Olen toivottoman rakastunut työkaveriin vaikka minulla on mies

Vierailija

Ihan hirveä tilanne. Olen aivan rakastunut työkaveriini ja kotona odottaa mies. Olemme molemmat samalla osastolla töissä ja vielä työparina, joten esim. yövuorot ovat usein yhteiset. Molemmat olemme silmäilleet toisiamme ja jakaneet paljon asioita omista elämistämme. Nyt viime tyhy-päivän jatkoilla halailimme paljon baarissa ja vieläkin kihelmöi. Kertokaa mitä teen! Meneehän tämä ohi?

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

Meillä on miehen kanssa vähän kinkkinen tilanne. Tuntuu että tunteet alkavat hiipua. Vaikka yhteistä arkea on eletty yli kymmenen vuotta eli arki ei ole ns. yllättänyt. Rakastan miestäni, mutta elämä pyörii molemmilla vain työn ympärillä. En haluaisi loukata häntä, mutta toisaalta nautin jutusta mikä tämän työkaverin kanssa on meneillään. AP

Vierailija

Aika kauheaa. Luulin, että olin itse kirjoittanut viestin...

Aivan samanlaisia ajatuksia. Ruuhkavuodet, kiire, olematon aika puolison kanssa, kämppäkaveruus aviopuolison kanssa, intohimo puuttuu ja läheisyys. 

Työkaverin kanssa päivittäin tekemisissä. Lämpöä ja läheisyyttä, ymmärtämystä puolin ja toisin. Emme puhu puolisoistamme mitään ja kumpikin naimisissa.

Terv. Tööt

Vierailija

Kannattaa muistaa, että et kuitenkaan tunne työkaveriasi samalla tavalla kuin miestäsi. Se ei ole samanarvoista "tuntemista", että viettää aikaa työpaikalla vitsiä heittäen ja flirttailen, kuin se, että asuu yhdessä 10 vuotta. Ihan samalla tavalla sinulle arki koittaisi, ainakin todennäköisesti, työihastuksesi kanssa alkuhuuman jälkeen.

Mieti, että miksi ihastuit alunperin nykyiseen mieheesi. Mitkä olivat ne hänen piirteensä, joihin rakastuit?

Toki suhde voi kuolla. Itsellenikin on käynyt niin avioliittoa myöten ja sitten erosin. Mutta kehottaisin, että yrittäisit kokeilla laatuaikaa miehesi kanssa vaikka yhteisen loman merkeissä ennen kuin säntäät uuteen suhteeseen. Älä petä. Eroa mieluummin, jos sydän niin sanoo.

T: M46

Vierailija

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hätkähdin otsikosta ja hetken aikaa mietin, olenko itse kirjoittanut sen. Tosin olisin varmaan käyttänyt sanaa "ihastunut". Emme ole myöskään halailleet työkaverin kanssa, mutta en kyllä pystyisi sellaisesta kieltäytymään, jos tilaisuus tulisi.

Kysyn ihan ensin, millainen suhde sinulla on mieheesi? Rakastatko häntä? Kauanko olette olleet yhdessä? Haluatko todella pettää häntä, loukata häntä, jättää hänet..?

Meillä on miehen kanssa vähän kinkkinen tilanne. Tuntuu että tunteet alkavat hiipua. Vaikka yhteistä arkea on eletty yli kymmenen vuotta eli arki ei ole ns. yllättänyt. Rakastan miestäni, mutta elämä pyörii molemmilla vain työn ympärillä. En haluaisi loukata häntä, mutta toisaalta nautin jutusta mikä tämän työkaverin kanssa on meneillään. AP

Tuo selittää kaiken. Et koe suhteessasi miehesi kanssa enää rakastumisen tunnetta, joten haet sitä muualta. Se on yhtä lailla hormonaalinen juttu kuin vaikka äidinvaistotkin.

Olisiko vielä mahdollista rakastua siihen omaan mieheen uudelleen? Haluatko yrittää, vai oletko jo valmis luovuttamaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

Vierailija

Hyvä pointti tuli M46:lta. Olen siis ihan heikoilla jäillä: puolison kanssa viileää, työkaverin kanssa flirttiä ja arkisista asioista puhumista. Tosiaan varmaan kannattaisi yrittää oman puolison kanssa. Niin kovasti viehättää toisen ihastuminen ja kiinnostus, tietysti se kaikki kihelmöinti, mikä siitä seuraa. Arki voi tosiaan olla ihan toista. Erikoisia fiiliksiä. Tuntuu kuitenkin kun olisin ihan rakastunut.

Terv. Tööt

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

Varmaankin aina voi yrittää enemmän, mutta hankalaa se on mikäli ei saa vastakaikua. Tänäänkin aamulla töihin lähtiessä ehdotin yhteistä leffailtaa kotosalla ruokaa laittaen. Ei käynyt. Mikäli töissä ei menisi pitkään, ilmoitti hän lähtevänsä kavereidensa kanssa biljardia pelaamaan. Itse otin sitten ylityö yövuoron.

Vierailija

Se menee ohi, jos sä oot tiukkana ja annat sen mennä ohi! Mutta ei se sillai ohi mene, että juokset työkaverisi syliin. Alapa hoitamaan parisuhdettasi, ja pyri välttämään työkaveriasi (jos mahdollista) ja ole hänelle vain asiallinen äläkä puhu henk. koht. asioista. Vaatii vähän itsekuria, mutta todennäkäisesti kannattaa! Työkaverin on helppo näyttää itsestään tässä vaiheessa vain hyvät puolensa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Joskus tekisi vain mieli tehdä jotain tyhmää ja näpäyttää tuota omaa miestä. Kun puheet ei mene kalloon. Tyhmää ja lapsellista, mutta pitääkö koko elämä hukata tylsään ja harmaaseen? Lapsia meillä ei kuitenkaan ole.

Oletko varma, että itse teet kaikkesi suhteenne eteen? Sanoistasi kuultaa läpi ajatus siitä, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan ainoastaan miehessäsi. Molempien pitäisi kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen...

M46

Varmaankin aina voi yrittää enemmän, mutta hankalaa se on mikäli ei saa vastakaikua. Tänäänkin aamulla töihin lähtiessä ehdotin yhteistä leffailtaa kotosalla ruokaa laittaen. Ei käynyt. Mikäli töissä ei menisi pitkään, ilmoitti hän lähtevänsä kavereidensa kanssa biljardia pelaamaan. Itse otin sitten ylityö yövuoron.

Tuolla tavallahan se suhde ei tietenkään voi jatkua enää pitkään, mutta sinun kannattaisi sanoa miehellesi, että "haluan, että tänä iltana jutellaan asiat halki". Jos miehesi siihen suostuu, teillä on toivoa. Jos hän taas kieltäytyy jopa keskustelusta, niin sitten voit mielestäni sanoa, että sinulla ei ole hyvä olla suhteessa ja mietit, josko kannattaisi viheltää peli poikki. Kannattaa puhua suoraan omista tunteistaan, vaikka se ei aina ole helppoa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat