Peruutin tänään autolla lapsen päälle :(
Lapsi vietiin sairaalaan, mutta tietenkään en saa mitään tietoja tilanteesta. Kamala fiilis.
Tämä tapahtui meidän pihallamme. Meillä on tavallaan yhteinen takapiha naapuritalon kanssa, ja joku pihalla juoksevista lapsista juoksi auton alle, kun peruutin pois.
Kannattaa tosiaan opettaa lapsille, että pihallakin täytyy olla varovainen, kun autoja liikkuu. :(
Kommentit (40)
Toi on tosi kurjaa. Itsekin olen meinannut peruuttaa lapsen päälle parkkipaikalla kun lähtiessä ei näkynyt ketään ja hupsista heijaa n. 8v likka suhasi auton takakontin taakse potkulaudalla just kun pääsin liikkeelle. Se säikähti onneksi (osannee jatkossa varoa) mutta itse kyllä mietin miten epäreiluja odotuksia lailla on aikuisille lastenkin suhteen. Lapset ovat niin arvaamattomia että aina ei vain autoilija osaa aavistaa oikein.
En tosiaan tunne mitään syyllisyyttä tapahtuneesta. Mielestäni tein kaiken niin kuin pitääkin. Ei ole minun vikani, jos lapsi juoksee auton alle. Kamalaa, että niin kävi, mutta jos järjellä ajattelee, ei minun kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta. Miksi kannattaisi? Mitä hyötyä siitä olisi? -ap
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tunne mitään syyllisyyttä tapahtuneesta. Mielestäni tein kaiken niin kuin pitääkin. Ei ole minun vikani, jos lapsi juoksee auton alle. Kamalaa, että niin kävi, mutta jos järjellä ajattelee, ei minun kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta. Miksi kannattaisi? Mitä hyötyä siitä olisi? -ap
Ei mitään mutta korppikotkien täytyy saada raakkua.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tunne mitään syyllisyyttä tapahtuneesta. Mielestäni tein kaiken niin kuin pitääkin. Ei ole minun vikani, jos lapsi juoksee auton alle. Kamalaa, että niin kävi, mutta jos järjellä ajattelee, ei minun kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta. Miksi kannattaisi? Mitä hyötyä siitä olisi? -ap
Läheiseni oli noin 20-vuotiaana mukana samantapaisessa onnettomuudessa. Vuosia hän uskotteli itselleen, että syy oli lapsen. Vasta keski-iässä hän pystyi myöntämään itselleen oman osuutensa, ja siitä eteenpäin sitten kipeästi käsittelemään asian. Tragedia kaikille tuo onnettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soittaa naapurille/jollekin joka tietäisi asiasta jotain, että saisit edes vähän mielenrauhaa? Varmasti kauhea fiilis.
Katsoithan varmasti peilit ja käänsit päätä ennen kuin peruutit? Lapset on kyllä niin vilkkaita ja nopeita varsinkin jos pelaavat jotain peliä niin ei niitä nää jos on iso perheauto...
Se oli onnettomuus, mutta sekin tuntuu varmasti pahalta. Tsemppiä kaikille osapuolille <3
Ei kyllä pientä lasta näe peileistä tai päätä kääntämällä, jos on tarpeeksi lähellä autoa. Meillä edellisessä taloyhtiössä lapset viuhtoi pyörillä parkkipaikalla. Oli kiva peruuttaa autoa katoksesta, kun yhtäkkiä takaa viuhahti joku 6-vuotias pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tunne mitään syyllisyyttä tapahtuneesta. Mielestäni tein kaiken niin kuin pitääkin. Ei ole minun vikani, jos lapsi juoksee auton alle. Kamalaa, että niin kävi, mutta jos järjellä ajattelee, ei minun kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta. Miksi kannattaisi? Mitä hyötyä siitä olisi? -ap
Läheiseni oli noin 20-vuotiaana mukana samantapaisessa onnettomuudessa. Vuosia hän uskotteli itselleen, että syy oli lapsen. Vasta keski-iässä hän pystyi myöntämään itselleen oman osuutensa, ja siitä eteenpäin sitten kipeästi käsittelemään asian. Tragedia kaikille tuo onnettomuus.
