G: Onko sinulla hyvät välit anoppiisi?

Anopin mielestä on, mutta minun mielestäni ei. Onneksi on välimatkaa jonkun verran.

Kyllä, ihan hyvät välit :) Meillä 600km välissä, mutta näemme joka kk ainakin viikon ajan! Kesällä olemme yhdessä kuukaudesta- 2 kk.

Ihan neutraalit. Jutellaan kun tavataan, ei sen enempää. Ex-anoppi soittelee ja pyytää poikansa lasta luokseen usein. Keittelee välillä kahvit, kun käyn lasta viemässä. Jutellaan helposti samalla tuntikin vähän kaikesta. Soittaessa jääsään juttelemaan myös pitkäksi toviksi.

Asialliset kai lähinnä. Asuu liian lähellä. Ei missään nimessä ole mun kaveri saati ystävä, kuten oli miehen exän kanssa, se anoppia harmittaa- ymmärtäähän sen, kun poika vaihtoi huonompaan... Mä pidän tosi tiukasti kiinni mun yksityisyydestä, anoppihan loukkaantu siitäkin kun pistettiin stoppi omin luvin meille tulemiseen, siis ovikelloa soittamatta jollei ovi ollu lukossa.

Neutraalit välit. Johtuu siitä, että olemme kuin yö ja päivä. Emme pysty kympikaan ymmärtämään toistemme ajatusmaailmaa tai maailmankuvaa. Eipä juuri suurempaa vastakohtaa voisi löytyä!

Anoppi on kiihkouskovainen ja minä taas agnostikko. Siinä ne ensimmäset pohjat. Anoppi täysin kouluttamaton kotiäiti, minä korkeakoulutettu vaativassa työssä oleva. Jatkanko listaa....

Muutaman kilometrin päässä tuo asuu, mutta harvoin nähdään. Jo alkumetreillä oli selvää, ettei mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ole, ei ylipäätään mitään, mistä voisi edes kepeästi jutustella...

Olen mies ja anoppi on ihan ok. Oma äitini taas on sellainen, jonka kanssa en jaksa olla tekemisissä muuta kuin näön vuoksi. Perintöä tässä odottelen, olen ainoa lapsi. Verojen jälkeen jos saan homeisen lapsuudenkotini myytyä pitäisi parhaimmillaan jäädä käteen lähes 300000. 250000 ainakin.

Olen pyrkinyt pitämään melko etäiset välit. Anoppi on kova juoruamaan ja puhumaan pahaa, jopa omista lapsistaan. Aika äkkiä tuli opittua, ettei anopille kannata hirveästi kertoilla mitään sellaista, jota ei halua koko kylän tietävän. Mieskin varoitteli jo ennen ensimmäistä tapaamista.

On. Hän on todella hyvä tyyppi. Välimatkaa on n. 130 km mutta olemme aktiivisesti yhteydessä, soittelemme ja kirjoittelemme, kyläilemme. 

Ei, tai aluksi oli, mutta kun sain vuosia vierestä kuunnella kuinka narsistinen anoppi haukkui ja halvensi poikaansa (eli mun miestä), niin mulla katkesi pinna. Nykyään mieskään ei ole väleissä äitinsä kanssa ja nähdään häntä ehkä kerran vuodessa jossain sukujuhlissa