Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kauan olette jatkaneet parisuhteessa lasten vuoksi?

Vierailija

Tiedän, että moni kuitenkin jatkaa avioliittoa tms parisuhdetta käytännön syistä ja lasten vuoksi.

Meillä on nyt sellainen tilanne, että emme riitele oikeastaan yhtään, mutta emme tee kyllä mitään muutakaan. Välit ovat väljähtyneet, eikä mies varsinkaan jaksa nähdä vaivaa asian eteen, ja toisaalta tarvisiko sen niin vaivalloista ollakaan... Minä halusin ennen viettää paljon aikaa yhdessä, mutta miehellä on ollut paljon menoja, ja tässä syksyn aikana havahduin siihen, että en enää harmittele miehen menoja, vaan viihdyn oikeastaan paremmin yksin. Muutenkin tuntuu, ettemme ole mistään asioista samalla aaltopituudella, haluamme eri asioita, nauramme eri asioille, emmekä ymmärrä toisiamme niinkuin ennen. Olemme kliseisesti sallineet toisemme kasvaa erilleen.

Mitään hinkua muiden kanssa olemiseen ei ole todellakaan, eikä eropäätöstä ole missään nimessä tehty, lähinnä heitetty ilmoille ja tottakai vielä yritetään. Lapset ovat 4v, 8v ja 13v. Teen vuorotyötä, enkä pärjäisi ilman miestä työaikojen puolesta, vaikka lapset olisivat viikko-viikko-systeemillä. Käytännön syistä siis varmasti jatkaisin yhdessä asumista ainakin jonkin aikaa, vaikka erota päättäisimmekin.

Miten muilla on onnistunut?

Kommentit (12)

Vierailija

Kannattaisko puhua asiasta miehen kanssa? Epärehellistä käyttää puolisoa lastenvahtina. Varmaan mieskin on tietoinen tilanteesta ellei ole täysin sokea, mutta minusta kannattaisi olla rehellinen.

Ties vaikka tuosta lähentyisitte taas, tai hyvällä omallatunnella vaihtaisitte parempiin suhteisiin (vaikka sanotaan ettei vaihtamalla parane...)

Ja itse erosin kun lapsi oli alle vuoden, ja kitkuttelin niitä vuorotöitä silloin kun lapsi ei ollut luonani.

Vierailija

Olen ihan väärä vastaamaan, koska en ole eronnut lasteni isästä! :( Mutta vastaan nyt kuitenkin.

Mielestäni teidän tilanne on aika "klassinen" esimerkki siitä, jolloin nimenomaan kannattaa jatkaa lasten takia. Suhteessanne ei ole väkivaltaa, alkoholisimia, peliriippuvuutta, pettämistä.. (Ainakaan et kertonut niistä.) Joten miksipä sitä eroamaan, kun käytännön syistäkin tilanteenne on hyvä noin. Ja kuten sanoit, olet tyytyväinen ja elät jo tavallaan omaa elämääsi. Joten ei turhaa kannata hankaloittaa erolla asioita, ja sotkea hyvin sujuvia kuvioita.

Luuletko, että suhteen eteen ei ole enää mitään tehtävissä? Kuinka kauan teillä on ollut "hankala" vaihe (hankala sitaateissa, koska eihän teillä suoranaisesti hankalaa ole). Koska olette viimeksi nauttineet toistenne seurasta ja viettäneet onnellisina parihsuhdeaikaa? Onko liitossanne tullut aikaisemmin tällaisia kausia, ja kuinka kauan ne kestivät ennekuin parisuhde alkoi taas tuntua suhteelta?

Vierailija

Noinhan se monesti menee. Mulla sama homma, olen aika varma, että 5-7 vuoden päästä ei enää olla yhdessä. Lapset 12 ja 16. Ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja sitten ei enää sovita yhteen parisuhdetasolla, vaikka muuten sopuisasti elettäisiinkin. Yhtenä merkittävänä askeleena kohti eroa on seksin loppuminen. Meillä sitä on enää vain jonain erityisinä päivinä, eli pari kertaa vuodessa.

Vierailija

Kiitos vastauksista! Mies siis on ihan tilanteen tasalla ja olemme asiasta puhuneet, yleensä vain keskustelu ajautuu siihen, että kenen syytä mikäkin on, ja olemme suosiolla viheltäneet pelin poikki. Molemmat ovat tietoisia, että ero saattaa tulla, mutta juuri nyt se ei vain käytännön syistä ole todellakaan järkevää. Myös miehellä on useamman päivän työreissuja säännöllisesti, joten molemmin puolin tarvitsemme toisiamme, mutta valitettavasti vain lasten takia.

Meillä on aina ollut melko vähän vapaa-aikaa töiden ja opiskelujen vuoksi, joten olemme kaiken sen ajan viettäneet tietenkin lasten kanssa. Sen takia tilanne on varmasti tähän pisteeseen ajan myötä ajautunutkin. Alkuun halusin viettää aikaa, mies ei tosiaan ole koskaan tarvinnut mitään yhteistä aikaa, ajatteli että menee se liitto tuossa ilman vaivannäköäkin. Minä kyllästyin kerjäämään yhteistä aikaa ja kuten sanoin, nykyään jo viihdyn yksin paremmin. Tiedostan tilanteen taustat ja syyt, ja varmasti tilanteen voisi korjatakin, mutta siihen taas tarvittaisiin tahtoa. Toisaalta haluamme erilaisia asioita parisuhteelta, se on kyllä tässä vuosien saatossa käynyt ilmi. Tuntuisi ikävältä, että mies joutuisi elämään suhteessa, jossa joutuu jatkuvasti väkisin tekemään jotain, mitä ei halua, tai että minun pitäisi elää suhteessa, missä en saa mitään romantiikkaa tai yhdessä oloa.

Mitään väkivaltaa, päihteitä tai muuta vastaavaa ei ole missään nimessä ja mies on hyvä ihminen. Olen hänen kanssaan aivan syystä mennyt naimisiin, tehnyt lapset ja kaikki nämä vuodet pysynyt, enkä kadu mitään. En olisi voinut toivoa parempaa isää lapsille. Sen takia minun on helppo tähän jäädäkin siksi aikaa, kun se lasten kannalta on tarpeen.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Epärehellistä käyttää puolisoa lastenvahtina.

Mikäs aloitusviestissä kertoi siitä että lasten toista huoltajaa käytetään lastenvahtina?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärehellistä käyttää puolisoa lastenvahtina.

Mikäs aloitusviestissä kertoi siitä että lasten toista huoltajaa käytetään lastenvahtina?

Aloitusviestissä ei kovin selkeästi ilmaistu että suhteen tilasta on yhdessä keskusteltu.

Avoimet kortit ovat reilua peliä, "olen tässä suhteessa vain jottei tarvitsisi maksaa lastenhoidosta + en puhu tilanteesta miehen kanssa" ei olisi, mutta onneksi jälkimmäisestä ei tässä olekaan kyse.

Vierailija

Seksiä on 1-2 kertaa kuukaudessa. Viime kuukausina vähemmän, mutta se menee kyllä eniten yleisen hektisyyden piikkiin, koska olemme olleet hyvin kiireisiä. Itse en sitä niin paljoa enää halua, on se ihan ok kun aloittaa, mutta pärjäisin vähemmälläkin.

Lapsenvahdin maksaminen ei niinkään ole ongelma, tai no, kai sekin ongelmaksi muodostuisi, jos tilanne olisi pysyvä, mutta en halua, että lapset ovat ensin päivän koulussa ja päiväkodissa "muiden hoidossa" ja sitten perään pahimmillaan illan tai yön, ei mitään järkeä. Muutenkin lasten kodin rikkominen tuntuu pelkästään ajatuksenakin kamalalta, eli ei pelkästään ne ihan konkreettiset käytännön syyt, vaan myös se, että en halua lasten kasvavan kahdessa kodissa, varsinkaan ainakaan vielä, kun pienin on niin pieni.

Ap

Vierailija

Mitä jos hankkisitte kimppaan aikuiskämpän, ja sopisitte lastenhoitovuorot jolloin jompi kumpi on pääkodista ja lapsista vastuussa? Eli siis niin että aikuiset muuttavat, eivät lapset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos hankkisitte kimppaan aikuiskämpän, ja sopisitte lastenhoitovuorot jolloin jompi kumpi on pääkodista ja lapsista vastuussa? Eli siis niin että aikuiset muuttavat, eivät lapset.

Mitä jos mielummin kasvaisitte ensin aikuisiksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat