Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
päiväkotiin sopeutumisongelma
23.10.2015 |
Kolmevuotiaalla pojallani on melkoisia vaikeuksia sopeutua päiväkotiin. Vieläkin kahden kuukauden kuluttua itku on joka aamuista ja iltaisinkin itkua tuhertaa ja hokee, ettei tahdo mennä. Nukahtaminen tapahtuu niin surullisissa merkeissä. Mulla on vuorotyö ja usein arkena vapaata eli välillä on jopa viisikin päivää, ettei ole hoidossa. Lto suositteli tuomaan myös vapaapäivinä jos auttaisi sopeutumaan, nyt ollut pidempi pätkä, mutta ei tunnu auttavan.
Ei kuulemma osallistu leikkiin, ei puhu, naura, ei osaa noudattaa ohjeita, ei syö juuri mitään. On alkanut kakata/pissata nukkuessaan päiväunia.
Kotona ollut täysin kuiva jo kaksivuotissynttäreistään, myös kakan oppi heti tekemään pottaan. Kolmisanaisia lauseita puhui paljon jo kaksivuotiaana ja nyt tietysti juttua tulee jo vaikka kuinka.Ulkona juoksentelee taapero- tai kottikärryn kanssa ja leikkii hiekkalaatikossa, potkii palloa, ajaa kolmipyörää ja sisällä usein ottaa leikkiin erilaisia leluja ja juttelee kokoajan, mielikuvitus on aikamoinen ja jaksaa keskittyä. On yleensä aina iloinen ja nauraa paljon, osaa olla hellä ja empaattinen esim. jo reilu kaksivuotiaana pyysi anteeksi ja lohdutti minua niin vilpittömästi ja omasta tahdostaan, etten olisi uskonut.
Kotonakin syöminen on aika huonoa ja elää pitkälti ruisleivällä, syö usein eriaikaan proteiinit ja hiilihydraatit esim. pelkkää leipää, muroja, piapoa(yksi herkkuruuista),riisiä, makaronia, perunaan ei koske. Ja taas eri aikaan kananmunaa(usein, koska meillä kanoja) broileria tms. liharuokaa. On herkkä ja tavallaan ujo poika, kuitenkin joihinkin vieraisiinkin ihmisiin ihastuu heti täysillä ja näyttää sen. Päiväkotiryhmässä on itse vanhimmasta päästä ja ryhmä on pienehkö. Ainoa asia jonka suostuu sanomaan on, että "siel päiväkodis on isoi lapsei", joita pelkää, ovat kyllä eri ryhmässä. Lto ehdottaa keskustelua kelton kanssa ja mieti miten meillä kotona menee, josko tarvitsemme apua ja mieti myös miten lapsi pärjää nelivuotisneuvolatarkastuksessa, kun ei esim. osaa noudattaa ohjeita vaan seisoo hämmentyneenä. Myös minua on jo useasti ohjeistanut puhumaan positiivisesti päiväkodista, tästä meinaan jo pimahtaa. Tietysti yritän vaikka kuinka ja myös keksiä muitakin kuin sen, iankaikkisen saman kaverit ja hauskat lelut, poika kuitenkaan ei ole ihan tyhmä ja kokee joutuvansa suunnilleen vankilaan,ei siinä paljon auta hokea jee, jee kivat kaverit, hauskat lelut ja mukavat tädit, tykkäät varmasti, kun toinen itkee hysteerisesti. Mitä teen?
Kommentit (28)
Kuulostaa ihan meidän kolmeveeltä,jonka pitäisi taas aloittaa uudelleen pk:ssa. Hänellä on todettu aistinsäätelyongelmia ja siksi ei pärjää ryhmässä. Älykkyydeltään on jopa ikäisiään edellä. Nyt tukitoimien(toimintaterapia,avustaja ryhmään)avulla koitetaan uudelleen. Meillä ahdistusta aiheuttaa yllättävä kevyt kosketus ja äänet. Todella tärkeää ap että lapsesi saa apua. Meilläkn poika alkoi taantua,koska kaikki voimavarat meni selviytymiseen. Ja lopulta alkoi tulla raivareita jne. Meidän poika on aina tullut juttuun aikuisten kanssa. On melkein liiankin helppo lapsi kotioloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jollain osa-alueella saattaa oikeasti olla haasteita, joita ette vanhempina ole huomanneet...hykertelynne lomassa;) Selkeästi kirjoituksestasi käy ilmi, ettet ole varhaiskasvatusalan ammattilainen toisin kuin päiväkodin työntekijät, jotka ovat lapsestasi huolissaan. Ehkä se riittää, että annatte lapsellenne aikaa tottua päiväkotiin. Voi kyllä olla, että lapsenne siirretään vuodenvaihteessa isompien ryhmään, jolloin lapsia on paikalla lähes tuplasti enemmän ja metelikin on sen mukaista. Jos lapsellasi on nyt jo haasteita lapsiryhmässä toimimisesssa ja sosiaalisissa tilanteissa, niitä tulee varmasti olemaan myös isojen ryhmässä:(
En ole ammattilainen en. Oletko itse?ap
Aistiyliherkkyydelle kuulostaa. Tuli mieleen tuosta ruokailusta lähinnä. Oma lapseni todettiin 2v lahjakkaaksi ja hänen alkutaipaleensa päiväkodissa jonka aloitti 1v oli hankala: ei syönyt, ei nukkunut, itki perääni. Hoitajat kertoivat hyvin yksityiskohtaisesti mitä lapseni teki: ei suostunut olemaan pienten aitauksessa ulkona vaan huusi portilla ja yhden hoitajan piti viedä häntä isojen puolelle kiipeilemään ja leikkimään. Sama homma sisällä, siinä missä muut istuivat yhdessä kohdassa, juosta humputteli meidän poika, kiipeili ja hyppeli ja taas tietysti kiellettiin että ei saa. Poika oli siis äärettömän turhautunut, hänet pakotettiin taantumaan perus 1v muottiin vaikka oli aikaansa edellä. Onneksi muutimme ja poika pääsi ryhmikseen missä ikähaarukka oli 10kk-5v. Nukkui päikkärit jo ekana päivänä, söi hyvin ja yllätys yllätys, 1,5v parhaat kaverit oli 4-5 -vuotiaat. Nyt poika on 4 ja tekee eskariin valmistautujien kanssa tehtäviä. Tykkää leikkiä nykyään jo pienempienkin kanssa, mutta hoitajat sijoittavat hänet isompien kanssa samaan ryhmään esim. jumpassa koska poikani turhautuu kun pienet ei noudata ohjeita eikä osaa tehdä niin haastavia juttuja kuin isommat. Olen niin iloinen, että lapseni pääsi päivähoitoon missä ei vedetty rajoja iän mukaan vaan taitojen. Teidänkin poika tarvitsisi varmasti pienempää ja rauhallisempaa ryhmää, että voisi loistaa, aivan kuten minun poikani tarvitsi sekaryhmää. Toivottavasti tämä teille suodaan, täällä onkin tullut jo paljon hyviä neuvoja.
Oleellistahan tuossa olis että olis ees yksi turvallinen aikuinen kenen syliin uskaltais mennä ja jolla olis myös aikaa ottaa tarvittaessa syliin. Ei läheskään kaikki 3 vuotiaat tarvi niin niitä kavereita eikä kaipaa yhteisleikkiä.
meillä esikoinen aloitti 3 vuotiaana ryhmäperhepäivähoidossa, istui siellä aikuisten kanssa piirtämässä ja omahoitajan sylissä kuuntelemassa kirjaa. Leikki enimmäkseen pikkuveljensä kanssa joka oli samassa ryhmässä. 4 vuotiaana vasta yhtäkkiä heräs kaipaamaan kavereita ja yhtäkkiä olikin sitten suosittu leikkikaveri ja se joka päätti mitä leikitään ja pomotti välillä koko ryhmää.
Mä itse ressasin alkuun lovastikin sitä lapsen kaverien puutetta ja ettei muka sopeudu ryhmään mutta eipä hän sen ikäisenä vielä ollu kiinnostunu, olennaista oli se yksi turvallinen aikuinen niin hän viihtyi hyvin.
Joo kiitos tosiaan monista hyvistä vinkeistä. Aion ottaa yhteyttä tuohon keltoon. Olen itsekin miettinyt, että pärj'isi ehkä sittenkin paremmin isompien kanssa, sen olen huomannut kun on kyläilty hoitovapaan aikana äitikavereiden kanssa.
Lapsi tosiaan leikkii ihan mielellään yksin, mutta myös kaverin kanssa. Eräällä ystävälläni, joka on alan ammattilainen (th), on samanikäinen lapsi. Hän ihmeissään miten hienon vuorovaikutteisen leikin pojat keksivät, olivat n.2,5 silloin.
En oikein tiedä mitä viestin 18 kirjoittaja ajaa takaa. Kuten sanottu kotona ja muissa ympyröissä, isovanhemmilla, kaverien luona, naapurin tädillä on oma itsensä.
Neuvolassa suoriutui tehtävistä hyvin ja paljon enempäänkin pystyisi eli en ymmärrä mikä se vaikea osa-alue sitten voisi olla. Se mitä olen lukenut aistiyliherkkyyksistä ei oikein sovi tähän lapseen.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ollut päiväkodissa 2kk. Välillä 5:n päivän taiolla, eli ei ole joka päivä edes paikalla. Jospa se siitä, ku paikka tulee tutummaksi. Aralta kyllä kuulostaa...
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ollut päiväkodissa 2kk. Välillä 5:n päivän taiolla, eli ei ole joka päivä edes paikalla. Jospa se siitä, ku paikka tulee tutummaksi. Aralta kyllä kuulostaa...
Joo arka on tosiaan ja hitaasti lämpiävä, mutta kun luottaa ja tykkää niin näyttää sen todella. Se tässä nyt juuri on ikävää, kun ei päiväkodissa vaan millään ymmärretä tämäntapaista lasta, eikä oikein tällä palstallakaan. ap
Alue: Aihe vapaa
Voiko lapsella olla vaikkapa jotain aistiyliherkkyyksiä tms, varsinkin kun syömisenkin kanssa on ongelmia?