Harmi juttu läheisellesi. Hän ilmeisesti teki jotakin väärin. -ap
Kyllä itse ainakin tunnen syyllisyyttä edelleen siitä, kun vahingossa töytäistiin lasta, joka yhtäkkiä juoksi kotipihastaan tielle (siinä kohtaa oli isot puska-aidat joten näkyvyys oli aika huono). Vaikka ajettiin himpun alle nopeusrajoituksen, ei siinä pienellä tiellä paljoa ehtinyt tehdä varsinkin kun oli talvi ja pirun liukas tie.
Lapsen isä oli nähnyt koko tilanteen ja omien sanojensa mukaan lapsi oli kielloista huolimatta juossut tielle. Vaikka lapsi tuntuikin päällisin puolin olevan kunnossa, tarjottiin kyyti lääkärintarkastukseen. Sillä kertaa selvittiin ihan säikähdyksellä ja muutamalla mustelmalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vietiin sairaalaan, mutta tietenkään en saa mitään tietoja tilanteesta. Kamala fiilis.
Tämä tapahtui meidän pihallamme. Meillä on tavallaan yhteinen takapiha naapuritalon kanssa, ja joku pihalla juoksevista lapsista juoksi auton alle, kun peruutin pois.
Kannattaa tosiaan opettaa lapsille, että pihallakin täytyy olla varovainen, kun autoja liikkuu. :(
Toivottavasti autosi oli vierasautoille varatulla parkkipaikalla eikä pelastusajoneuvoille varatulla alueella kerrostalon etupihassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse ainakin tunnen syyllisyyttä edelleen siitä, kun vahingossa töytäistiin lasta, joka yhtäkkiä juoksi kotipihastaan tielle (siinä kohtaa oli isot puska-aidat joten näkyvyys oli aika huono). Vaikka ajettiin himpun alle nopeusrajoituksen, ei siinä pienellä tiellä paljoa ehtinyt tehdä varsinkin kun oli talvi ja pirun liukas tie.
Lapsen isä oli nähnyt koko tilanteen ja omien sanojensa mukaan lapsi oli kielloista huolimatta juossut tielle. Vaikka lapsi tuntuikin päällisin puolin olevan kunnossa, tarjottiin kyyti lääkärintarkastukseen. Sillä kertaa selvittiin ihan säikähdyksellä ja muutamalla mustelmalla.
Miksi tunnet syyllisyyttä jostakin, mikä ei ole sinun vikasi? Etkö pidä tuota järjettömänä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vietiin sairaalaan, mutta tietenkään en saa mitään tietoja tilanteesta. Kamala fiilis.
Tämä tapahtui meidän pihallamme. Meillä on tavallaan yhteinen takapiha naapuritalon kanssa, ja joku pihalla juoksevista lapsista juoksi auton alle, kun peruutin pois.
Kannattaa tosiaan opettaa lapsille, että pihallakin täytyy olla varovainen, kun autoja liikkuu. :(
Toivottavasti autosi oli vierasautoille varatulla parkkipaikalla eikä pelastusajoneuvoille varatulla alueella kerrostalon etupihassa.
Ihan omassa autotallissa oli. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tunne mitään syyllisyyttä tapahtuneesta. Mielestäni tein kaiken niin kuin pitääkin. Ei ole minun vikani, jos lapsi juoksee auton alle. Kamalaa, että niin kävi, mutta jos järjellä ajattelee, ei minun kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta. Miksi kannattaisi? Mitä hyötyä siitä olisi? -ap
Läheiseni oli noin 20-vuotiaana mukana samantapaisessa onnettomuudessa. Vuosia hän uskotteli itselleen, että syy oli lapsen. Vasta keski-iässä hän pystyi myöntämään itselleen oman osuutensa, ja siitä eteenpäin sitten kipeästi käsittelemään asian. Tragedia kaikille tuo onnettomuus.
Harmi juttu läheisellesi. Hän ilmeisesti teki jotakin väärin. -ap
Teithän sinäkin jotain väärin, kun lapsi on sairaalassa. Syyllisyyskin pitää käydä läpi, jotta voi elää tapahtuneen kanssa. Toivottavasti sinun ei tarvitse kulkea niin pitkää tietä kuin läheiseni.
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi kurjaa. Itsekin olen meinannut peruuttaa lapsen päälle parkkipaikalla kun lähtiessä ei näkynyt ketään ja hupsista heijaa n. 8v likka suhasi auton takakontin taakse potkulaudalla just kun pääsin liikkeelle. Se säikähti onneksi (osannee jatkossa varoa) mutta itse kyllä mietin miten epäreiluja odotuksia lailla on aikuisille lastenkin suhteen. Lapset ovat niin arvaamattomia että aina ei vain autoilija osaa aavistaa oikein.
Mä oon miettiny sitä autoilijaa, joka vastikään lähti iltamyöhällä ajamaan tien varressa pysäköitynä ollutta autoaan. No siellä allahan olikin maannut joku tyyppi, joka sitten kuoli!! Joo, laki määrää, että autoilijan on aina tarkistettava, ettei ole esteitä liikkeellelähtöön, mutta kuinka moni oikeasti kurkkii iltapimeällä auton alle?
En ihmettele. Moni on autolla ajassaan tavallaan kuin omassa kuplassaan ja ympäröivä maailma joten kuin lakkaisi olemasta.
Jos olisit peruuttanut hitaampaa, ei olisi käynyt mitään, kyllä se kuule on sinun syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on tuollaisia. Heille varmasti paasataan että olkaa varovaisia mutta silti ei se auta. En minä ainakaan koskaan päästä pyöräilevää lasta ohittamaan jos se on tulossa keskeltä tietä ohittamaan, ei siis suojatieltä. Sellaisen kakaran pitää tietää että vain suojatieltä auto väistää.
Mitä ihmettä yrität sanoa?
Ei ohitusta saa estää. Ohitettavan täytyy helpottaa ohitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi kurjaa. Itsekin olen meinannut peruuttaa lapsen päälle parkkipaikalla kun lähtiessä ei näkynyt ketään ja hupsista heijaa n. 8v likka suhasi auton takakontin taakse potkulaudalla just kun pääsin liikkeelle. Se säikähti onneksi (osannee jatkossa varoa) mutta itse kyllä mietin miten epäreiluja odotuksia lailla on aikuisille lastenkin suhteen. Lapset ovat niin arvaamattomia että aina ei vain autoilija osaa aavistaa oikein.
Mä oon miettiny sitä autoilijaa, joka vastikään lähti iltamyöhällä ajamaan tien varressa pysäköitynä ollutta autoaan. No siellä allahan olikin maannut joku tyyppi, joka sitten kuoli!! Joo, laki määrää, että autoilijan on aina tarkistettava, ettei ole esteitä liikkeellelähtöön, mutta kuinka moni oikeasti kurkkii iltapimeällä auton alle?
No ei kukaan katso auton alle, eikä juuri kukaan edes kierrä autoaan ympäri, ellei ole jotain tiedossa olevaa syytä tarkastaa autoa.
Itse en voi lakata ihmettelemästä miten piittaamattomasti ihmiset ajalee parkkipaikoilla, aivan kuin muuta maailmaa ei olisi edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku, miten poliisin kanssa nyt menee? Annoin paikan päällä tiedot ja selostin lyhyesti, mitä tapahtui. Soittelevat huomenna. Ilmeisesti saan huomenna tietää, epäilläänkö minua rikoksesta? -ap
Ei syyllisistä ole kahta epäilystä.
Kuule on minunkin eteeni juossut nainen keskellä alamäkeä kaupan syvennyksestä.. Ei siis mitään mahkuja mulla ehtiä hidastaa, kun juoksi kylkeen kun olin kohdalla. Ei ollut nainen katsonut yhtään minne menee. Oli kaatosade, vauhti minullakin hidas, mutta kuitenkin aina pitäisi katsoa minne juoksee. Itse lensin tangon yli, nainen vain säikähti ja selvisi mustelmalla...
Niin, että sä puhut heinäseipäistä kun on aidasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli onnettomuus. -ap
Tottakai se oli onnettomuus,mutta vika on aina peruuttajassa.
no ei tosiaan ole, vaan äidin/isän joka ei vahdi sitä alle metrin mittaista taaperoaan ettei pääse parkkipaikalle!
Ap puhui lapsesta, kuinka se nyt taaperoksi muuttui.
Tuollaisia törmäyksiä ja läheltä piti-tilanteita välttääkseni peruutan auton parkkiin jo tullessani keula lähtösuuntaan, tällöin on helpompi havainnoida koko ympäristö sekä tullessa että lähtiessä. Jos parkkiin peruuttaminen ei suju tai jännittää, niin menkää joku päivä harjoittelemaan sitä tyhjälle parkkipaikalle.
Eikö tällaiset tapaukset yleensä ylitä jonkin sortin uutiskynnyksen? Ainakin täällä meidän maakuntalehdessä tunnutaan uutisoivan kaikki "mopoilija törmäsi roskapöntön kumoon" -tyylisetkin tapaukset.