteistaan, vaikka se ei aina ole helppoa.

Tiedän että on toivottoman kulunut aihe, mutta aina niin ajankohtainen. Valitettavaa on että työkaverista tulee niin kovin haluttu. Moni toive toteutuu hänen kanssaan. En halua pilata mitään elämässäni, mutta kuitenkin tuntuu että kaikki junnaa paikoillaan ja pääse olemaan oma itseni. Työkaverini vastaa tähän "haasteeseen".

Tööt.

Se vaan on niin väärin sitä nykyistä kohtaan... Turn around and walk away whore.

Mulla sama tilanne. Puolison kanssa yhteistä taivalta pian 15 vuotta, lapset ja tasainen arki. Ihastukseni on minua useita vuosia nuorempi. En ole avioliittoni aikana ihastunut tätä ennen muihin ja tilanne yllätti kyllä minutkin. Mitään ei ole tapahtunut välillämme mutta jotenkin tuntuu väärältä, kun ajattelen liikaa toista miestä...

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi noin ja12 v suhde jäi. En ole katunut. Yhdessä 18v ja kolme yhteistä lasta. Edelleen sama työpaikka.

Olen sulle kade. Oikeasti. Miten haluaisinkaan päästä nyk. suhteestani irti. YOLO sanoo teinit. Ne tietää paremmin. You only live once.

Voisihan ja pitäisihän tuota asiat halki juttua kokeilla. Tuntuu vain että voimat on jo ihan loppu kun kokoajan jankkaan samoja asioita. Ei miehessäni kaikki ole negatiivista. Jos olen pitkään poissa töistä, en edes ajattele tätä työkaveriani jokapäivä. Mutta heti kun palaan töihin, sydän hyppää kurkkuun ja alkaa hymyilyttää. Ääh, hiton hankalaa.